Hei! Minulla on Canon 20d runko. Siinä Canon efs 17-85mm putki. Saakohan siihen sovittimilla vanhempia putkia liitettyä? Minulla on esim.: - tamron 1:3.8 1:4/210 80-210mm, CF TELE MAKRO putkessa on irrotettava sovitin Pentaxille ja putken sovittimessa lukee tamron for pentax K.M., -sigma 1:2,8-4 35-70mm, ilmeisesti kiinteä Pentax sovite ja putkessa for lukee pentax K. -smc Pentax-M 1:5.6 400mm -smc Pentax-M 1:1,7 50mm -smc Pentax-FA 1:3,5-4,7 28-80mm Sitten asiaan..! Onko näitä putkia mahdollista liittää kamerani runkoon sovitteella? Käykö kaikki tai edes osaan putkista samanlainen sovite ? Mitä tällaiset sovittimet maksavat ja onko asennus mahdollista tehdä itse? Mihin näistä putkista mielestäsi on kannattavaa hankkia tällainen sovite kuvanlaadun kustannuksella?
Arvelisin, että tähän saa Tamronilta irrotettavan Adaptall-EOS-sovittimen. Ei taida Pentax K -> EOS -sovitinta olla, ainakaan sellaista, jolla säilyisi tarkennus äärettömään. Ovatko nämä kierrekiinnityksellä? Jos ovat, M42 -> EOS -sovitin on peruskauraa. Jos bajonetti, katso edellä. Tämä taitaa olla taas K-bajonetti, katso edellä. Missään näistä objektiiveista ei sitten tietenkään automaattitarkennus toimi. Valotusautomatiikka kai toimii tai sitten ei. En tunne Canonin tsysteemiä. Laadusta en osaa varmasti sanoa, mutta perstuntumalla arvelisin tuon 1,7/50-lasin olevan optisesti paras. Jos se on kierrekiinnityksellä ja pystyt elämään ilman automaattitarkennusta ja valotusautomatiikan mahdollisen puutteen kanssa, ainakin se kannattanee säilyttää. Todennäköisesti nuo Pentaxit ovat muutenkin parempia kuin nämä Tamron ja Sigma. -Topi Kuusinen
Tamroniin pitäisi koettaa löytää Adaptall2-M42-sovite ja tuohon sitten vielä M42-EOS-sovite. Adaptall2-EOS-sovitteen löytäminen on lähes mahdotonta, sitä kun ei tehty kuin hetken. Tuo Tamron on kyllä laadultaan ihan hyvä lasi, itse käyttelin moista tyytyväisenä parisenkymmentä vuotta ja tuolla se vieläkin komerossa odottaa mahdollista työkomennusta. Noiden muiden sovittaminen EOSiin ei kyllä valitettavasti onnistu, sovitteen kyllä voisi joku kenties sorvata, muttei se kyllä ole taloudellisesti kannattavaa.
Objektiivisi sopivat suoraan mihin tahansa K-bajonettiseen digi- tai filmijärkkäriin. Tällaisia digijärkkäreitä ovat Pentax ja Samsung. Sopivia filmijärkkäreitä on valmistanut mm. Pentax, Chinon ja Zenit. On olemassa ainakin yksi sovitin, jolla K-objektiivit saa Canon EOS-kameraan. Tee itsellesi sellainen, lue lisää: Kadapter - Pentax K mount to EOS body Bonuksena samalla sovittimella saa Praktica B -objektiivit Canon EOS-kameraan!
Tuossa tuleekin hyvin esille Asahin ja Zeiss-Ikonin* nerokkuus, kun ne K-bajonettia suunnitellessaan päättivät olla muuttamatta m42-kierrestandardin runkopaksuutta. * Zeiss-Ikon ehti olla mukana K-bajonetin suunnittelussa, ennenkuin omistajat päättivät lopettaa laadukkaan, mutta tappiollisen kameravalmistuksensa ja myydä oikeudet tavaramerkkeihinsä Kyoceralle. Mitenköhän firmalla olisikaan mennyt, jos olisivat osanneet ennakoida K-bajonetin suosion ja pitkäikäisyyden (hmm, Contax RTS:n objektiiveja Pentaxiin).
