Kissakuva meni jotenkin vituralleen, mutta horsmat voisin lätkäistä tähän Luento Takalan kuvaamisesta oli osittain varsin kiinnostava, osa oli sellaista, että meni joutavuuksiin, kuvia mies osaa kyllä ottaa ja on tekijämies josta todellakin kannattaa ottaa oppia.. Ehkä noita oppeja voisi osin soveltaa tulevaisuudessa, saa nähdä, asiaa tuli paljon..
Ei ollut, aika vaan lyhyt ja annettu mennä tummaksi pienellä aukolla.. (siitä myös tuon tähden sakarat syntyvät). Minusta maisemissa on sisältö maisema itse, ei sinne väkisin sijoitettu ihminen, eläin tai jokin muu "ihmisen rakentama/laite".. Mutta makuasiahan tuo, ja toisinaan pyrin itsekin saamaan maisemaan myös juuri edellä mainittuja elementtejä. Yhdistelmä, kun en halunnut kuvan vääristyvän puiden kaatumisena. Kuvassa on siirretty objektiiviä yläosassa ja kuvattu suorassa alaosa. Yksi valotus, kaksi kuvaa (eli ei eri valotusta ylös ja alas. On aika vaikea liittää niitä yhteen jos valotus on eri, siksi yleensä pyrin valottamaan manuaalilla ja samoin arvoin molemmat ruudut). Toki voisi ylempään sovitella puoliharmaata... Kokeilin jopa, mutta ei sitten kuitenkaan ollut tarpeen, se vaan tummensi turhaa yläosaa ja syntyi heijastuksia. Tässä on vain kaksi ruutua, joissa on sama valotus ja perspektiivi on korjattu, sitten kuvat on asetettu päällekkäin photarissa.
Alaruutu on kuvassa lähes kokonaisuudessaan, ylempi menee alemman ruudun alle ja tulee näkyviin tummien puiden puolivälistä. Eli alaruutu on melko kokonaan esillä.. vai mitä tarkoitit kysymyksellä, siis sävyjen osalta kokonaan säätämätöntäkö ehdotit esille?
Ymmärsinköhän ihan väärin, että tässä oli korjatu perspektiiviä tms? Sitä ajoin siis takaa, että miten kaatuis ilman tota kikkailua. Täsmennyksenä vielä, että siis mielenkiinnosta kyseistä menetelmää kohtaan.
Kyllä ne puut kaatuu kun "takalauta" ei ole pystyasennossa Tätä ei ole kikkailtu kuvankäsittelyssä, vaan perspektiivikallistuma on korjattu objektiivia "filmitasoon" nähden siirtämällä, kuten palkkikameroissa. Pikselit ovat paikallaan kuvassa siinä missä ne alunperinkin oli.... Eli ensin on asetettu kamera suoraan kuvattavaan kohteeseen nähden, sitten on siirretty objektiivia ylöspäin kameran asentoa muuttamatta, että myös yläpuolelle ulottuva puu/ja taivas tulee näkyviin (TS-E 24 mm). Lopuksi olen toki liittänyt kuvat yhteen, eli suoran alaosan ja suoran yläosan..
OK. Kiitos selventävästä vastauksesta. Olis vielä kiva nähdä vaikka se kuva, jossa olet kallistanut alaosan mukaan. Eikös siinä "puut kaadu"? Siksi niin kovasti utelen, kun olen vähäsen kaipaillut ts-lasia viimeaikoina. Tollasta pitäis vaan päästä testaamaan tositilanteessa ennen kun tietää onko siitä tarkoituksiini.
Olisiko lopputulos silminnähden huonompi jos perspektiivi olisi korjattu digitaalisesti kuvankäsittelyllä? Tai pitäisikö kuvasta huomata, että se on kuvattu TS-opiskalla?
Miksi et siis lähtisi testaamaan itse niin, että olen opastamassa vieressä ideaa ja kuinka sitä voi käyttää? Saisit asiaan helpolla selkoa ja pääsisit kuvanlaatuakin katselemaan myöhemmin omalla koneella, jne.. Kuvasta: Alempi kuva on se peruskuva. jossa kamera on pystyssä (samassa asennossa kuin puut), eli siinä puut eivät kaadu. Mutta kun kameran asettaa suoraan, niin laajakulmasta huolimatta jää kuvan yläosa ulkopuolelle, thats the point! Eli jos haluaa kuvaan mukaan myös niitä puiden latvoja tai talojen yläosia, niin kameraa ei kallisteta, vaan objektiiviä siirretään sinne suuntaan mitä mukaan tahdotaan, tässä tapauksessa ylöspäin. Syntyy siis kaksi kuvaa samasta kohdasta kuvattuna, niin ettei perspektiivivääristymää ole, koska kameran filmipinta on kumassakin kuvassa pystyasennossa. Vastaavasti voi tietysti kuvaata tavallisella opjektiivilla tähdäten ylöspäin (joilloin rakennus näyttää kaatuvan taaksepäin) ja korjata perspektiivi vedostusvaiheessa kallistamalla vedosta (paperia), tai korjaamalla kuvaa photosopissa venyttämällä kaventunutta aluetta niin, että seinien pystylinjat näyttävät suorilta. Minusta photarilla saa varsin hyvää tulosta aikaiseksi nopissa korjauksissa, mutta kun tuloste on suuri ja sitä muutenkin kasvatetaan interpoloimalla siihen lisää materiaalia, niin silloin enemmän interpoloitu perspektiivikorjattu osa alkaa näkymään lopullisessa kuvassa. Eli jos tulosteet ovat pieniä tai vain vähän interpoloituja, niin photarin jälki riittää oikein hyvin, mutta kun puhutaan tarkoista kuvista kokoluokkaa 60 x 90 cm ja joku menee katsomaan sitä läheltä... paljastuu helpolla ei niin hyvälaatuisia alueita kuvasta. Ja onhan TS-objektiivilla muitakin ominaisuuksia kuin tuo perspektiivikorjaus Osaa ei edes teoriassa saa tehtyä jälkikäteen photarilla.. syväterävyyttä ei saa lisää isolla aukolla kuvaten kuin optisesti sitä tehden ja vaikeaa on tehdä kauniita blurrejakaan, jos aukko on 8-11 tai pienempi..