Huomasin sellaisen, että salaman paikka kameroissa on muuttunut aikojen saatossa. Vanhoja pressikameroita kun katselee, niin salama on pääsääntöisesti ulkoisen varren päässä kameran sivulla ja yläpuolella. Tässä osasyynä varmasti salaman iso koko, ehkä myös punasilmäisyys. Nykyään on trendinä pitää se suoraan objektiivin yläpuolella, ehkä siksi, että punasilmäisyys hoituu elektroniikalla. Missähän olisi se optimipaikka, jotta kuva ei ihan latistu, mutta jotta kamera olisi vielä käsiteltävissä? Pitääkö joku salamaa kädessä jatkopiuhan päässä?
Vs: Salaman optimipaikka Eiköhän se ole kyse ihan siitä minkälaista lopputulosta haluaa. Toinen lasauttaa suoraan päin kameran päältä ja toinen kääntää salaman kattoon. Itse yleensä sisätiloissa (silloin harvoin, kun kamerasalamalla kuvaan) lähden liikkeelle salama käännettynä 45 astetta sivulle ja ylös. Sen verran pienellä teholla, että vallitseva valo on määräävä valonlähde. Tuota sitten tuunaa olosuhteiden mukaan. Ulkona jos ei ole mitään heijastuspintaa on ammuttava suoraan kameran päältä eteenpäin, mutta siinäkin koitan pitää salaman mahd pienenä fillinä. Piuhan päässä jos pitäisi pitää niin sitten on sama laittaa jalustalle. Objektiivin yläpuolinen salama lienee enemmän käytännön ja ergonomian sanelema kuin valaistusestetiikkaan liittyvä asia.
Vs: Salaman optimipaikka Salama objektiivin päällä sen takia että ei tule heittovarjoa taustaan, kun salama on tarpeeksi ylhäällä, niin leuan alle tulee varjoa ja varjo kohteen takana jaa sen taakse.
Vs: Salaman optimipaikka Ainahan ne heittovarjot jonnekin tulee, jos tausta on lähellä. Ja toisaalta ihan suora valo on melko tylsä, koska latistaa kohdetta tehokkaasti. Sitä vaan mietin, että onko tässä asiassa tapahtunut jokin muu muutos kuin se, mitä tekninen kehitys on mahdollistanut. Tällaisia salamavarsia kuitenkin myydään, mutta livenä en ole noita juuri nähnyt paitsi sukelluskameroissa. https://www.google.fi/search?q=flash+bracket&source=lnms&tbm=isch
Vs: Salaman optimipaikka Mä ole kyllä sivulla kiinni olevan salaman kannalla. Ja aina kun vain om mahdollisuus heijastaminen sivu/takaseinän + katon kautta.
Vs: Salaman optimipaikka Aika usein heittovarjo tulee aiheen taakse, kun salama on objektiivin päällä. Kun salama on sopivalla korkeudella, niin leuan alle tulee sopiva varjo joka erottaa leuan kaulasta. Eihän nämä mitään taidehärveleitä ole, selkeä dokumentti on kuitenkin helppo saavuttaa. Digikameroiden kehittyneet herkkyydet on ainakin mulla muuttanut huomattavasti salaman käyttöä, mukana se on kuitenkin oltava. Käyttökohteita on : kontrastin hallinta liikkeen pysäyttäminen, valaisu kameran päältä silloin kun vallitseva valo on ihan persustasta ja joskus aidosti valaisemiseen päävalona kun mitään muuta ei oo ja kuva on saatava.
Vs: Salaman optimipaikka Tärkein syy on se, että suoraan objektiin päällä on helpoin peruspaikka: * Jos se olisi sivussa, se olisi 50 % tilanteista väärällä puolella. * Järjestelmäkameroissa tarvitaan peilikammion molemmilla puolilla olevat tilat kaikenlaisille hanikoille yms. * Kun salamatkin ovat kooltaan tasapainossa runkojen kanssa, ne voivat törröttää kameran päällä; toisin oli ennen vanhaan. * Punasilmäisyyteen auttaa vain etäisyys objektiivista, suunnalla ei ole väliä. * Ohjelmallinen punasilmien poisto ei vaikuta tässä mitenkään. * Jos haluaa jotain muuta paikkaa, voi hankkia sopivan telineen, ottaa salaman käteen tai laittaa jonnekin muualle. * Keskisijoitusta auttaa se, että vuosikymmenten saatossa salamapäiden suunnattavuus on kehittynyt. Muutenhan ihan suora -- siis naamoihin varjoton eli muotoilematon -- on onneton. * Jne...
Vs: Salaman optimipaikka Kyllähän tuo pokkareiden punasilmäsalama ainakin vähentää vaikutusta, kun pienentää pupillia. Mä käytän salamaa pääosin täytesalamana ulkona, jolloin tuo suuntaavuus ei ole kovin tärkeää. Sisätiloissa en juuri kuvaa kuin muistoja, kun mielestäni valo on aina enemmän tai vähemmän huono. Tai sitten ovat ihan vallitsevan valon tunnelmakuvia, tyyliin kynttilävalo. Tietysti, jos jotain kahden salaman tekniikkaa kokeilisi. Esim. joku varsi, jonka päässä olisi salamat ja jonka voisi nostaa toisella kädellä ylös, kun kuvaa toisella.
Vs: Salaman optimipaikka Optimaalinen salama sijoitus on hyvä kysymys, yhtä hyvä kuin kysymys kameran optimaalisesta sijainnista.
Vs: Salaman optimipaikka Toki näin. Mutta jostain syystä aikaan ennen elektronisia salamoita se oli pääosin siinä sivussa.
Vs: Salaman optimipaikka Tähän kysymykseen vastaus voisi olla salamajalustan päässä radion päällä. Kameran päällä on radio joka ohjaa salamaa. Ehkä siihen yleiseen kysymykseen vastaus on kyllä vamaan, että "tarpeen mukaan". Itse olen kokeillut kameran päällä, varren päässä, kädessä johdon kautta, kädessä radion kautta, monopodin päässä toisessa kädessä, pikkujalustalla pöydällä ja valaisinjalustan päässä. Kussakin on ongelmansa ja hyvät puolensa. Tuollainen bracket, salamavarsi on ihan näppärä, jos kuvataan liikkuvasti, kohtuullisen läheltä, eikä pysty käyttämään kattoa tai seinää valon heijastamiseen. (Tämä on muuten siinä vedenalaiskuvauksessa ihan tyypillinen tilanne). Taakse muodostuvaa varjoa voi suunnata paremmin ja salamaan mahtuu jonkinlainen valonhajotinkin, joka ei kuitenkaan tule kameran eteen. Kamera muuttuu hankalammaksi käsitellä, monopodin käyttöä vähentää hartiasärkyjä (ja tätäkin voi kokeilla veden alla).
Vs: Salaman optimipaikka Tuskinpa punasilmäisyys oli vanhan ajan pressikameroissa ongelmana. Niillä kuvattiin mustavalkoiselle laakafilmille. Kuvaajat saattoivat olla punasilmäisiä.