Hommasin sen EFFIn T-paidan missä otetaan kantaa - nyt ei puutu kun kesä ;-) LexKarpela on ihan aunuksen karjalasta. Mitäs hlvtt... tolla Ipodilla nyt...
Niin itsekin ymmärrän ja olen sitä mieltä että musiikin tekijöiden on saatava korvaus tekemästään työstä, ja levyfirmojenkin on saatava katteensa että on järkevää tuottaa levyjä kauppoihin. Sitä en välttämättä ymmärrä että esim. jos ajatellaan jotain pientä hikistä firmaa (vaikka parturi-kampaamoa, tai jotain muutakin vastaavaa firmaa) että kun kauppias ostaa levyn myyntiin, maksaa hän siitä kertaalleen jo korvauksen, ja tietysti lisää sen myyntihintaan että saa omansa senkin osaalta pois. Sitten joku käy ostamassa sen levyn vaikka edellä mainittuun kampaamoon ja haluaa soittaa sitä levyä siellä, no seurauksena on erikseen levyn hinnan mukana maksettava korvaus + erikseen sekä gramexille että teostolle maksettavat laskut! Eikä todellakaan ole esim. missään kampaamossa leipä kiinni siitä musiikista, vaan se on vain taustalla soivaa yleistä viihdykettä... Siis maksetaan korvaus jo moneen kertaan samasta... joo... Eri aloillahan nuo korvausperusteet menee hieman eri tavalla maksettavaksi, mutta ihan ei koko juttu mene jakeluun kyllä... ( Niin ja kaiken päälle koitetaan estää ja kieltää kopion tekeminen, noi leytkään kun ei ole ikuisia...
Jatkan edellisellä, hieman provosoivalla otteella. Teosto/Gramex -osion ohitan koska saattaisin sanoa jotain mitä joudun katumaan jälkeenpäin.. Kysehän ei siis ole enää musiikista vaan siitä että kyseiset firmat pyörii ja rahallahan tuota bisnestä pyöritetään. Kun on sainattuna isolle levy-yhtiölle XYZ ei todellakaan pääse vaikuttamaan siihen millaista musiikkia pääsee julkaisemaan. Siellä on täysin sopparin kourissa niin kauan kunnes sopparin ehdot täytetään (n kpl albumeita tai tietty vuosimäärä) ja tehdään sitä mitä tuottaja käskee. Joka ei taas välttämättä ole artistin mielestä se juttu.. toisaalta joka paikassa duunissahan joutuu tekemään niitä epämiellyttäviäkin juttuja mutta mielestäni artistilla pitäisi olla taiteellinen vapaus. Huomatkaa myös että yleensä soppareita ei voi purkaa yksipuolisesti artistin puolelta, vain levy-yhtiön. Useimmiten sopparin rikkomisesta seuraa myös korvauksia. Noniin, miten siis kaikenmaailman pienet (lähes konkurssin partaalla pyörivät) indie-levy-yhtiöt sitten pystyvät suoltamaan enemmän laadukasta musiikkia kuin isolla rahalla pyörivät levy-yhtiöt jotka tuottavat musiikkia juuri mikrometrin tarkoille markkinoille niin hiottuna ettei yleisö sitä voi vastustaa? Sitten kun soppaan lisätään "nuorekkaat" hittiradiokanavat, jotka ottavat rahaa vastaan isoilta pelaajilta heidän tuotoksiensa soittamisesta niin.. Jos ette huomanneet niin mulla on aika pessimistinen näkemys musiikkibisneksestä. 90-luvun alusta asti dj-harrastuksen parissa on tullut seurattua alaa aika paljon. On myös tullut nähtyä kaikenlaista omituisuutta, mm. kuinka sony on varastellut musaa indie-levy-yhtiöiltä siinä toivossa ettei näillä olisi varaa haastaa oikeuteen jne jne. Fangion ei tarvi pelätä sen puolesta että levyjä ei julkaistaisi. Vaikka isoilta lafkoilta tuleekin tasaseen tahtiin sitä hittiputkee niin kunhan raapasee pinnan alle niin huomaa että pikkulabelit julkasee vähintään yhtä paljon matskua kuukausittain (elleivät jopa enemmän yhteensä kuin isot pelaajat). En varmaan mee pieleen jos totean että puhutaan useampien tuhansien julkasuiden viikkotahdista, joskaan kaikki julkaisut eivät välttämättä ole täysmittaisia albumeita.
Juu ja jotta tarpeeksi kauas päästään aiheesta tuota lainausta löyhästi aasin siltana hyödyntäen... Ei kyse ole myöskään oikeista valokuvista, kun esim. monien kännykkämallien myyntivalttina on hieno kamera... ja samalla maailman suurin "kameran"valmistaja taitaa olla Nokia... ;o)
Minusta on jotenkin huvittavaa tämä monien valokuvaajien suhtautuminen tekijänoikeuteen: harrastelijan ottaman kuvan kopiointi oikeuttaa kuolemanrangaistukseen, mutta kuukausia studiossa hierottua biisiä voi kopioda kuka vaan.
