Vs: +46 astetta Kauniita ovat. Kiehtovia. Vievät ajan faaraoiden ja meidän aikamme välistä hetkeksi pois. Kellojen raksuttama valeilluusio katoaa. Kuten todellisuutemme oikeastikin, aina havaitsisimme - ilman (öklöäklöjä) päässämme olevia aistien typerryttimiä. Ne salaavat todellisuuden. Se on perin mänttiä. Onneksi -edes hetkeksi- taide auttaa pääsemään näkemään totuuksia hullun valesumun lävitse. Kiitos taide. Taiteen ansiosta edes jotain sieluistamme on vielä elossa. Pidän, taas, näkemyksistäsi, kuvistasi. Pikkusen ketuttaa tuo ainainen pikkukokoisuus ja terävöityksen (sen ilmeisesti) mukanaan tuomat tummien figuureiden ja vaalemman taustan rajoilla olevat haamuhalot. Tulee semmoiset turhat vaaleat "ei kenenkään rajamaat" - ja ne eivät oikein estetiikkaa muutoin harmonisissa kuvissasi palvele. Luovat sodanaikaiselta vaikuttavaa epäharmonisuutta ja hajoittavat runollista ja ihanan rauhaisaa kuvallista idyllia näissä. Niistä rauhaa rikkovista elementeistä olisi hyväksi päästä tällaisissa kuvissa pois, mielestäni. Kuvista tulisi silloin enemmän omiansa. Parempia kuin nyt. Kun vielä vähän sliippaat muutamia pikku juttuja on odotettavissa oikein nautittavia todellisuuksia, parempia kuin rumat, arkipäiväiset valheet, joiden näkeminen kiduttaa meitä. Kunhan kuvaa kaunista, arkipäivän harmaata ja rumaa rehellisesti ja osaa tehdä sen mitä sisällään näkee muille näkyväksi, on tulokset hyviä. Pienet tekniset rasitteet ja kynnykset ovat helposti ylikäytävissä. Ne pitää vain tiedostaa ja jättää jälkeensä. Ja kohdata uusia. Tekisi mieli melkein käsityönä korjata ne pikkuhäiriöt pois, niinkuin retusoitiin kuvia ennen ja jonka osaan paremmin kuin kaikenmaailman pötösöpit. Taas kerran annoit miellyttävää elämystä, siitä kiitos sulle. - Eero Epäguru Edit: Typsyjä.
Vs: +46 astetta Erinomaisen kauniita kuvia, ainoa miinus tulee liian pienestä koosta, katselisi näitä isompinakin.
Vs: +46 astetta Vanhempia parikymmentävuotta sitten tehyltä reissulta skannattuja paperikuvia. Kiitoksia kommenteista.