Tervetuloa kameralaukkuun!

Pääset mukaan keskusteluihin rekisteröitymällä.
Register Now
  1. Tämä sivusto käyttää evästeitä. Jatkamalla tämän sivustoa käyttöä, hyväksyt evästeidemme käytön. Lue lisää.

Skannauksen resoluutio ja filmin erottelukyky

Keskustelu osiossa 'Filmikuvaus' , aloittajana MartinN, 17 Toukokuu 2019.

  1. MartinN

    MartinN Member

    376
    3
    18
    Kinofilmiä skannatessa tulee ajatelleeksi että onko järkeä skannata kovin suurella resoluutiolla kun filmin erottelukyky vaikuttaa olevan pullonkaula. Vimeisimmät filmit olivat Kodak Elitechrome 200 ja Agfa Vista 200 värinegatiivi. Vaikka olen saanut skannerista huikeita erotteluja testaamalla USAF1951 targettia, joka varmaan on valotettu Techpan:ille tai vastaaville niin näkee selvästi ettei mainitsemissa filmeissä ole alkuunkaan piirtokykyä johon skanneri pystyisi. Rae värinegatiivistä tulee hyvin näkyville mutta piirtyneet yksityiskohdat ovat luokkaa suurempia. Dia vaikuttaa aina ominaisuuksiltaan olevan pehmeämpää eikä edes niin erottelukykyinen kuin värinegatiivi. On siis mielestäni vähän turhaa kuvata kinofilmille ja skannata korkealla resoluutiolla.
     
  2. SakkeM

    SakkeM Well-Known Member

    17 388
    361
    83
    Tavallisen värinegan emulsio on rakenteeltaan aika lähellä pitkään haudutettua kaurapuuroa, joten eihän siinä voi olla kovin suurta resoluutiota.

    Toi lausuma diasta taas sitten on hippasen erikoinen, siinä pitäisi olla kuitenkin aika paljon enemmän kuin värinegassa. Filmisi taitaa olla pahasti vanhentunutta? Jos oikein muistan, tuon Elitechromen valmistus loppui joskus 10 vuotta sitten.
     
    Viimeksi muokattu: 17 Toukokuu 2019
  3. MartinN

    MartinN Member

    376
    3
    18
    Niin käytän vanhoja filmejä mutta mielestäni E-6 emulsio tuottaa pehmeämpää jälkeä kuin värinegatiivi. Rae värineegatiivissä luo mielestäni skarpimman kuvan. En tosiaan tiedä jos tehtaasta tullut E-6 emulsio on hupputerävä mutta olen ollut näkevinäni että E-6:sta kin resoluutio loppuu. Oli tosiaan vähän aikaa sitten kun kuvasin Velvia 50:stä eikä minulla ole koskaan ollut Velvia 50 kinokoossa.
     
    Viimeksi muokattu: 17 Toukokuu 2019
  4. SakkeM

    SakkeM Well-Known Member

    17 388
    361
    83
    Jossainhan se tietysti loppuu diankin resoluutio, niin kuin kaikki muukin maailmassa. Ihan eri luokkaa se kuitenkin on kuin negamössöillä. Ihan niinkuin kaurapuuro kuivahtaa, kun sen jättää viikoksi hellalle, käy muullekin tuoretavaralle. Värifilkat kuuluvat siihen joukkoon.
     
  5. MartinN

    MartinN Member

    376
    3
    18
  6. SakkeM

    SakkeM Well-Known Member

    17 388
    361
    83
    Varmaankin ihan mietittyä juttua. Kuitenkin, kaverihan ei varsinaisesti puhu resoluutiosta, vaikka se sana otsikossa esiintyykin. Jutussahan puhutaan "terävyydestä", joka siinä tarkoittaa keskialueen kontrastia - MTF50 on kaverin mielestä olennainen, ja onhan sillä jotain virkaa negafilmien kohdalla. Lähinnä se kertoo, miltä muokkaamaton kuva näyttää silmällä katsottuna. Siitä puheena olleesta resoluutiosta, siis erottelukyvystä, se 50% ei kerro oikein mitään. Niissä käyrissä ei kaikissa olekaan resoluution kannalta paljon oleellisempaa 30 % kohtaa, ja nykyisellään digimaailmassa MTF10 pidetään erottelukyvyn mittana. Sitä ei äkkiä vilkaisten ollut missään.

    Resoluutiosta puhuttaessahan tavallisesti tarkoitetaan, mitä kuvasta on pienimmillään erotettavissa, eikä niinkään sitä keskialueen kontrastia. (Se tosin vaikuttaa tosiaan paljon siihen, miltä kuva näyttää.)
     
    Viimeksi muokattu: 17 Toukokuu 2019
  7. niffe

    niffe Well-Known Member

    11 903
    166
    63
    Sakke on ihan oikeassa. Kaikkein terävimmillä prosessilinsseillä jälkiä voi olla melkoista syheröä ja sotkua. ihmissilmä kokee sopivan kontrastin ja tietyn taajuuskaistan terävyyden miellyttävänä, ei suinkaan aina terävintä.
     