K ja C/Y-bajonetti ovatkin aika samankaltaisia. Tarinoiden mukaan Pentaxin ja Zeissin 3.5/15mm ovat hedelmiä tuosta orastaneesta yhteistyöstä. Contax-piireissä onkin pitkään spekuloitu, miksi Zeissin ja Pentaxin kompuksesta ei tullut mitään, vaan kumppaniksi valittiin Yashica. Ehkäpä Yashica oli "neutraalimpi" vaihtoehto ja oma osuus lienee ollut sillä, että Yashica vakuutti Zeissin siihen aikaan yleistyvien "sähköisten" kameroiden valmistajina. On ilmeistä, että RTS-projekti lähti hyvin liikkeelle. Kameroita ja laseja myytiin 70-luvulla ilmeisesti pirun hyvin. Eikä hintakaan ollut kuin hieman muita japsimerkkejä kalliimpi ja selvästi Leicaa halvempi. Myöhemmin, ostettuaan Yashican, Kyocera kehitti oikein innovatiivisia ja hienoja malleja, mutta hinnoittelu ryssittiin pahan kerran. Etenkin Euroopassa. On jopa humoristista huomata, että G1-runko maksoi Suomessa 1995 noin 10000 markkaa ja mullakin myynnissä oleva (mainos) 28mm Biogon neljä tonnia
Saisiko tähän nyt tietoa? Linkittämälläni Kadapter-sivulla lukee: "I knew from other readings that the M42 and K mount share the same distance-to-film (but, it turns out it's not true either!)". Mikä on totuus? Pyysin siis tietoa, en arvauksia. Miksi ihmeessä niitä Zeiss-objektiiveja pitäisi kytkeä Pentaxiin? Pentaxiin sopivat monet hyvälaatuiset Pentaxin ja Tomiokan K-objektiivit ja sovitteella lukuisat M42-objektiivit. Eivätkö nuo riitä? Kaiken lisäksi moniin objektiiveihin (Tamron, Novoflex...) valmistaja myy sovitteita eri kameroille. Mitä muuta eroa PB -bajonetilla ja PK-bajonetilla on kuin runkopaksuus? Tuohon Kadapter-sovitteeseenhan käyvät molemmat objektiivit. Keksisipä joku tavan kytkeä B-objektiivit K-bajonettikameraan (tarkennus äärettömään ei onnistuisi ilman linssiä)!
Vaikka tuolta (ensimmäinen osuma hakiessani). Noita samansisältöisiä sivustoja on netti pullollaan. Kaiken kirjoitetun lisäksi joutuu kai toteamaan, että onhan tuota tullut kokeiltua ja toimiihan se, vaikka m42 -> K -sovite ei muuta runkopaksuutta. Jos haluaa vielä enemmän kokeilla, niin voi sovitella vanhempien Zenittien m39-objektiiveja (rp 45,46) kahdella sovitteella K-bajonettiin: sekin käy ja kukkuu. Onnitteluni erinomaisesta luetun ymmärtämisestä!
Kiitoss erinomaisista onnitteluista. Ymmärsin kai tekstin kutakuinkin oikein, mutta unohdin jo lukemani kun kirjoitin omaa tekstiäni. Olisiko kirjoitukseni yhtään parempi, jos korvaisin sanan "C/Y" sanalla "Zeiss"? Ja huomaa, että poistin yhden virkkeen kirjoituksestani.
Miksi ei? Miksi Nikkoreita tai 42-millisiä pitäisi saada canoniin? Miksei vieraita merkkejä kielletä lailla?
