Tuolla toisaalla pohdittiin kaksoisvalotuksen imitoimista Photoshopissa. Ainakin suunnilleen noin se käy helposti, osaavammat voivat täydentää. Otapa fotari auki ja täytä taso mustalla, RGB (1,1,1). Sitten kopioit tason, muutat kopion sekoitustilaksi screen/rasteri, kopioit tason, kopioit tason, kopioit tason..... Saat harmaita (2,2,2), (3,3,3) jne. Latomalla vaikka 100 digivalotusta tasoina päällekkäin ja säätämällä niitten peittävyyttä (sekoitustilana screen) saa saman efektin, kuin muinoin filmikameralla tehdyssä kaksois- yms. valotuksessa.
Vs: Päälleekkäisvalotus fotarissa Ei se vaan toimi noin. Kokeile vaikka Onhan noita digijäljittelyjä tehty, tässä yksi kokeilu. Varjot piti ottaa pitkällä ajalla valotetusta kuvasta ja tarpeeksi vaaleat osat sitten toimivat "oikein". <IMG src="http://jukkavuokko.com/kuvat/2010%20kesa/japani/DSC_7554-7569%20multiexp%20web.jpg"]</IMG> Jotain tämmöistä tulos voisi olla.... <IMG src="http://jukkavuokko.com/kuvat/mustavalko/japani/2010-59-06 vibra-vibra web.jpg"]</IMG>
Vs: Päälleekkäisvalotus fotarissa Kyllä se melko lähelle toimii. Jos valo-varjosuhde ei mene oikein, on aina olemassa tasovalikon sääto "tämä taso/allaoleva taso", valo-ja varjokohtia voi tarvittaessa ottaa eri tasoilta. Ja toki maskit sitten, jos joku kohta ei näytä kivalta. Helpommin sitten välttyy siltäkin, että ne valotukset 90-100 vievätkin valokohdat jo ylivalotuksen puolelle....
Vs: Päälleekkäisvalotus fotarissa Kyllä se nyt varmaan on pakko uskoa, että digitaalisesti ei saa aikaan pätevää valotusten yhdistämistä. Sellainen high dynamic ratio (keksitty termi) -kuvaus on varmasti filmillä paljon helpompaa.
Vs: Päälleekkäisvalotus fotarissa Päällekkäisvalotuksia tehtiin ennenvanhaan filmille silloin, kun se oli ainoa mahdollisuus halllita kohteen kontrastit ja yhdistellä paikallaan pysyvää ja liikkuvaa tai salamaa ja vallitsevaa valoa. Niissä paloi aikoinaan laaka poikineen ja polaroidia vedeltiin surutta. Maskien käyttö kameran edessä oli sekin oma taiteen lajinsa... Päällekkäisvalotusten tekeminen loppui kyllä itselläni tasan siihen, kun skannaaminen ja kuvankäsittely tuli mahdolliseksi. Miksi tehdä epävarmasti melkein hyvä, kun sen voi tehdä satavarmasti oikeinkin? -p-
Vs: Päälleekkäisvalotus fotarissa Siinä on digitaalista päällekkäisvalotusta: http://top-lists.info/wp-content/uploads/2010/11/310.jpg
Vs: Päälleekkäisvalotus fotarissa Noh, jotkut huiskuttavat laakaa valottaessa. En ole tarvinnut. Mutta esivalotusta käytän toisinaan - oli sitten rullaa tai arkkifilmiä. Esivalotushan onkin hyvä esimerkki tuosta valotuksen kertymisestä, kumuloitumisesta jota myös N kappaletta lyhyitä valotuksia saa aikaan. Les McLeanilla on hienoja kuvia tuolla menetelmällä.
Vs: Päälleekkäisvalotus fotarissa Juu,esivalotus oli joskus fiksu juttu kontrastikkaisiin kohteisiin. Minullakin on paljo teerensoidinkuvia 30 vuoden takaa - Velviaa 200 ISO mukaan valotettuna, reilu esivalotus ensin. (Muutenhan se oli 50 ISO, jos aikakausi on jollekin vieras... Kovin eri juttu se tietysti on kuin nyt puheena oleva, koskapa siinä nostettiin vain tummia sävyjä filkan kynnykselle.
