Jos käyttää kameran päällä salamaa joka ei ole TTL eli kuvan valosuutta säädetään aukolla ja ohjelukua säätämällä jos salamassa on tehon säätö. Onko olemassa jotakin helppoa niin sanottua "sunny 16" ohjeistuksen tapaista nyrkkisääntöä millä pärjäis matkassa ilman suurempia laskutoimituksia tehden?
Mun Cullmann D4500ssa on takana napit, joilla voi manuaalisesti asettaa polttovälin (filmin valaisukulmalla), ISOn ja aukon. Takanäytöstä voi sitten katsoa matkan, johon valo riittää. Mutta aikoinaan salamoisssa oli takana vastaava manuaalinen asteikko. Mutta sehän on aina salaman tehosta riippuvainen.
Juke, on itse salamassa sen oman automatiikan säätöä? Eli voitko vaikka ISO 400 filmillä valita vaikkapa yhden kolmesta aukko-arvosta, jolloin salamaa toimisi esim: - 8 metriin asti aukolla f/8 - vajaaseen 6 metriin aukolla f/11 - 4 metriin asti aukolla f/16 (Tämän filtiivisin salaman ohjeluku olisi ISO400-filmiä käytettäessä 64 ja ISO 100 filmillä 32) Din-normi on tässä(kin) tapauksessa ohjelukujen kanssa tiukempi eli niukempi kuin japanilaisten JIS.
Tässä jonkinlainen laskuri.. http://www.theothermartintaylor.com/moveabletype/archives/cameras/000156.html Tai sitten vaan joku tällainen lunttilappu.. http://speedlights.net/2011/04/18/canon-speedlite-580ex-ii-flash-review/ Vastaus taitaa olla, että "ei ole helppoa muistisääntöä" ?
No mulla on tämmönen jonka ohjeluku on kait se 12. Kiva olis löytää nyrkkisääntö jolla vois pelata muidenkin salamoiden kanssa.
Ennen kun ei ollut automaatteja eikä säädettäviä välähdystehoja, oppi aika nopeasti oman salamansa yksinkertaiset päässälaskut. Nyt kun kalustossa on usempikin salama ja niissä vielä säädettävät tehot, menee vaikeammaksi. Yksi keino laskujen helpottamiseksi on, pitää ohjeluku vakiona, eli käyttää säädettävää salamaa manuaalikäytössä aina samalla teholla. Ainakin nopeissa tai kriittisissä tilanteissa, joissa on onnistuttava. Nuo Rolleit ovatkin laatukameroita. Ostin omani (Rollei 35 S) v.1977 vähän käytetynä, ja pelittää se vieläkin.
Ennen kun ei ollut automaatteja eikä säädettäviä välähdystehoja, oppi aika nopeasti oman salamansa yksinkertaiset päässälaskut. Nyt kun kalustossa on usempikin salama ja niissä vielä säädettävät tehot, menee vaikeammaksi. Yksi keino laskujen helpottamiseksi on, pitää ohjeluku vakiona, eli käyttää säädettävää salamaa manuaalikäytössä aina samalla teholla. Ainakin nopeissa tai kriittisissä tilanteissa, joissa on onnistuttava. Nuo Rolleit ovatkin laatukameroita. Ostin omani (Rollei 35 S) v.1977 vähän käytetynä, ja pelittää se vieläkin.
No, jos tuon pikku-Rolliei ohjeluku on 12 (ISO 100), niin se ohjeluku on vajaa 24 jos käytät esim. Tri-X (ISO 400).
Mulla oli 1970-luvulla Braunin salama F400? (ks. kuva) erillisellä akulla, jonka ohjeluku oli muistaakseni 32, mutta DIN18/ASA50 eli ISO50. Jossain vaiheesa ohjeluvut alkoivat olla määritelty DIN21/ASA100/(ISO100) herkkyyksille. Varmaankin osittain markkinointisyistä, isompi luku olikin "tehokkaampi". Toki yleisemmin käytettyjen filmien herkkyyskin nousi. Joten pelkka ohjeluku ei riitä, vaan on myös tiedettävä mille herkkyydelle se on ilmoitettu.