Itse asiassa se tekisi kirjoituksestasi huonomman: m42-jengaan sai lähes kaikkien valmistajien (myös länsi-Zeissin - olihan Icarexista myös kierreversio) kinokoon objektiiveja (ainoat poikkeukset taisivat olla Canon, Nikon ja Leitz). Siitä juontaa m42:n lisänimi "universal mount". K-bajonetista oli tarkoitus saada seuraaja m42:lle, siksipä kiinnitystä ei oltu suojattu liian kalliilla patentti-/lisenssihärdellillä. Vähemmän tunnettuja tai arvostettuja valmistajia lähtikin mukaan, mutta laatumerkit pitäytyivät omissa kiinnityksissään (tai, kuten Olympus teki, kehittivät m42-kierteen seuraajaksi oman bajonettinsa). Itseäni on mietityttänyt, miten olisi käynyt, jos Zeiss-Ikon olisi standardoinut tosi sekavan bajonettimaailmansa (lähes joka mallilla oma bajonettinsa - parhailla parikin erilaista) K-bajonetiksi. Olisiko firma pysynyt toiminnassa ja olisiko kaksi suurta yhden standardin takana saanut muitakin mukaansa? Mitä niihin eri merkkien yhteisiin standardeihin tulee, niin minusta on sitä parempi, mitä useamman valmistajan objektiivivaihtoehtoja löytyy samaan kameraan - isossa koossa tämä on itsestään selvä lähtökohta, miksei sitten myös pienemmisssä formaateissa.
Tämä suunnaton innostus sovittaa vanhaa optiikkaa uusiin (digi)runkoihin menee itseltä hieman ohi. Onko uusi optiikka niin kuraa, ettei niitä kehtaa edes käyttää. Vai onko kaikki rahat hassattu siihen runkoon ja jollain pitäisi kuitenkin kuvata.
Samaten mulla. Muutaman kerran aikoinani kokeilin paria käsitarkenteista Nikkoria D100:een ja totesin sen ihan turhaksi hommaksi.
Mulla ei mene ohi. Jotenkin olen kyllästynyt noihin laajakulmiin Canonin puolella ja tuo Carl Zeissin 15/3,5 kuulostaa todella kiinnostavalta. Hintakin on mielenkiintoinen, mutta mites se hivenen huokeampi 18mm pelittää noin in real ?
No jos olet joskus kokeillut vaikka Contaxin Zeiss-laseja, niin onhan ne käsittelyltään ja tuntumaltaan ihan toiselta planeetalta vaikkapa Canonin L-sarjan tuubeihin verrattuna. Ällät tuntuu todella muovisilta tuollaisten tötterön jälkeen. Kuvanlaatuun en mene sanomaan juuta eli jaata, varmaan molemmilla saa halutessaan kohtuullisen kontrastikasta ja pilkuntarkkaa jälkeä aikaiseksi, mutta se tuntuma...
Pitääkö kaikki vanha aina romuttaa? Maailmassa on tehty paljon hienoja objektiiveja, ja on sääli olla käyttämättä niitä. Kameranvalmistajat suunnittelevat uusia objektiiveja uusiin kameroihin, jotta saisivat enemmän myytyjä objektiiveja ja enemmän liikevaihtoa ja voittoa. Yksi peruste vanhojen objektiivien käyttämiselle on hinta. Ebayssa usein 300 mm:n kiinteäpolttovälisen objektiivin hinnaksi jää muutamia kymmeniä euroa, korkeintaan muutamia satasia. Vastaavaa objektiivia ei uuten saa alle kahden tuhannen euron. Pitäisikö sunnuntaikuvaajan ostaa kalliin rungon lisäksi todella kallis objektiivi? Jos kaapissa on vanhoja objektiiveja, niin (filmikuvaajia) haukutaan keräilijöiksi. Jos niitä käyttää uudessa (digi)rungossa, niin sitten sanotaan kuvaajaa köyhäksi. Vastaus on ehdottomasti ehkä. Uusi optiikka on joskus niin kuraa, ettei sitä kehtaa käyttää. Joskus uusi optiikka on hyvää (esim. Canon L EF), mutta niitä saa myös vanhana (Canon L FD) paljon halvempaan hintaan. Optiikassa ei ole keksitty vuosikymmeniin mitään mullistavaa. Miksi on pakko ostaa uusi objektiivi, jos se ei ole yhtään sen parempi kuin vanhakaan?