Vs: Päälleekkäisvalotus fotarissa Minä tuossa ihmettelin, että mistä päällekkäisvalotuksista on tuossa aloituksessa kyse. Jotain sellaista tuli mieleen, että valotetaan ensin tausta, ja sitten siihen tummaan kohtaan jokin esine. Tai että halutaan ihminen kahteen kertaan samaan kuvaan tms ... Nythän vasta tajusin, että kyseessä onkin tumman pään nostaminen, jota minäkin aikoinani dialle kuvatessa (määrättyjä vaikeita interiöörejä lähinnä) tein. Varmaan tästä aloituksesta ovat olleet muutkin yhtä pihalla, tai sitten vain olen liian yksinkertainen. Ja itse asiassa en ole vieläkään täysin vakuuttunut, olenko ymmärtänyt, mistä on todella kyse. kapa
Vs: Päälleekkäisvalotus fotarissa Liittyi ketjun http://www.kameralaukku.com/portal/inde ... 802.0.html"]http://www.kameralaukku.com/portal/index.php/topic,52802.0.html keskusteluun.
Vs: Päälleekkäisvalotus fotarissa Alkuperäisessä jutussa ei ollut kyse pelkästä tumman pään nostamisesta, vaan siitä että kuvaa jotakin vaikkapa iltahämyistä saimaan rantaa joko a) pitkällä valotusajalla tai b) usealla (sadalla) lyhyellä päällekkäisvalotuksella Tapauksessa a) syntyy pitkä ja tasainen pehmeä jälki kaikesta liikkeestä, tapauksessa b) tulos riippuu täysin kohteesta. Nopealiikkeisistä kohteista syntyy sellainen kiva dynaaminen jälki joka sopii etenkin veteen hienosti. Nopealiikkeiset pilvet taas eivät yleensä ole tavalla b) nättejä. Ongelmana tuossa oli se, että kun valotetaan koko kuva usealla valotuksella, ei yksittäinen valotus välttämättä (tai useinkaan) riitä nostamaan varjopäähän mitään mustumaa filmillä eikä mitään informaatiota digin kennolla. Filmillä sensijaan jo näkymättömiin jäänytkin valotus vaikuttaa; seuraava valotus taas vahvistaa sitä jne (ilmiö johon mm. pimiössä paperin esivalotukset perustuvat - kuten myös filmin esivalotus. Samaan perustuu myös filmin herkistäminen antamalla sille todella heikkoa valoa ennen varsinaista valotusta). Photoshoppaamalla N digikuvaa tai vaikka N skannattua kuvaa päällekkäin, ei tumman pään informaatio pääse nousemaan mihinkään. Kokonaistummuus voi nousta, mutta informaatiosisältö ei. Joissakin digijärkkäreissä onkin päällekkäisvalotustoiminto jolla pääsee varmasti käytännössä samaan tulokseen kuin filmillä. Otaksuisin että kenno toimii tässä suhteessa samalla tavalla - vaikka jokaisella valotuksella varjoalueelle pääsisi vain yksi fotoni niin lopulta niitä on osunut tarpeeksi jotta kenno reagoi siihen. Viisaammat jatkatkoon tästä.. Mun kennotietämys ei riitä.
Vs: Päälleekkäisvalotus fotarissa Asiat eivät ole ihan näin mustavalkoisia kuin kirjoitat. Filmilläkin jokaisen yksittäisen valotuksen täytyy aiheuttaa viritystila hopeaionissa. Kehite voi vaikuttaa vain sellaisiin ioneihin. Peräkkäiset valotukset virittävät yhä uusia viereisiä ioneita, jolloin kehite vaikuttaa aina vain paremmin muodostaen siihen kohtaan isompaa ja näkyvämpää hopearaetta. "Näkymättömiin" jäänytkin valotus aiheuttaa todellisuudessa jotain mutta hyvin, hyvin heikkoa näkyvää. Muuten se ei voisi toimia. Sama juttu digillä, kuten jo kirjoititkin. Jokaisen yksittäisen valotuksen tulee aiheuttaa nollasta poikeava tila, joka voi olla esimerkiksi 1/65000. Filmilläkin 1/65000-sävy jää taatusti huomaamatta... Käytän paljonkin ns. exposure stackingia sellaisena versiona, että kasvatan kuvan dynamiikkaa ja ehkä hiukan kirkkauttakin. Kahdella valotuksella saa informaatiota lisättyä esimerkiksi ISO 1600 -> ISO 800. Neljällä valotuksella ISO 1600 -> ISO 400. Kahdeksalla valotuksella ISO 1600 -> ISO 200. Tämä informaation lisääntyminen on itse asiassa todella huikeata. Siitä on mustaa valkoisella, todisteet esimerkkikuvin ja teko-ohje uudessa Lightroom 3 -kirjassani. -p-
Vs: Päälleekkäisvalotus fotarissa Täytyykin kyllä hankkia tuo kirja.. Ollut jo pitkään harkinnassa ja samalla myös tuo LR3
Vs: Päälleekkäisvalotus fotarissa Taitaa olla jo tilattavissa. Pitää laittaa tilaus. Docendolta sitten ilmestyy yhtaikaa kaksi Lightroom-kirjaa? Onpahan valikoimaa...
