Vs: Skannerioptiikka. "Näytteenoton kaksinkertaisuus", eli siis Nyquistin laki, vaivaa jatkuvasti ja aiheuttaa jatkuvia väärinkäsityksiä koska se aina opetetaan käsittämättömän monimutkaisella tavalla. Kysehän on itsestäänselvyydestä, mutta muotoilemalla se hämäräksi "laiksi" jota luennoitsijatkaan eivät osaa kunnolla selittää saadaan hämärrytettyä sekä sen sovellusalue että todellinen sanoma. Toisin sanoen, Nyquistin laki koskee taajuuksia, ja taajuus määritelmänsä mukaan koostuu kahdesta vaiheesta (puoliaallosta). Kuvien yhteydessä taajuuden yksikkö on esimerkiksi viivaPARIA per mm. Eli kyllä, näytteitä eli pikseleitä tarvitaan (vähintään) kaksinkertainen määrä suurimpaan taajuuteen nähden: eli viivaparia - mustaa ja valkoista viivaa - varten tarvitaan vähintään KAKSI pikseliä. Joka on tietysti päivänselvä asia ilman että olisi koskaan kuulutkaan Nyquistin näytteistysteoreemasta. Esim., jos halutaan 20 mm matkalta 50 lp/mm talteen, tarvitaan vähintään 50*20*2 = 2000 pikseliä. Käytännössä vähän enemmänkin. Mutta jos puhutaan pikseleistä eikä viivapareista, niin ei yhtä pikseliä varten tarvita kahta pikseliä. 2000 pikselin "lopullista" kuvaa varten riittää 2000 pikselin kenno. Tämän voi hahmotella vaikka piirroksena valonsäteistä jotka osuvat pikseliin. Nyquistin laki ei riko fysiikan lakeja, vaan kuvaa niitä. Mitään "ylinäytteistystä" ja sen jälkeen tehtävää alas interpolointia ei tarvita, toisin kuin välillä internetissä väitetään. Tietysti muut tekijät kuten ei-toivotut heijastukset, diffraktio, optiikan epätäydellisyydet alentavat terävyyttä CCD-kennolla, mutta siihen taas ei välttämättä hirveästi pikselimäärän kasvatus (pikselinkoon pienennys) auta, se saattaa joskus jopa huonontaa tilannetta.