Vs: Some ja häsät Hmm... Mä en ole ihan samaa mieltä kanssasi. Tai olen ehkä, mutta en yhdy ajatuksenjuoksuusi. Esimerkki: Jos lähetän vaikkapa ns. "lukijan kuvan" johonkin julkaisuun, niin kyllähän se luovutusoikeus kuuluu vain siihen ko. kuvaan, jonka olen sinne julkaisuun luovuttanut. Orginaalikuvaan kai oikeudet säilyy ihan normaalisti. Miksi ei säilyisi? En nyt jaksa hakea viitteitä lainsäädännöstä, kun asia on monimutkainen, mutta sopimusoikeudellisesti ns. tavan kansalainen ei voi tehdä sopimusta, joka on vastoin omaa etua. Työsuhteessa, palkkasuhteessa tms. ammatillisessa sopimussuhteessa oikeuksia voi toki siirtää. Mutta siis. Luovuttaminen ja siirtäminen on kaksi eri asiaa nekin. Hyvä esimerkki näistä hästägeistä, jossa sekä minä että toinen on varmastikin ihan hyvillään. Kuka on siis rikkonut kenen oikeuksia? Minä en ole kuullut mitään muuta kuin yhden tykkäyksen toiselta puolelta. http://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/02/19/sohvaperunat-villitsee-sosiaalisessa-mediassa Edit: "Vastoin omaa etua" on huono termi. Tarkoitan, että ei voi rajoittaa omaa vapauttaan noin vain. Tälle on kai joku hienompi latinan kielinen termikin olemassa.
Vs: Some ja häsät Öh? Tarkoitat mitä? Yksinkertaistaen. Monissa sopimuksissa voi rajoittaa omaa oikeuttaan, toki. Tietenkin tämä voi olla vaikea ymmärtää, koska jokainen valokuvia ottava on just se valokuvaaja.
Vs: Some ja häsät Mitenhän tämä nyt pitäisi muotoilla, että jokainen edes jollain järjen rippeellä varustettu ymmärtäisi... Tässä ketjussa on kai kysymys "somesta" ja "hästägeistä"? Jos joku ihminen/valokuvaaja tekee työsopimuksen kuvatoimiston kanssa. Silloin on työsuhteessa ko. kuvatoimiston kanssa, eikä silloin luonnollisestikaan omista oikeuksia kuviinsa. Jos tekee sopimuksen kuvien lataamisesta "kuvatoimiston" (eli kuvapankkiin) kanssa, niin oikeudet ei häviä omiin kuviin mihinkään. Edelleen, miksi ihmeessä häviäisi? Jos tämä on vaikea ymmärtää, niin silloin kannattaa olla aina jonkun opintolaitoksen kirjoilla ja toimia opiskelija-mandaatilla... mikäs sen parempaa kuin ikiopiskelija. Aiheeseen palatakseni. Esimerkiksi joku instagram on jakoalusta. Tästä maailmasta ei löydy sellaista ihmistä, joka voisi käydä joka hel..tin #-merkinnän www:stä, jotta voisi ymmärtää, millä kuvansa merkkaa niin, että omat oikeudet kuvaansa menettäisi. Ajatuskin on täysin absurdi. Ei vain löydy maan päältä niin abstraktiin ajatteluun taipuvaa ihmistä, jotta tuossa yhtään mitään järkeä olisi. Aivan samoin on laita esim. facebookin kanssa. Joku järki on hyvä pitää. Jos lähtee "somen" suhteen miettimään ihan jokaisen kuvan uppaamista omien oikeuksiensa pohjalta, niin on parempi hakea apua terveydenhuoltosektorilta kuin journalistiliitolta. Vainoharhaisia hoidetaan esim. Helsingissä (HUS-alueella?) Auroran sairaalan 7-1-osastolla.
Vs: Some ja häsät Äläpä nyt ala rakennella mitään olkiukkoja pieksettäväksi. Kyse oli SINUN lausumastasi, jossa ei ole päätä eikä häntää. Luepa vielä kerran Ollin kommentti edellä. Se on asiaan perehtyneen ammattikirjoittajan tekstiä, hyvin jäsennelty ja loppujen lopuksi aika helppo ymmärtää (toisin kuin varsinainen lakiteksti). - Ainakin jos oikein yrittää.