Vs: Päälleekkäisvalotus fotarissa En tullut ajatelleeksi koko asiaa ennen kuin tulin filmin 'backuppina' ottaneeksi digille saman sarjan ja huomasin sitten pinotessani että ainiin, eihän ne kennon nollat sieltä mihinkään nouse. Toki tässä voi olla kamera/kennotekniikka -eroja. En tiedä kennoista yhtään mitään. Näkyykö jo esim. yhden fotonin vaikutus kennolla siten että saman laisia kuvia kun laittaa jälkikäteen päällekkäin, muodostuu tuohon kohtaan kirkas piste? Filmi on tässä suhteessa vähän kranttu, kun yleensä "samaan kohtaan" pitää osua kaksi fotonia tietyn ajan kuluessa tai valottumista ei tapahdu (siitä mm. resiprookki-ilmiökin johtuu). Päällekkäisvalotuksia ottaessa en kuitenkaan ole törmännyt filmillä samanlaiseen varjojen jäämiseen mustaksi kuin digillä ottamalla N kuvaa ja pinoamalla ne jälkikäteen päällekkäin. Luulisi tuolla jotain eroa olevan, miksi muuten joissakin pro-digeissä olisi mahdollisuus valottaa päällekkäin suoraan kennolle?
Vs: Päälleekkäisvalotus fotarissa Kuulkaas. Digin nolla ei ole oikeastaan nolla(!) Siellähän on pohjakohina kuitenkin olemassa. Vai onko? Periaatteessa fotoni silloin tällöin kun ropsahtaa pikseliin, niin se aiheuttaa tilastollisesti merkittävän muutoksen tuossa pohjakohinassa. Jos noita siivuja on nyt sitten se 2^N kappaletta, niin siitä saadaan sitten se signaali esille voilá ja a-vot. Jos nyt sitten kvantisoidaan nollaksi tuo heikko signaali, niin sitten ei tietty mahda mitään. Miten lie on? Jos ottaa kuvan vaikka ISO 6400 linssinsuojus päällä, RAW formaattiin, niin onko sieltä kaivettavissa kohinaa? Jos on, niin on sieltä kaivettavissa signaalikin (no joo, ei ehkä, jos oli oikeasti linssinsuojus päällä) kunhan ottaa tarpeeksi monta kuvaa. Tämä päälekkäisvalotus pitäisi olla tietysti rautatasolla toteutettu digiin, hermohan siinä menee, jos pitää 256 RAW kuvaa yhdistää Tai no - miksi ei, sopivalla skriptillä elikkäs automaagisesti.
Vs: Päälleekkäisvalotus fotarissa Ei kun digin nolla on todellakin nolla. Koska sen rgb-arvo talletetaan nollaksi 0,0,0 sieltä ei millään kaiva mitään, kuten ei myöskään toisesta päästä 255,255,255. Vaikka data objektiivin läpi mennessään sisältää tietoa, ei stä enää ole tallella kun tiedosto kirjoitetaan muistiin, jos se on arvoltaan täysin mustaa tai valkoista. Ääripäiden ulkopuoleta ei siis saa dataa millään keinolla. Päällekkäisvalotukset vaihtamalla valotusta sen sijaan mahdollistaa tietenkin päiden siirtymisen aina vaan kauemmaksi jolloin yhdistettynä dynamiikkaa saa lisättyä (HDR).
Vs: Päälleekkäisvalotus fotarissa Ei kun varmaa nollaa ei oikeesti ole eikä tule. (Mun isi...) Se sensori aina vähän kohisee. Silloin tällöin, arpaonnen ollessa erityisen suotuisa, ei saadakkaan arvoa (0,0,0), vaan kenties (0,0,1) tai ehkäpä (0,1,0). Tämän tapahtuman todennäköisyys on pikkiriikkisen suurempi niiden pikseleiden kohdalla, johon tulee pikkiriikkisen enemmän valoa. Olkoon vaikka kuinka pikkiriikkisen! Jos nyt otetaan 2^N siivua tuosta enimmäkseen (0,0,0):sta ja lasketaan yhteen, niin saadaankin aikaan (1,1,1). It's a kind of magic... -pekSilli-