Useimmat ns. Wanhan Liiton kuvaajat muistanevat Kuwaitin öljypalot ja sammutustöitä kuvanneet kuvaajat. (Jonnet tietenkään eivät ) Siellähän olivat suunnilleen kaikki NG:n yms. julkaisujen kuvaajat seuraamassa puolisen vuotta kestäneitä sammutustöitä. No, vanha juttu, mutta kun sattui silmiin, niin ihmettelinpä kahta asiaa. Ensinnäkin, Salgadolla oli kolme Leicaa, 28, 35 ja 60 mm objektiiveilla. Nykymaailmassa 28 ja 35 ovat niin lähellä toisiaan, että pikku rajaus hoitelee eron. Salgado sen sijaan on katsonut vaivan väärtiksi kantaa kummallekin omaa kameraansa. Toisekseen, aika paljon niitä kuvia syntyi. Filmikuvaajathan nykyisin kehuskelevat harkituilla valotuksillaan ja hiukan joskus naureskelevat digikuvaajien satalukuisille kuvamäärille. Salgado kuvasi keskimäärin 12 rullaa päivässä. Jokaisesta rullasta valittiin kuusi (6) kuvaa, joista tehtiin työvedokset. Niitä syntyi siten noin 70 päivässä. Kaikkiaan noin 7000 valotuksesta kuudesosa, ehkä 1200, tehtiin siis työvedoksiksi. Paljon yli tuon 7000 kuvan ei ihmisen kapasiteetti taida riittää käsittelemään, siinäkin on jo pureskelemista. Niinkuin lainatussa tekstissä todetaan, Salgadon ja kumppaneiden työ on jäänyt kuitenkin ihmiskunnan historiaan, vaikka muutoin meltäkin Kuwaitin tapahtumat ovat tainneet jo osin unohtua.
Lienee korrektia mainita lainattu kirja: Hans-Michael Koetzle: Photo icons the story behind the pictures Taschen 1996.
Ehkä tuo kolmen rungon taktiikka on voinut olla myös varautumista yhden kameran mahdolliseen rikkoutumiseen niissä olosuhteissa ja kovassa käytössä. Yhden lakattua toimimasta olisi siis vielä jäljellä kaksi toimivaa niin, että vaihto lyhyen ja pidemmän polttovälin välillä on edelleen nopeaa.