Vs: Some ja häsät Keskustelu olisi usein todella paljon helpompaa muille osallistujille, jos osallistuisi keskusteluun muuten kuin heittämällä virke, jossa olisi edes jotain. Kysehän oli nyt tässä sinun heitosta "Ehkä kannattaisi perehtyä asiaan hieman, ja jatkaa pohdiskelua sen jälkeen." Kysyin, että mitä tarkoitat, etkä vastannut näköjään siihen edelleenkään, vaan lähdit näköjään edelleen jollekin ihme panettelulinjalle. [QUOTE> [/QUOTE] Niin? Pysytään nyt aloittajan kontekstissa. Ja jos se Sinulta onnistuu, niin vastaapa nyt vaikka aluksi siihen, mitä tarkoitat minun mahdollisella perehtymisellä asiaan? Kerro vain kuinka minun tulisi perehtyä vähän lisää? En ole millään tavalla väittänyt, että käyttäjä ollir:n vastaus olisi jotenkin epärelevantti yleisellä tasolla. Mutta kuten kirjoitin, tässä asiayhteydessä en ymmärrä. Eli ihan itse olet nyt tainnut tulkita kirjoittamaani siten kuin haluat. Ylipäätään tässä on kyse ennemminkin kansainvälisistä sopimuksista. Ja ei, se ei sulje pois yksittäisen valtion omaa lainsäädäntöä. Mutta edelleen, pientä maanläheisyyttä.
Vs: Some ja häsät Sen verran lisäyksenä, että mä voin polttaa tässä itseni. Arvostan kyllä kumpaakin käyttäjää; sekä sakkem:ää että ollir:ää ansioistaan. En ehkä tässä kuitenkaan yhdy ajatuksiin. Pahoittelut siitä, ja ehkä kärjekkäästä osallistumisestani. Minusta olisi vain kummallista, jos esim. facebookilla ei olisi oikeuksia käyttäjien tuottamalle sisällölle. There is no such thing as free lunch, tai jotain. Edit. Sana "kunnioitan" vaihdettu parempaan. P.s. Culpa in contrahendo oli kaiketi termi, jota aiemmin ajatuksissani hain. Edit2. Pahuksen oikeinkirjoituskorjaus.
Vs: Some ja häsät Vielä mä haluan sillä tavalla olkinukkena olla, kun yhden ihmisen etua vähän niin kuin päätyökseni ajan. Yksi tarkastaja sanoi mulle aikoinaan - mielestäni hyvin -, että pyri aina välttämään päämiehen riitely kenenkään kanssa., Jos oikeudessa pitää ratkoa, niin silloin kukaan ei voita. Ja niinhän se on. Raha on kuitenkin vain rahaa. Vaikka voittaisi ja toinen maksaisi kaikki kulut, ei sitä menetettyä aikaa takaisin saa rahallakaan. "Some" on tavallaan jakokanava, kuten on kasvotusten keskustelu. Ihan maalaisjärjellä pärjää jo pitkälle. Kun facebookia käytin esimerkkinä... Olisi jotenkin hullunkurisia ja järjenvastaista, että facebook tarjoaa alustan ihan jokaiselle ihmiselle julkaisemiseen, mutta ei saisi julkaista käyttäjiensä julkaisuja. Olen pahoillani, mutta en vain ymmärrä taas tässä "pykälän tuijottamista".
Vs: Some ja häsät Tarkemmin kun nyt ajattelen. Olet varmaan oikeassa. Et ole ensimmäinen täällä, joka on sanonut ettei lausumassani ole päätä eikä häntää. Kai se on sitten niin. Lopetan sitten kaiken tähän. Kaikkea hyvää kaikille.
Vs: Some ja häsät Maksamisen ei tarvitsisi tulla luovan aineiston käyttöoikeudesta. Sitä kertyy riittävästi: * Siitä, että markkinointi- ja mainosalusta kattaa ison osan maapallon väestöstä. * Siitä, että tutkimalla jokaisen käyttäjän dataa voidaan myydä kohdennettua mainontaa, markkinointia ja propagandaa juuri kyseiselle henkilölle. * Siitä, että valtava big-datamassa mahdollistaa trendien tunnistamisen ja luomisen ja aivan uudenlaisten markkinointituotteiden myynnin. * Siitä, että tunnistamalla käyttäytymistä ja ihmisten välisiä suhteita (mm. valokuvien ihmisten ja elementtien tunnistamisen kautta) ja manipuloimalla sisältöjä, voidaan mainontaa tehdä nykyistä tehokkaammin siirtymällä suorasta markkinointiviestinnästä välilliseen sellaiseen. * Jne. Kaiken tuon arvo on FB:n asiakkaille "ziljoonia". Asiakkaat ovat siis niitä markkinoivia ja manipuloivia tahoja. FB:n käyttäjät eivät ole asiakkaita, vaan se tuote. Siksi he eivät maksa. Asiakkaat maksavat. Edelläoleva koskee paitsi yrityksiä, myös kaikkia muita ihmisten käyttätymisen hallintaa toivovia tahoa. Luovan aineiston käytön mahdollisilla oikeuksilla ei tässä ole mitään merkitystä.
