Vs: Perhepotretti Tästä jää vähän ristiriitainen vaikutelma. Vanhemmat katselevat rennon iloisina hymyillen jossain sivulla olevaa selvästi mukavaa jotakin, kun taas pienokainen tapittaa suoraan kohti kuin olisi aaveen nähnyt. Tosin isän katsekin näyttäisi olevan ylempänä kuin äidin. Muuta en osaa sanoa, mutta tämä katseiden erilaisuus häiritsee henkilökohtaisesti.
Vs: Perhepotretti Tämä ristiriita on "silminnähtävä". Nykyisessä mediatodellisuudessa diagnoosi on, että kyseessä on stereotyyppinen amerikkalainen ydinperhe from the twilight zone - ja lapsi on juuri oivaltanut, mistä loppumattomien hymyjen takana on kysymys...
Vs: Perhepotretti Tämä on kuin katsoisi kierosilmäistä,ei tiedä mihin kaveri katsoo. Lisäksi vasen alareuna olisi kaivannut ronskimpaa häivytystä,kuva myös siltäosin aika toispuoleinen.
Vs: Perhepotretti Kiitos, ihan hyviä huomioita. Ohessa kaksi alkuperäistä kuvaa joista tämä on koostettu. Minun mielestäni lopputuloksessa on hauskaa juuri tuo ristiriita vanhempien ja lapsen katseen välillä. Tämä on kuin elokuvasta A.I. (Tekoäly), mutta tässä tapauksessa vanhemmat ovat ohjelmoituja robotteja ja lapsi tiedostava ihminen
Vs: Perhepotretti Minua tuossa potretissa kiusaa se, että isäntä jää hiukan liiaksi taka-alalle. Puolet kasvoista on vaimon varjossa ja asentokin on tukalan näköinen. Tasapaino ontuu, eikä sommitelma minun mielestäni ole ihan sitä totuttua Aarre-tasoa. Sun taitosi kuvaajana tiedetään, niinpä odotamme uutta versiota ;-)
Vs: Perhepotretti Ehkäpä kuvaelementtien suhteet viestivät jotain? Ei vais, ei kakka muutu kikkailemalla kukaksi [ihan itse juuri tällä sekunnilla keksimäni aforismi]... Pitäis olla hyvä originaali ja asetelma kunnossa ensin. Poika vaan kieltäytyi täysin yhteistoiminnasta näissä yhteiskuvissa, minkäs teet. No kohta kuulemma on taas mentävä 2v kuvia ottamaan, ehkä sitten siinä yhteydessä