Terve taas, toivottavasti tulee yhtä selviä vastauksia kuin edelliseen kysymykseeni Käytän ilfordin multigrade monijyrkkyyspaperia. Vedostan Durst M805 koneella, jossa väripää. Jos haluan jyrkkyyden 2.5 käyttämällä sekä keltaista että magentaa, annetaan ko. suurennuskoneen mukana tulleessa käyttöohjeessa eri arvot tuon jyrkkyyden saamiseksi kuin Ilfordin paperipakkauksen mukana tulleessa ohjeessa Durstin väripäätä käytettäessä (maksimiarvo suodatukselle 130). Kumpaa uskoa ennemmin, Durstia vai Ilfordin paperia. Durst antaa tuon jyrkkyyden saamiseksi huomattavasti suuremman magentan arvon, tuottaa siis huomattavasti jyrkemmän vedoksen.Kokeilemallahan jokainen kuva tehdään erikseen, mutta olisi sikäli tärkeä tietää lähtökohta, koska sitten voisi tarvittaessa muuttaa negatiivin kehitysaikaa, jotta lähtökohtana olisi 'oikea' 2.5 jyrkkyys, kun lähtee tekemään ensimmäisiä testiliuskoja valotusajan löytämiseksi. TJukka
Vs: Eri papereille sama jyrkkyys samalla magentalla? Oikein muuta keinoa ei tule mieleen kuin "mitata" millainen sinun koneyksilösi asteikko on, esim. vertaamalla kiinteäjyrkkyiseen paperiin (2) vedostamalla sama kuva ja säätämällä multigrade-kuva mahdollisimman samanlaiseksi kuin kiinteälle vedostettu kuva.
Vs: Eri papereille sama jyrkkyys samalla magentalla? Aika lähelle pääsee myös vedostamalla monijyrkkyyspaperille ilman mitään suotimia "valkoisella" valolla. Sen tuottama tulos on aika lähellä kakkosta. Valotusaika on silloin tietenkin jotain aivan muuta. Ainakin minun multigrade-valopäässä WL on 2:n ja 2,5:n välissä. Tarkempaan jyrkkyyden kalibrointiin tarvitaan harmaakiila ja intoa systemaattiseen testaamiseen.
Vs: Eri papereille sama jyrkkyys samalla magentalla? Hyvä vinkki. Tuossa kannattaa tosin huomata että väripäissä yleensä suotimien nolla-asennossakin on vähän syaania ja magentaa suodatusta mukana, joten siitäkään ei voi olla ihan varma vastaako se silloin kakkosta, se voi olla snadisti jyrkempikin. Värilämpötilajuttuja.
Vs: Eri papereille sama jyrkkyys samalla magentalla? Mainittakoon jälleen kerran split printing, voi unohtaa nuo "grade" arvot.
Vs: Eri papereille sama jyrkkyys samalla magentalla? Täältähän löytyikin selkeä ohje tuohon split printingiin: http://www.lesmcleanphotography.com/art ... article=21"]http://www.lesmcleanphotography.com/articles.php?page=full&article=21 Pitääkin kokeilla seuraavalla pimiöreissulla, vaikuttaa sangen mielenkiintoiselta. T Jukka
Vs: Eri papereille sama jyrkkyys samalla magentalla? Tässä vielä toinen lisävalotuksilla ja -varjostuksilla. http://www.lesmcleanphotography.com/art ... article=26"]http://www.lesmcleanphotography.com/articles.php?page=full&article=26 T Jukka
Vs: Eri papereille sama jyrkkyys samalla magentalla? Tämä on myös hyvä: http://www.waybeyondmonochrome.com/WBM2 ... ingEd2.pdf"]http://www.waybeyondmonochrome.com/WBM2/TOC_files/BasicSplitGradePrintingEd2.pdf Olli
Vs: Eri papereille sama jyrkkyys samalla magentalla? No niinpäs oli erinomainen, mutta mitä tuo tai miten se käytännössä tarkoitta 1/4 step increments? Valotusajan pidennys suhteessa pohjalla olevaan 5 sekuntiin, mitä käytännössä tarkoittaa yksi 1/4 increment? Ajallisesti? T Jukka EDIT: Onko se 1.25 sek?