Vs: Some ja häsät Vastaan vielä tähän. Ja yritän pysyä nyt facebookissa. Maksamisen ei tarvitsisi tulla luovan aineiston käyttöoikeudesta? Eikö muka jokainen status-päivitys ole ihan jokaisen omaa luovuuttaan? Mikään eikä kukaan pakota ketään edes olemaan facebookissa vastoin omaa tahtoa. Jos nyt yritän keksiä vertausta ns. vanhemmasta tuotantotavasta. Kirjailija saa omat rojaltit jokaisesta myydystä teoksestaan/kirjastaan, ja ilman kirjan kustantajaa ei "ole" kirjailijaakaan. Ainahan käyttämänsä ajan voi arvottaa rahalla, jos niin haluaa. Toisaalta arvo voi olla myös oma panos. Tästä käy esimerkkinä esim. joidenkin ravintoloiden ns. blokkaajat (en tiedä miten tämän verottaja nykyisin näkee, mutta kuitenkin). Omasta mielestäni tässä onkin kyse myös siitä, että millaisena sisällöntuottajana näkee itsensä ja vastaavasti mitä itse saa muilta. Tavallaan siis nykyajan vaihdantataloutta. Ja vapaaseen markkinatalouteen kuuluu se, että jos tuotteelle on kysyntää, se menee kaupaksi. Jos itsensä haluaa nähdä tuotteena, niin mikäs siinä. Jos itse näkisin itseni tuotteena, niin voisin ihan samoin sanoa kaikesta sosiaallisesta kanssakäymisestäni, että en anna mitään, koska annan enemmän kuin saan. Jos "antamiseni" muille arvottaisin yläkanttiin. Ja tästä taas seuraisi se, että persoonani olisi jotenkin narsistinen. Olisinhan tehnyt mielessäni itsestäni tuotteen, ja vieläpä arvioinut oman arvoni korkeammalle kuin muiden. Mutta kyllä. Oikeassa olet käyttäjä mvuori. Mutta on tietenkin hyvä muistaa, että tässäkin asia on hyvin riippuvainen näkökulmasta. --- Ja tosiaan, arvostan kyllä käyttäjiä sakkem ja ollir. Itselleni valokuvaus on harrastuksena kuitenkin tavallaan juuri vastapaino sille, millaista näkökulmaa valokuvauksessa taas ollir ja sakkem edustaa. En itse monestakaan asiasta voi olla varma tai väittäväni tietäväni paljoa. Mulle elämän suola on se, että koko ajan oppii enemmän. Uskon elämän käyvän turhan tylsäksi, jos voisin olla asemassa, jossa tietäisin (edes jostain) kaiken. Ja ei tässä mitenkään vakavasta asiasta omalta kohdaltani kyse ole. Tiedostan, että ulosantini ei aina niin selvää ole. Ja kun siitä joku muu mainitsee, tai moni lyhyellä välillä, niin on peiliinkatsomisen paikka. Parempi siis itse keskittyä välillä muihin asioihin kuin aiheuttamaan hämmennystä tai "pahaa ilmaa".