Nii. mutta omaan käyttöön on saanut tehdä kopioita (ja saa edelleen, ellei riko sitä kopiosuojausta.. (tässä kohtaa on laissa epäselvyyksiä, joten skipataan ne yksityiskohdat)), eli esim jos se autocd-soitin ei soita sitä kopiosuojattua levyä niin siinähän et sitten saa tehdä levystä kopiota autoon kuunneltavaksi. Varsin ikävää jos istuu autossa suurimman osan päivästään. Noh, Minä ostin viime vuonna noin parisataa levyä joten ihan sama. Ostan varmaan saman määrän tänäkin vuonna, ellen enemmänkin jos vaan ei joudu työttömäksi. Yksikään levyistä ei ollut kopiosuojattu, analogista mediaa (vinyyliä..) kun ovat. CD:ta taisin ostaa alle 10, joista yksikään ei ollut suojattu.
Viimeksi 5vuotta sitten ostettu levy, mutta silti jostain sitä suojaamatonta musiikkia tulee koneelle. :/
Perseestähän noi tommoiset suojaukset on. No, kyllähän suojauksen saa purkaa omaan käyttöön, jos levyn on hankkinut laillisesti. (Tekijänoikeuslaki 8.7.1961/404, 50 a §) Lisäksi tekijän pitäisi tarjota käyttäjälle keinot käyttää hankkimaansa levyä (Tekijänoikeuslaki 8.7.1961/404, 50 c §).
Niin, jos levy ei toimi, jotain on vialla. Kauppaan semmoinen levy kannattaai palauttaa. Se on sitten tietty harmillista, jos haluaisi kuulla just sitä levyä, mutta toisaalta, jos moni palauttaisi ja kertoisi syyn, niin kaipa levy-yhtiöt siihen reagoisivat. Toi omaan käyttöön kopiointi on kanssa jännä juttu. Jos ostan joltakin teiltä kuvan isossa koossa ja laitan sen työpaikan seinälle, niin voinko kopsata saman kuvan omaan käyttöön kotiini.
Ilman muuta voit, ei tekijänoikeus yllä koteihin ja perhepiiriin, miksi et voisi? Voit jopa jakaa sitä ystävillesi kopioina, et tietenkään saa peria rahaa, eli kaikki kaupanteko on kiellettyä.
Vähän ontuva vertaus. Taitaa artistilla nyt mennä teos ja kopio käsitteinä sekaisin. CD-levy on jo itsessään kopio teoksesta. Ehkä parempi olisi käyttää vertauksena Tiimarin heppajulistetta.
Nimi tuli lisättyä! Tuota vinyyleihin siirtymistä olen itsekin miettinyt. Pitäisi vain jostain kunnon neula hommata, niin alkaisihan rokki jälleen kunnolla ja hyvällä saundilla soida.
Täh? Onko kaupasta ostettu CD jotenkin enemmän kopio kuin paperille tulostettu kuva. Kyllä mulla ainakin jää vielä kuvatiedosto koneelle, vaikka kuvia paperille tilostaisikin. Mulla on yhä viinyylejä aika läjä, kuten varmaan monella muullakin. Näissä taas harmina on just toi, että kohtuuhintaiset soittimet ja niiden varaosat on vaikeammin tavoitettavissa. Yksi ehjä levari onneksi on... ainakin toistaiseksi.
Toisaalta sijoittamalla 250-350 käytetttyyn levysoittimeen (Technics sl-1200 / 1210 mk2) tarkoittaa sitä, että melkein loppu elämäsi saat painaa samalla levysoittimella. On meinaan kestäviä pelejä. Tietysti neulan joutuu vaihtamaan ajoittain, mutta samalla tavalla se kuluu halvemmissakin soittimissa.
Ittelläni on hmm.. (pitää ihan miettiä kuinka vanha, joo) n. 16 vuotta vanha Dualin levari, hyvin pelaa ja soi. Ostin aikoinaan Kruunuradionsta paketin, johon kuului vieitinvahvistin, levari, dekki ja kaiuttimet, niistä on vielä jäljellä viritinvahvistin (pimiössä) ja levari. Aina silloin tällöin innostun ostamaan LP-levyjä kirppikseltä.
Uutta pro-jectin levaria saa alkaen n. 200e, eikä ole paskempi peli. Mikään ei voita musiikinkuuntelussa vinyyliä.
Sininen Pro-Ject Debut III tuli hommattua. Ai että, vaikka on vain levarin mukana tullut rasia sekä neula, niin on ilo kuunnella. Vinyylejä lisää hommatava jostain.