Itse asiassa se oli vaimo, kun bongasi jostain tämmöisen mielenkiintoisen paikan kuin Mehutie. Minähän innostuin heti, tuonne pitää mennä. Joka ei sitten ollutkaan ihan helppoa, vaikka on googlet sun muut. Eka reissu oli vesiperä, oltiin väärällä puolella maantietä etsmiässä. Toinenkin reissu olisi ollut sitä samaa, jollen olisi saanut ohjeita, mistä kohtaa päätieltä on poikettava. Ensimmäinen kyltti löytyy vasta vähän matkan päästä polkua kuljettua: Polun kavetessa tulee sentään lisää vahvistusta siitä, että ollaan oikeilla jäljillä: Ensimmäiset rakennukset vain vahvistavat sitä, että eteenpäin on jatkettava, vaikka ne maisemaan yrittävätkin jo sulautua Varsinainen "Villa Mehu" on helppo tunnistaa portista: Perillä ollaan!
Paikka on aivan käsittämätön kokoelma rakennelmia. Itseäni alkaa harmittaa, että olemme paikalla jo liian myöhään, kun paljon on ehtinyt sulaa maastoon, mutta toisaalta samalla tunnelma on kasvanut. Seuraavana tulee mieleen, kuinka järjettömän suuri urakka tämä on ollut. Paikalle on vain polku, eli hetekat sun muut (joita on kymmeniä) on raahattu kait polkupyörällä ja maitokärryillä? Ja olikohan tähän tarkoitus tulla vielä joku isompi rakennus: Jos aihe alaa kiinnostaa, niin kannattaa hakea lisää tietoa sanoilla Elis Sinistö ja Villa Mehu ennen seuraavaa kuvapakettiani.