Vs: Some ja häsät Jos tuohon tekijänoikeuden luovuttamiseen vielä. Lain tulkinnassa ei Suomessa onneksi pohjauduta ennakkotapauksiin, vaan kukin tapaus katsotaan erikseen. Eli kaikki riippuu lopulta kyseisestä tilanteesta. Pelkälä hash-tagilla oikeuksien luovuttaminen ei toki onnistu vahingossa. Mutta jos pystytään osoittamaan, että olet lukenut kilpailusäännöt ja tarkoituksellisesti merkinnyt kuvasi johonkin kilpailuun ja siten luovuttanut kaikki tekijänoikeudet kilpailun järjestäjälle, niin olet käytännössä tehnyt sopimuksen yksityishenkilönä. Tyhmyyteen voi toki vedota, mutta yleensä tällöin pitää olla joko alaikäinen, muuten holhouksessa tai ainakin dementoitunut. Tekijänoikeuslaki on tyypillinen asianomistajalaki, siis ei yleensä minkään yleisen syytösvallan alla, ja lisäksi se on tällainen sopimuslaki, eli siitä voidaan poiketa, jos osapuolet pääsevät yhteisymmärrykseen. Se ei ota kantaa mitenkään kuluttajaan tai yritykseen. Tämä on tietty vanhaa perua, koska aiemmin teoksia ja tekijänoikeuksia kaupattiin enemmän ammattimaisesti. Nykyinen kuva- ja videotulva sekä julkaisemisen täydellinen muuttuminen on sekoittanut pakkaa valtavasti. Olen ihan samaa mieltä, että tekijänoikeuslakia pitäisi selventää ja sitä pitäisi kirjoittaa huomioimaan nykyistä (ja tulevaa) julkaisumeininkiä. Mutta edelleen tilanne on se, että jos voidaan osoittaa osapuolien edes jotenkin ymmärtäneen, että kyseessä on tekijänoikeuksien osittainen ja kokonainen luovuttaminen ja jollakin tavalla hyväksyneen "sopimuksen" (tämän ei tarvitse olla Suomessa kirjoitettu tai allekirjoitettu), niin sen jälkeen on paljon vaikeampaa irrottautua tästä sopimuksesta. (Ihan samanlainen tilanne ovat viime aikoina uutisoidut määräaikaisten vuokrasopimusten ongelmat. Ihmiset eivät tahdo ymmärtää, kun olet allekirjoittanut maksavasi tietyn summan rahaan tietyn aikaa, niin siitä ei pääsekään irti pois muuttamalla. Ja näissä pykälät on kirjoitettu huomattavasti asukasmyönteisemmin.)
Vs: Some ja häsät Tuo on hyvä asenne. En halua (tai halunnut) olla loukkaava, mutta jo asiallisesti selitetyn asian osalta ei välttämättä uudelleen saman jutun läpikäyminen ole mielekästä. Se kehotus perehtyä perusasioihin juontuu havainnosta, että yrität pähkäillä asioita tutustumatta olemassa oleviin materiaaleihin, aikaisempiin keskusteluihin, lehtiartikkeleihin jne. Asiallinen tapa lähestyä mitä hyvänsä kysymystä on selvittää aluksi, mitä tietoa aiheesta on jo olemassa. Asialliseen selvitykseen "musta tuntuu ettei se mee noin" tms. lausuma ei ole oikein vakuuttava... Vaikkapa Valokuvaajan tekijänoikeusopas on hyvä lähtökohta asiaan tutustumiseen: http://www.finnfoto.fi/files/2007/12/va ... usopas.pdf"]http://www.finnfoto.fi/files/2007/12/valokuvaajan_tekijanoikeusopas.pdf
Vs: Some ja häsät Kerta kiellon päälle. Mulle tietenkin henkilökohtaisesti on ihan sama, kuinka monta kertaa samaa aihetta veivataan. En väittänyt ollir:n vastausta mitenkään asiattomaksi. Mitä tulee tulee nyt sitten minun tietämykseen, niin kyllä tuo linkkaamasi finnfoton uusi tekijänoikeusopas vuodelta 2006 on tullut eteen useamman kerrankin... Kuten ollir tuossa jo kertoikin, kyse on sopimuksista. Asianomistajat päättävät riittauttavatko sopimuksensa vai ei. Juridisesti esimerkiksi siirtäminen ja luovuttaminen on hankalia käsitteitä. Sanotaan nyt sitten se vinkkinä järjestäjille, että jokaisen kilpailun järjestäjän kannattaa laittaa ehtoon maininta, että kuvaajalle ei jää minkäänlaisia oikeuksia omaan kuvaansa (muokkaamiseen, julkaisemiseen, myymiseen tai näihin verrattavissa oleviin), jolla on osallistunut kilpailuun. Näin jää vähemmän jossiteltavaa. Tätähän hait..? Kaikkien kuvaajien hyvää ajatellen varmaankin... Ja sanotaanko nyt vaikka näin uudestaan, että sopimukset on aina asianomistajien välisiä sopimuksia. Aika kauas pitää lähteä kaikille avoimissa kilpailuissa, jos rikosjuttua haluaa. Ja. Periaatteessa kuka tahansa voi pyytää minkä tahansa sopimuksen tulkintaan ratkaisua (esim. käräjä)oikeudelta, jos vain itse on ko. sopimussuhteessa. Kuten ollir mainitsikin. [QUOTE> [/QUOTE] Kyllä sopimusriitatapauksissa katsotaan sitä, mitä sopimukseen on kirjoitettu. En ole onneksi (vielä) joutunut oikeudessa riitelemään, mutta kuten jo kirjoitin, esimerkiksi käsitteet luovuttaminen ja siirtäminen on hankalia käsitteitä juridisesti, jos maallikon ja ns. ammattilaisen välisiä sopimuksia ryhdytään ratkomaan oikeudessa. Mutta tämä tästä. En tarkoittanut tätä hyvä SakkeM mitenkään poissulkevaksi sinun kommenttiesi suhteen. En ole mikään arvioimaan tietämystäsi. Kunhan tässä nyt vielä vähän sormia venyttelin, kun vaivaamaan jäi. Edit. Pari korjausta/tarkennusta. Edit2: Typot/asiattomien korjaukset
Vs: Some ja häsät Palaan tähän vielä pikkuriikkisen, kun satuin 404/1961 lukemaan. Ensimmäinen pykälä tuossa laissa kertoo, mitä tarkoitetaan kohteella, johon laki viittaa. Toinen pykälä kertoo sen, mitä taloudellisia oikeuksia [kohteella] on. Tai mitä [kohteen] tuottajalla on. Kolmas pykälä kertoo, mitä moraalisia oikeuksia [kohteeseen] liittyy. Neljäs pykälä taasen kertoo [kohteen] muuntelusta. Ja näin se menee (rationaalisesti) eteen päin. Se että 49. pykälässä lukee jotain, ei sulje pois edellisiä pykäliä momentteineen. Päin vastoin, 49. pykälä on sidoksissa kaikkiin aiempiin. "Musta tuntuu" lausuma on mielestäni oikeinkin relevantti, koska ihmiset ne sopimuksia tekee, sanamuodot on inhimillisen tuotoksen seurauksia jne. On aina (oikeissa) riitatilanteissa juristien tehtävä ryhtyä tulkitsemaan. Useinkaan ei riitä se, että katsotaan yhtä pykälää. Oikeudenkäytössä on olemassa termi "kaari". Tavallaan se tarkoittaa sitä, että kaikki tuota pykälää ennen olevat pykälät pitää käydä läpi vaikka perustuslaissa ko. pykälään johtavaan pykälään saakka. Termeillä, sanamuodoilla, lauserakenteilla voi olla joskus erittäin suuri merkitys. Näistä viimeksi mainituista olen kyllä itseäni ruoskinut kerran jos toisenkin... Henkilökohtaisesti mulle tässä aiheessa onkin suurimmaksi osaksi kyse vain periaatteesta. Ainakin itse olen nähnyt monta todella luovaa valokuvaajaa eri keskustelupalstoilla "lyötävän lyttyyn". Ja sitten samoja kuvaajia on ylistetty ns. paremmissa piireissä. Sosiaalisesta mediasta on löytynyt "puutaheinää"/"siansaksaa" puhuva suomalainen henkilö ns. taiteellisella silmällä katsottuna "ylikaupalliseen" elokuvaan konsultiksi käsikirjoitukseen. Niin missä menee se raja, mitä kannattaa tehdä ja mitä ei, jos aina on jotenkin väärin? Kysyn vaan... Jos joku iso kaupallinen toimija "kaappaa" "tyhmän ja oikeuksistaan ymmärtämättömän" kuvaajan kuvan, josta tulee ikoninen kuva, niin kyllä kai nyt ihan järjellä ajatellen se "iso paha susi" haluaa tehdä selväksi, että juuri se löysi sen kuvaajan. Tätä "maanläheisyydellä" tarkoitin. En mä tiedä, kenen (valokuvausharrastaja)kuvaajan etua ajaa se, että ostetaan monilla tonneilla välineitä, ja käydään sitten esittelemässä tuotoksia pelkästään powerpoint-kalvoilla tai dia-heittimellä kerhon viikkotapaamisessa.