Vs: Eri papereille sama jyrkkyys samalla magentalla? Ne 1/4 incrementit ovat valotusta lisää "aukkoina" perusaikaan nähden. Kyse on f-stop-printingistä, jossa vedostusken valotusaikoja ajatellaan ei sekunteina vaan "aukkoina" samoin kuin kameralla valotettaessa. Kannattaa tutustua myös samasta lähteestä (Lambrech&Woodhouse: Way beyond monochrome) toiseenkin artikkeliin: http://www.waybeyondmonochrome.com/WBM2 ... ureEd2.pdf"]http://www.waybeyondmonochrome.com/WBM2/TOC_files/TimingExposureEd2.pdf Siellä on myös taulukko, joka kääntää aukot sekunneiksi kunhan perusaika tiedetään. Tästä periaatteesta on paljon apua printtauksen valotusten ajattelussa muutenkin, ei vain f-stop-printingissä. Kirjan uusi 2. painos ilmestyy lokakuussa, suosittelen! Olli
Vs: Eri papereille sama jyrkkyys samalla magentalla? Juttua lukematta, todennäköisesti 1/4 step tarkoittaa 1/4 aukkoa, ajallisesti se on 2^0.25 = ajan 1.189-kertaistaminen. (Tai toiseen suuntaan, jakaminen 1.189:llä). Eli siis aina kun 1.189-kertaistat ajan, valotus kasvaa 1/4 aukon. Jos kerrot sen neljä kertaa peräkkäin, siitä tulee aukko eli ajan kaksinkertaistus. Anyway, 1/4 aukko on varmaankin pienimpiä muutoksia mitä koskaan kannattaa tehdä. Se juuri ja juuri näkyy. EDIT: Tästä asiasta olisi syytä tehdä enemmänkin itsestäänselvyys kuin jokin erikoinen "metodiikka". Minusta se on päivänselvää, että 5 ja 10 sekunnin valotuksen välillä on sama ero kuin 20 ja 40 sekunnin välillä. Jostakin mystisestä "traditionaalisesta tavasta", jossa testiliuskat mukamas valotettiin 5-10-15-20-25-30 s puhuminen sekoittaa pakkaa. Uskoisin että tämä on helppo tajuta ihan selvällä järjellä. Ainoa mikä tekee siitä hankalan on se että tuplailun ja puolittelun (mikä on helppoa ja intuitiivista päässälaskien) tarkkuus ei riitä.
