Olemme sivunneet toisaalla lapsuutta ja sitä hässäkkää valokuvien kautta. Olin mukana eräällä luennolla Tampereen pääkirjastossa, jossa oli aiheena sadut. Täti esitteli kirjan toisensa jälkeen ja mainitsi aina ohimennen taiteilijoista, joiden kuvittamia sadut ovat. Eräskin taiteilija oli halunnut kuvittaa uudelleen punahilkan ja oikein oli taiteellista joo.. Esitin luennoitsijalle kysymyksen: "Käytetäänkö kuvituksena ikinä valokuvia?". Sain vastaukseksi suorastaan pilkallisen kommentin: "Taide on ikuista mutta valokuvat vanhenee". Siis mitä helvettiä??? Ja toden totta, valokuvitetut satukirjat ovat harvassa. Minusta on outoa, että kirjojen henkilöt koostuvat yleensä eläimistä, tai jos ihmisistä, niin ne ovat kuten joku Mikko Mallikas. Hänellä on kaikki kolme hiusta, pää on luonnottoman jättikokoinen ja silmät ovat korvien paikalla. Ja sitten sanotaan, että valokuvat ovat liian huonoja ja vanhenevia satuihin. Höpisenkö taas omiani, vai olenko vain kertakaikkiaan mennyt liian pitkälle, kun kannan huolta tällaisesta asiasta. Kun ihmisyyden polkeminen aloitetaan muutenkin heti lapsen astuttua kunnalliseen laitokseen, niin eikö edes saduissa voisi esiintyä mielikuvitushahmojen sijasta joskus ihan ihmisiä, tai vaikka mielikuvitusihmisiä. Miksi jokapaikassa täytyy olla koira tai pupu?
Eläinhahmojen idea on auttaa lasta ymmärtämään elämää itsensä ulkopuolella. Pieni lapsi assosioi liian helposti ihmishahmoihin itsensä, vanhempansa tai muut läheiset ihmiset. Eläinhahmojen avulla opetellaan ajattelemaan asioita, eikä ihmisiä. Kysymys ei ole ihmisyyden polkemisesta, vaan ihmisyyden näkemisestä ihmisiltä (metsän näkemisestä puilta), jonka jälkeen voi taas nähdä ihmiset uusin paremmin silmin, heitä ymmärtäen, siis: humanistisesti.
Ehkä valokuvat olisivat turhan konkreettisia satukirjan kuvistukseen, lapsen mielikuvitukselle ei jäisi tilaa. Steiner-nukke perustuu samaan juttuun. Nukella ei ole juuri minkäänlaista ilmettä, silmät ja suu on merkattu muutamalla langan vedolla. Steiner-nukke perustuu siihen, että lapsi saa itse kuvitella nukelle ilmeet ja eleet. Usein tällaiset yksinkertaiset lelut ovatkin lapsille niitä lempparileluja, koska kaikki ei ole valmiiksi pureskeltua. Nykyajan Legot ovat mun mielestä sieltä ja syvältä, ne on tehty liian valmiiksi. Aika tiukka yleistys.
Toi on kyllä niin totta! Mulle oli suuri pettymys, kun luulin pääseväni taas rakentelemaan legoilla. Noissa uusissahan pitää tarratkin laittaa saumojen päälle! Eihän niitä voi purkaa, eikä niistä voi tehdä kuin sen yhden jutun. Eikä niitä osaa sitä paitsi kasata insinöörikään. Onhan niitä peruspalikoita, mutta niissä taas on vain kaksneljää, kakskahta, yksneljää, ykskahta jne. Noi viruksen lego-kuvat on kyllä suolaa haavoille. Itse aiheeseen. Kyllä kuvituksena käytetään valokuviakin. Puuha Pete tulee ensimmäisenä mieleen. Ei ehkä satu, mutta kuitenkin. "Oikeat" sadut on ikuisia, aika vaikea kuvitella niiden kuvitukseen valokuvia.
Uskoisin, että yhtenä hyvänä perusteen piirroksille on myös se, että kun satu ei ole totta, niin niissä ei ole "oikeita" kuviakaan. Piirros on helpompi mieltää keksityksi. Hyvähän se olisi vanhempien selitellä, että älä pelkää mörköjä, noitia, velhoja, taikureita, hattivatteja jne. jos joku olisi niistä jo autenttiset valokuvat ottanut.
Kyllä satukirjoihin parhaiten sopii piirrokset, normaalivalokuvat (Ei editoidut) ole sopivia. Tarpeeksi sitten noita valokuvia saa katsella myöhemmissä satu(koulu)kirjoissa. Muutenkin vaikka valokuvaa ei pidä väheksyä niin piirretty kuva on monesti arvokkaampi.
Meidän Pessi ja Illusia on kyllä ainakin ihan piirroskuvilla kuvitettu! En sitten tiedä onko siitä monta versiota?
????? Tuota voi kyllä kutsua pyhäinhäväistykseksi! Mikä ihmeen Disney-versio teillä on? Pessin ja Illusian etulehdellä jopa nimenomaisesti mainitaan valokuvaus: Kirjoitti ja valokuvasi Yrjö Kokko. Sadun ensimmäisen, lyhyen version Kokko kirjoitti rintamalta kotiin lähettämäänsä joululehteen ja sen hän kuvitti piirroksin. Sodan jatkuessa hän kirjoitti tarinan kirjaksi samaan aikaan valokuvaten Pessin ja Illusian naapureita kirjaa varten. Valokuvakuvitus ja teksti syntyivät siis yhtaikaisesti. Valokuvat ovat olennainen ja elimellinen osa kirjaa - kuten useimmissa muissakin Kokon kirjoissa.
Meillä muistaakseni jossain on se piirroksin kuvitettu, jota luonnollisesti on paranneltu aikoinaan minun, siskoni ja veljeni toimesta puuväreillä..