Sammallahden retrospektiivi Valokuvataiteen museossa

Vs: Sammallahden retrospektiivi Valokuvataiteen museossa

Kun näin ensimmäisen kerran "Koira mopon päällä" -kuvan, niin ajattelin että vau! Kun olin nähnyt kuvan monen monta kertaa, tuli mieleen, että kuva on järjestetty ja tulin vihaiseksi. Sitten kun kuulin Sammallahden kertomana tuon tarinan, että koira tykkää olla kyydissä jne., niin aloin jälleen pitämään kuvasta

Tässä sen näkee kuinka kuvasta kuultu tarina muokkaa mielipidettä itse kuvasta.

 

Vs: Sammallahden retrospektiivi Valokuvataiteen museossa

kävin. tykkäsin.

joka ikistä kuvaa jäi.. tai olisi jäänyt tutkimaan kauemmaksikin aikaa, mutta sitten näyttelyyn olisi pitänyt varata viikko.. tykkään sammallahden tyylistä ja töistä. se mies vaan osaa.

 

Vs: Sammallahden retrospektiivi Valokuvataiteen museossa

Kuva on kuva ja tarina on tarina. Itse aikanani kun kuulin "tarinan" muutamasta W eugene Smithin kuvasta, yhdistämisineen jne, ajattelin että FEIKKIÄ, nyt tajuan että taiteilija vain käytti vapauttaan, ei valokuvaaja mikään tutkija ole, ellei ole VTT:llä tai muussa tutkimuslaitoksesa asistenttinä.

 

Vs: Sammallahden retrospektiivi Valokuvataiteen museossa

Minusta näyttelyssä mainitaan aika selvästi mikä on tulostettu, mikä perinteinen printti.

 

Vs: Sammallahden retrospektiivi Valokuvataiteen museossa

J.W. puhuu asiaa...

 

Vs: Sammallahden retrospektiivi Valokuvataiteen museossa

Pääsinpä mäkin täältä suomen kulttuurin keskuksesta tuonne stadin periferiaan käymään ja tietenkin näyttely oli korkealla prioriteettilistalla.

Aiemmin joitain Sammallahden töitä nähneenä odotukset olivat tosi korkealla ja valitettavasti ne eivät oikein täyttyneet.

Syinä tähän mulla henkilökohtaisesti olivat varmasti älytön kuvamäärä, moni kuuluisa ja odotettu kuva olikin pienenpienenä miniatyyrinä keskellä miniatyyrikuvien mosaiikkiseinää - lieneekö alunperin vedostettu noin pieneksi portfolio tms. käyttöön? Ja näyttelyyn on sattunut olemaan vain noita versiota? Mene ja tiedä. Tuohon joukkoon mahtui kuitenkin monta kuvaa joista Sammallahti on tullut tunnetuksi.

Hassuinta oli, että ne superyllärit tulivat kuvista joita en ole aikaisemmin noteerannut juuri lainkaan. Nostan ehdottomasti kuvaksi numero yksi sen panoraaman jossa koira kävelee laukku suussaan.
Tuollaisena noin metrin levyisenä sävykäs ja kontrastikas kuva suorastaan loisti ja normaalilta katseluetäisyydeltä tuli mieletön läsnäolon tunne. Juuri tuota toivon valokuvilta! Vivahdusta toisesta maailmasta, porttia toiseen paikkaan.

Toinenkin järisyttävä kuva kuului samaan sarjaan, mutainen tie jolla traktorin rengas sekä koira. Lehdissä jne. nähtynä en ole tuolla uhrannut varmasti sekuntia pidempään mutta nyt kun se levittäytyi edessä niin huh! jälleen kuvakulma tai joku tekijä sai kuvan tuntumaan lähes ikkunalta toiseen paikkaan.

Sitten oli liuta hienoja kuvia, mutta tuon kuvamäärän kanssa tietenkin iskee informaatioähky eikä kaikkea jaksanut enää analysoida niin tarkasti. Tästä hyvien kuvien osasta harva yksittäisteos jäi hyvin mieleen.
Kuva jossa jänis istuu talviasussa keskellä ruutua, loistaen vasten syksyistä/kevättalven sateista ympäristöä oli kyllä mieleen painuva. Sitten oli jotain maisemakuvia, mutta niistäkään ei muista jälkikäteen selkeästi mitään yksittäistä.

Monien kuvien kiimaisesta koirahuumorista pidin.

Kuvat olivat ehdottomasti moitteettomia (no, printterikuvissa tietysti näkyy printterin jälki mille ei mitään voi), mutta taisin olla matkassa vähän liian suurin odotuksin.


ps. mitä lavastamiseen tulee, eiköhän suurin osa meistä lavasta kuviaan tavalla tai toisella. Kaikkein vähiten ehkä maisemakuvaajat koska he eivät voi juuri ohjailla pilviä, aurinkoa, valoa, ...
Mutta jos kuvassa on mukana joku muu tekijä niin kyllä siinä helposti on jotain suunniteltu. Toki suurin osa luontokuvista pitää laskea myös tässä mielessä lavastuksiksi, eli feikeiksi kuten tuolla jo huudettiin. Onhan niissä lintu tullut kuvaushollille ruoan houkuttelemana. Tai karhu. Tai susi (sinänsä en ymmärrä miksi lajikuva on jotenkin huono jos se on otettu eläintarhassa/puistossa eikä metsän siimeksessä).

 

Vs: Sammallahden retrospektiivi Valokuvataiteen museossa

..

 

Vs: Sammallahden retrospektiivi Valokuvataiteen museossa

En mä ainakaan ole mitään realisimia keltään edellyttänyt.
Mulle on aivan yhdentekevää onko joku tilanne lavastettu tai tarinat keksittyjä jos vain se lopputuote eli se kuva toimii.

Tuon "koira ja mopo" -kuvan kohdalla huomio kiinnittyi alkuun vaan asetelman erikoisuuteen, mutta tarina, totta tai ei, teki siitä loogisen.