Vs: Jotain vanhaa, kuollutta, uudelleen lämmitettynä. Ylempi kuva jotenkin vangitsee mielen. Kauempaa katsottuna käsivarsien muodostama lenkki, kuin köydenomainen silmukka antaa merkityksiä. Isompana, läheltä katsottuna, kasvot nousevat huomioon, käsien muuttuesssa enemänkin 'sido minut', tai sinnepäin. Kasvojen ilme on jotenkin, sanoisiko ei ihan kohdallaan, tai jotenkin tulee liian helposti tulkittuksi. tai siis oman nuppini mukaan. Itse jättäisin kasvojen takana olevat ajatukset enemmän katsojan fiilinkien varaan. Silmät ovat hienot, mutta suun ilme ei ehkä ole aivan tasapainossa. Tummentaisin suun ja posken, jolloin se asettuisi monitulkittavempaan tilaan. Samalla kuva uppoutuisi isompaan tummaan kehyspintaan, joka sopii kuvaan. Hyvä, ettei sitä ole tiivisti rajattu. Alemmasta en osaa oikein sanoa. Valkoiset kasvot alkavat jotenkin huutaa, ehkä muistuttavat jostain menneestä.. tai ohjauksen puutteesta... Tai että alan hakea kuvasta jotain sellaista, mitä siinä ei alumperin ole tarkoitettu olevankaan. Mutta kuinka itse olet ajatellut? Onko ne nyt nämä vedokset? t. manual ps. jotain unohtui.. palanen tytön puserokangasta muistuttaa lintua. Jospa siinä olisikin pieni lintu sydämen kohdalla. Ehkä naivia, mutta tuli kuitenkin mieleen. Muutoin ,ehkä hieman liian kirkas.
Vs: Jotain vanhaa, kuollutta, uudelleen lämmitettynä. Molemmat ovat minun silmiini varsin kliseisiä, alempi oikein häiritsevästi. Ylemmästä olisi ehkä jotain saatu pelastettua ellei kaikki huomio kiinnittyisi (kliseisen poseerauksen lisäksi) kovin outoon tai ehkä pikemminkin itsetarkoituksellisen oloiseen valaistukseen.