Suppilovahveroita löytyi pannullinen k.viikkona Espoon suunnasta. En tunne juurikaan sieniä ja kävelin suoraan paikan yli. Onneksi oli asiantuntija mukana
Viikko sitten tuli kerättyä ekat suppilovahverot metsästä. Suuri osa niistä mitä löytyi oli vielä ihan pienen pieniä, mutta nopeastihan noi kasvavat. Täytyy kyllä sanoa, että yllätyin aika paljon noiden löytymisestä. Ehkä syynä on noi elokuun alun syksyiset ilmat ainakin tässä Turku-Salo tietämillä.
Eilen poimaisin tuosta sipoon korvalta kolmisen litraa mustia torwisieniä. On ne kyllä kaikista sienistä vaikeimmat löytää. Samalla reissulla tarttui mukaan pari nyrkillistä suppiksia ja kanttarelleja, ämpärillinen karvarouskuja ja pienehkö säkki herkku- ja punikkitatteja. Ainoa huono puoli syksyssä on se kun pitää yötä myöten sitten perkata noita sieniä. Toivottavasti tänä vuonna ei tule sellaista suppissatoa kun vuosi sitten, ei juuri jäänyt aikaa nukkumiseen
Tällaista väkeäkö täällä todellakin on . Ei riitä riettailu vaan otetaan mukaan vielä aistiharhat kättä pidemmällä...KAMALAA HAUREUTTA!!
Haa. Taluttaessani fillaria yhtä polkua ylös, sattui yhtäkkiä silmiin kolme yksinäisen näköistä supparia. Ja kuten tiedämme, missä on kolme supparia, on varmasti muutaman metrin sisällä aika monta lisää. Ei muuta kuin ajotakki juomarepun verkkotaskusta pois ja päälle, vaikka vähän kuuma tulikin, ja munat turpeeseen. nyt on sitten kastikeainekset pannulle pääsyä odottamassa.
Tilannetta eilen. Suppareita on kerta kerralla enemmän ja ensi viikonloppuna varmasti jo ihan messevästi. Kanttarelleja vähenevästi ja monet huonoja, mutta suuria mitkä löytyivät... ..Ja aina kun sieniä on mukana enenemmän kuin hirvikärpäsiä, on keikka onnistunut.