Miten paljon älykkyys tai älyn nopeus vaikuttaa kuvaamiseen? Kuvaa otettaessa on niin monta asiaa kameratekniikan lisäksi, mitkä pitäisi ottaa huomioon. Tausta, valon suunta ja luonne, saisiko jostain kulmasta paremman kuvan, lopullinen visio ja siihen johtavat toimet kuvan oton jälkeen ja ennakkoon jne. Kuinka paljon merkitystä on luontaisella lahjakkuudella? Miten paljon kuvaamista voi opetella? T Jukka
Vs: Tarvitseeko kuvaajan olla terävä? Eikö vähän hitaammalla käyvä ehdi huomaamaan, havannoimaan paremmin? ;-)
Vs: Tarvitseeko kuvaajan olla terävä? Eihän valokuvaus mitään rakettitiedettä ole. Kyllä tekniikka on perusteiltaan helpostikin opeteltavissa. Kokemus ja itsekuri opettaa kuvakulmiin, sommitteluun, valon tulkintaan ja hallintaan liittyviä asioita jos kuvaajalla on motivaatiota ja kärsivällisyyttä. Eiköhän näissä asioissa aivan normaali intelligenssi riitä. Toki on muitakin kysymyksiä. Miksi oikeastaan kuvaan enkä sen sijaan kerää postimerkkejä tai harrasta pitsinnypläystä tai kehonrakennusta? Haluanko "sanoa" kuvillani jotakin ja jos niin mitä? Mitä kuvani minulle merkitsevät? Ketä ehkä yritän kuvillani miellyttää ja miksi? Mutta nämäkään eivät ole älykkyyden kysymyksiä, ehkä pikemminkin luonteen tai persoonan, itsetuntemuksen kysymyksiä.
Vs: Tarvitseeko kuvaajan olla terävä? +1 (tai varmaan +100 laukun jäsenistössä) Vaikka valokuvausta on laukussakin joskus luonnehdittu älykkäiden harrastukseksi, en ole huomannut tässä suhteessa juuri eroa suhteessa muihin harrastuksiin tai töihinkään. Yhtä lailla esiintyy älykkyyttä kuin toisaalla. Ja enemmän aloitukseen: Ei ylimääräinen äly kuvia ja kuvaamista paranna. Ylimääräisen voi vaikka tulkita normaalijakauman huipusta oikealle.
Vs: Tarvitseeko kuvaajan olla terävä? Älyllä ja luovalla ilmaisukyvyllä lienee kovin vähän korrelaatiota keskenään. Kamerakin on hyvin yksinkertainen jos sitä niin haluaa lähestyä.
Vs: Tarvitseeko kuvaajan olla terävä? Mun mielestä täytyy - olla terävä....älykkyys taas, niinno. Joskus oli Prisma-dokumentti erityisestä lahjakkuudesta ; että vaikka kuinka harjoittelisi niin se ei välttämättä riitä ihan maailman parhaaksi tulemiseen, tarvitaan myös ihan erityinen, sopiva lahjakkuuden laji kuhunkin tehtävään... Silti uskon isäni sanomaan neuvoon: Ahkera keskiverto pääsee pidemmälle kuin lahjakas laiska. Mutta niinkuin suurin osa oppii ajamaan autoa ja hallitsemaan kaikkia laitteita kaikista ei vaan tule rallikuskeja .... se viimeinen juttu on se tatsi. Tai vaikka kuinka ihmiset tekee samalla reseptillä ruokaa se maistuu erilaisilta .... se hyppysellinen! Teknisesti varmaan moni oppii varsinkin mittareilla ja automaattisilla laitteilla tekemään hyvän kuvan, mutta osaako valita aiheen ja käsittelyn, kuvakulman, osaako ohjata mallista esiin persoonallista...?
Vs: Tarvitseeko kuvaajan olla terävä? Terävyydestä ja hiukan sen terävyyden sivusta tulee mieleen tälläisiä asioita: Nopeus on monessa kohtaa etu. Tilanteet menee hetkessä ohi ja jos ei ilmeitä tai tapahtumaa saa tallennettua on se sitten jo myöhäistä. Etukäteen valmistautuminen auttaa varsinkin kun tietää mitä seuraavaksi tai kohta tapahtuu. Ennalta arvattavien asioiden taltioiminen on hiukan eri asia mutta niihinkin olisi hyvä päästä hiukan mukaan. Itse teatteri kuvauksia tehneenä, parhaimmat kommentit saa näyttelijätä itseltään. Hän tietää missä kohtaa tuo ilme oli. Hän voi kertoa oliko ajoitus kohdalla jne. Sitten on toinen juttu jota harrastan aina silloin tällöin, on menemistä juttuun sisälle kameran lissin kautta. Tavallaan katson koko tapahtumaa linssin läpi ja taltion hetkiä. Paljon tulee sillä tavoin suttuakin, mutta todelliset herkut on sieltä löytynyt. Tanssia kuvatessa on eduksi jos kuvaaja pystyy liikkumaan tanssin mukana. Siten olen saanut tanssista parhaita otoksia tallennettua.
Vs: Tarvitseeko kuvaajan olla terävä? Jos ei ole älykäs, nopea, tarkkanäköinen, havannoiva, hyvän fysiikan ja nippelitiedon omaava niin kannattaa keskittyä olennaiseen ja mitä se sitten on ? Kymmenen pisteen kysymys, johon on monta vastausta, minun vastaukseni on: Eläytyä aihepiiriin ennalta, pitää mielessä miksi tätä edelleen tekee. koettaa erottaa epäolennainen kuvassa olennaisesta, harjoittelee motoriikkaa ennalta, että kuvan saa vangittua siloin kun se on etsimessä. Ja saada se etsimeen kun se on parhaimmillaan.