  8. c

    c Active Member

    4 863
    5
    38
    Täysin väärä ajattelutapa. Tätä ajattelutapaa jos vähänkään ajattelet pitemmälle, skannaat holgalla otetut kuvat pienemmällä resoluutiolla koska linssin resoluutio on niin huono.

    Skannausta pitäisi aina ajatella käyttötarkoituksen mukaan, onko se printtiin vai nettiin?

    Mitä lähemmäs pääset skannerin optista resoluutiota ja lopullista kokoa sitä parempi. Reproat filmin rakennetta, et sitä kuvaa tai jotain "maksimaalista filmin resoluutiota". Mutta tällä on merkitystä ainoastaan printtejä varten. Printit vaativat järjettömän määrän pikseleitä.

    Mun 11000dpi pystyvällä rumpuskannerilla, saan ~160megapixeliä kinarista. Se riittää 66x44cm kokoiseen printtiin, kun syötän printterille 600dpi tiedoston. Eli aika vaatimattoman kokoinen printti, vaikka pixeleitä on vaikka kuinka. Tämä riittää siihen, että saa aikaan filmin luonnollisesti toistavan printin, eli siinä näkyy rae josta kuva koostuu.

    Digikuvassa homma on täysin toinen, koska kuvat eivät koostu sattumanvaraisista rakeista.

    Se mikä pitäisi saada päähän on että, skannaus on filmimateriaalin reproamista.

    Se miten toi pitäisi käsittää on, että filmi ja se kuva on yksi ja sama asia. Et voi irrottaa sitä kuvaa siitä filmistä.

    Nettikäyttöön taas järkevintä on skannata siihen resoluutioon mitä käytät. Koska ylimääräisestä resoluutiosta et digimaailmassa mitään hyödy, suurentamista ja pienentämistä kun ei ole. Ainoastaan skaalausta, ja sitä on yleensä paras välttää mahdollisimman pitkälle. Ei se mikään maailmanloppu ole, mutta ainakaan printeissä en sitä käytä. Varsinkin filmin rakeen toistamisessa skaalaus ei toimi erityisen hyvin.

    Olisi sinäänsä jännä nähdä, olisiko mahdollista simuloida optista suurentamista/pienentämistä. Ehkä jollain raytracing tyyppisellä ratkaisulla, se olisi varmaan aika aikaavievää ja laskennallisesti raskasta puuhaa. Mutta lopputulos vois olla huomattavasti parempi. Ja mahdollistaa sen, "skannaa max resolla ja säilö" työtavan ihan laatu printtejäkin ajatellen. Kyllä kait vähitellen siirrytään enemmän oikean analogisen maailman simuloimiseen, tämän 1/0 ratkaisun sijaan. Ehkä kvantti koneilla sitten.

    Pitäisi ymmärtää mitä analoginen ja digitaalinen käytännössä ovat, ja mitä ongelmia analogisten materiaalinen digitointi tuo tullessaan.

    Toi ihme filmin resoluutio on sitä ja tätä on tullut jostain viivoja skannaavista nörteistä ja skanneri kauppamiehistä. Jossa yritetään sovittaa analoginen rajaton materiaali, digitaalisen rajalliseen maailmaan.

    Digikuva, ja filmikuva ovat pohjimmiltaan hyvin erilaisia ja vaativat erilaiset lähestymis- sekä ajattelutavat.

    Tässäkin on tietenkin kyse ns. taiteellisesta valinnasta. Lopputulos kun pitää tyydyttää ainoastaan sitä tekijäänsä. Joten aivan hyvin voit myös skannata järjettömän pienellä resoluutiolla ja skaalata tappiin asti, jos se on se mitä haluat tehdä. Näillä foorumeilla ihmiset yleensä kyselevät totuuksia, jotain kaikkien hyväksymiä "oikeita" ratkaisuja. Onneksi taiteessa ei sellaisia ole.
     
    Viimeksi muokattu: 5 Kesäkuu 2019
    jounitapani tykkää tästä.
  9. mscore

    mscore Member

    550
    12
    18
    Aleksin kanssa samoilla linjoilla. Mitä mieltä käyttää filmiä jos ei halua kuvaan filmin raetta ja tekstuuria? Sen saa esille mun kokemuksesta vasta jossain 4000dpi skannauksen tasolla. Mitä enemmän resoluutiota sitä lähempänä ollaan alkuperäistä materiaalia, eikä rajaa ole.

    Nykyään skannaan vasta tarkat pimiövedokset, joista saan V750 Epsonilla skannattua valtavat tiedostot (esim. julkaisuihin). Huomattavasti parempi laatu kuin suoraan negatiiviltä skannattuna (plus tietysti koko pimiön kontribuutio kuvalle).