Vs: Eri papereille sama jyrkkyys samalla magentalla? Joo, tuosta viimeisestä artikkelista selvensi hyvin asiaa. Kiitoksia, T Jukka
Vs: Eri papereille sama jyrkkyys samalla magentalla? Eli siis pääperiaatteena split printingissä: haetaan 00 jyrkkyydellä vaaleimmille kohdille halutut sävyt ja sen jälkeen jyrkimmällä varjojen sävyt. Tuo toinen jyrkimmällä tehty vaihe vaikuttaa niin vähän noihin vaaleisiin sävyihin, ettei sillä käytännössä ole niihin vaikutusta. T Jukka
Vs: Eri papereille sama jyrkkyys samalla magentalla? Toinen tällainen vakiokiukutuksen aihe minulle tuon "f/stop printingin" lisäksi on "split grade printing". Liian usein sen väitetään olevan kuin jokin taikakonsti joka tuo kuun taivaalta. Tärkeintä olisi ymmärtää, mikä se on, jotta sitä osaisi käyttää hyödykseenkin. Kuten OlliJ toisessa ketjussa totesi, tulos on täsmälleen sama riippumatta siitä, tehdäänkö valotus yhdessä osassa yhdellä suotimella vai kahdessa osassa ääripään suotimilla. Pahinta on väittää, että sen myötä mukamas voisi unohtaa jotakin. Mikäänhän ei muutu, paitsi se, että se mikä ennen ilmaistiin yhdellä kiinteällä numeroasteikolla, ilmaistaankin nyt kahdella koko ajan muuttuvalla numeroasteikolla. Kätevää? Splittauksen "selkeys" on kovin katsojan silmässä. Minusta on äärimmäisen loogista, että kontrastit on jaoteltu asteikolle 0-½-1-1½-2-2½-3-3½ jne. joista 2 on normaali, ja kontrasti asetetaan suoraan koneeseen joko multigrade-päästä tai sitten kahta nuppia kääntämällä taulukon mukaan, tai asettamalla suodin missä lukee haluttu kontrasti. Missä on se erityinen "selkeys" siinä, että aika pitää jakaa kahteen osaan jossakin suhteessa? Splittauksen etu ja koko homman tarkoitus on siinä, että kontrastiin voidaankin nyt dodgeamisen ja burnaamisen avulla - siis lisävalotuksella ja -varjostuksella - paikallisesti vaikuttaa. Siihen se on oiva ajattelutapa. Jos näin ei tee, silloin on aivan yhdentekevää kummalla tavalla tekee, eikä "split grade printing" muuta kuvaa miksikään vaikka muotitermi onkin. Jos sen jotenkin kuvasta näkee, niin kenties blurrina kun suurennuskoneen sohiminen jyrkkyyden vaihtamiseksi on liikauttanut konetta hieman. Nämä kaksi asiaa ovat mielestäni asioita jotka eivät ole "mitään". Ne eivät ole konsteja, eivät edes metodeita, vaan pikemminkin retoriikkaa, perusvedostuksen perusasioita, joita jokainen käyttää, mutta "mullistavasti" eri sanoin muotoiltuna. En ymmärrä, miksi niistä nousee niin isoja numeroita.
Vs: Eri papereille sama jyrkkyys samalla magentalla? Varmaan A. Alhonen kirjoittaa asiaa. Tuota tärähdysvaaraa en tullut ajatelleeksikaan. Aion kuitenkin kokeilla tuota split-printingiä, sittenhän tuon parhaiten tietää kun itse kokeilee T Jukka
Vs: Eri papereille sama jyrkkyys samalla magentalla? Ilman muuta. Tärkeintä on oivaltaa ja tehdä itselle sopivimmalla tavalla. Mutta, loppujenlopuksi, monikontrastipaperien kanssa kontrastinsäätö on ihan niin yksinkertaista kuin miltä se kuulostaakin; eri värisellä valolla tulee erilainen kontrasti, joiden toistokäyrät ovat näkyvissä paperin datashiitissä yhden kiinteän käyrän sijaan. Sitten perusasioiden lisäksi on vielä konsteja/kikkoja kuten: - Stand-kehitys - Tasaavat kehitteet - 2-kylpykehitteet - Vesikylpy kehitteen jälkeen, johon kuva jätetään makaamaan - Esivalotus: paperin valottaminen ilman negaa juuri sen verran, että valkoinen vielä pysyy aivan valkoisena, mutta kynnystaso siirtyy. Tällä voi hillitä huippuvalojen puhkipalamista, niiden kontrasti laskee. - SLIMT: latentin kuvan valkaiseminen äärimmäisen heikossa ferrisyanidiliemessä (vrt. farmerin heikenne) ennen kehitettä. Tällä taas saa tukkoon meneviä varjoja nostettua. Näitä voi käyttää myös monikontrastipaperin kanssa, vaikka tietysti tärkeimpiä ne ovat kiinteiden papereiden kanssa (huom. väripaperit!)