alan harrastajana ei pitäisi valittaa, mutta tuntuuko muista että runsaudenmarkkinat varsinkin kamerarunkojen suhteen ovat epäterveellä pohjalla, mihin tämä kulutushysteria vie? ei niin mahdottoman vanhaa kalustoa (esim. ekan sukupolven täyskennot) suorastaan työnnetään muutamalla satasella uusille omistajille. ostin hiljan Canon 5D:n neljällä sadalla (ei kolhittu ja sulkimella vielä hyvin ikää jäljellä). muistan siitä haavellleni kun hinnat pyörivät jossain parin-kolmen tonnin välillä (~06-07). peilittömät ja kännykamerat ovat sekoittaneet pakkaa ja vanha dSLR painaakin nyt liikaa, vai missä vika? vai pitääkö kuva nykyään postata samantien kamerasta Facebookiin? en oikein jaksa uskoa hypeä että uudet sensorit olisivat niin vallankumouksellisia että vähän vanhemmat ovat valmista tavaraa museoon. vanhemmilla kuvaajilla varmaan käyneet samanlaiset vibat kun digiaika romautti filmikaluston hinnat.
Vs: Liikaa vaihtoehtoja Niin-no! näinhän se on, mutta miksi siitä pitäisi pahastua? Onhan aina kaikessa tekniikassa ollut juuri näin: kehittäminen on kallista ja mielenkiintoista, osa ihmisistä painottaa enemmän teknisiä ominaisuuksia ja hypeä ja toiset sitä itse harrastusta tai työtä. Jälleenmyyntiarvoa jos ajattelee ei koskaan voi ostaa mitään. Jos haluaa säilyä harjalla ostaa aina uuden ja myy varsin nopeasti pois: seuraava porras on sejoka ostaa vähänkäytetyn myy pois ja ostaa jälleen uudemman vähänkäytetyn, ja jollekin riittää se rakas minkä hallitsee hyvin loppuun asti. Varsinaisesti rahankäyttö harrastukseen on vain aloituspääoman osalta eri. On meille "siipeilijöille" vain eduksi että iso osa harrastajista on viehtynyt ainoastaan saamaan aina ja aina vain uutta. Lopultakin niinkuin tälläkin palstalla voi huomata kuvaaminen ja onnistuminen ei pääosin ole kamerasta kiinni. (tosin täällä kotona aina valitan että onnistuisin paremmin jos minulla vain olisi parempi ja uudempi kamera ;D )