Heipsanrallaa kaikki valokuvaukseen hurahtaneet äijät ja emännät! Taas on tullut aika laajentaa tietämystä, tai paremminkin osaamista, koska pelkällä tiedollahan ei tee yhtään mitään. Kameralaukku-foorumillakin tunnettu, filmikuvauksen pettämätön pioneeri "pikkuteemu" lahjoitti minulle taannoin pienen pullollisen seleeniä. Olen tehnyt muutamia testejä ja nyt kantapäitä särkee jo sen verran, että heitän pallon (/pullon) suuremman yleisön tarkasteltavaksi. Pikkuteemu sanoi, että sekoitussuhde on 1+20 tai 1+40.. tai jotain, en muista tarkkaan - ja lillutteluaika muutamia minuutteja. Myöhemmin hän selitti hieman tuota teoriaa, eli vedos ei tavallaan voi sävyttyä kuin tiettyyn pisteeseen, jolloin paperin emulsiossa oleva matsku kyllästyy seleenistä. Tästä tein johtopäätöksen, että periaatteessa siis maksimaalisen sävytyksen saamiseksi liuoksen ei tarvitse olla kovinkaan vahvaa, kunhan aikaa käyttää tarpeeksi. Itseasiassa sekoitussuhteeni oli (on) hyvin hyvin, jopa erittäin mieto. Pesuvati on puolillaan vettä ja siinä on loraus seleeniä. Liikuttelen vedosta siinä aika ajoin ja sekoittelen nestettä. Testailemani vedokset kehitin Ilfordin lämminsävykehitteellä (ja ed. papereissa myös lämminsävykehitteen vaikutus näyttäisi olevan lähinnä teoreettinen). Testailemieni muovipaperine merkit ovat: Kodak, Kentmere ja Ilford, eli käytännössä kaksi erilaista paperilaatua. Itse lämminsävykehitteestä sen verran, että en näe lämpimiä sävyjä lainkaan Kodak/Kentmere -papruissa, kun taas Ilfordissa on jo kehitysprosessin jälkeen hienoinen (siis silti erittäin snadi) lämmin vivahde. Seleeni taas ei vaikuta näkyvästi juuri ollenkaan. Tuolle (kuuluisalle 70-luvun Agfan) Kuitupaperille (?!!) sen sijaan toimii ihan vitusti sekä lämminsävykehite, että seleenitoonaus. Warmtone kehitteellä kehitetty, ja seleenillä sävytetty Agfa on väriltään voimakkaan punaruskea (eli suurinpiirtein sitä mitä hainkin... fotariin verratessa sanoisin, että huearvo on n. 20-25 ja kylläisyys 20-30% tai jopa enemmän (siis gradient map-toonauksessa) ). Mistä johtuu näin huikeat erot ? Voiko näihin jotenkin vaikuttaa ?
Parastahan tuossa seleenisävytteen käytössä on maksimimustuman nousu n. 0,2-0,4 D, joka antaa vedoksille upean sävyalan. Sulfidisävytteet (Viradon Agfalla) antanevat parhaan suojan kuvalle jos puna-ruskea väritys ei haittaa. Sulfidisävytteet yleensä laskevat maksimimustumaa jonka joutuu vedostaessa ottamaan huomioon. turkkila
Mulle kävi juuri näin. Vedostelin kolmen kuvan setin muutaman päivän aikana valmiiksi, jokaista kuvaa olin hieronut huolella ja lopuksi tehnyt kolme vedosta. Sitten nohevana aloin sävyttämään: ensin valkaisu, hyvältä näyttää, sitten sävytys, vituiks meni... Lopputulema oli se, että kädessä oli yhden kuvan kolme printtiä, jotka eivät "kärsineet" sävytyksestä niin paljon kuin muut kuusi. Tämä kärsiminen meni niin, että vaaleat alueet (muistaakseni) säilyivät suhteellisen koskemattomina, mutta tummat/mustat vaalenivat erittäin paljon, tämä nyt ilmeisesti on sitä maksimimustuman vähenemistä. Ja ero todella oli huomattava. Paperina käytin ADOXin polywarm baryt PW-14 ja sävytteenä Hopeavedoksen sulfoluxia. Kauniin sävyn tämä yhdistelmä siihen yhteen kuvaan jätti!
mutta jos seleeni sävyttää ihan hiukan ja sulfidi sävyttää päälle, niin musta saa seleeni käsittelyn ja yläsävyt sulfidin... tän voi tehdä yhdellä sävytteellä esim. selenobleachillä esim. ilfordin lämminsävy kuitupapru tulee ilman seleenilukkoa liian punaiseksi mutta em. käsittelyllä sopivan tummaksi väriltään (mutta siis sävyltään myös).
Sävyttäminen on vaarallista elämää, siinä voi hetkessä tuhota sen, minkä tekemiseen meni kauan. Siksi kannattaa aina prosessoida niitä koevalotusliuskoja loppuun saakka ja testata ensin niillä aiotun sävytyksen vaikutus ja laittaa varsinaiset kuvat vasta sitten kun lopputulos on suunnilleen tiedossa. Kontrastin lasku on sulfidisävytteiden ongelma tai ominaisuus. Kontrastin katoaminen on melkolailla riippuvainen paperista ja lämminsävyperit reagoivat yleensä herkimmin. Tätä voidaan säätää tai vähentää useammallakin tavalla. Ensinnäkin valkaisu voidaan tehdä vain osittain. Valkaisuliuosta voi laimentaa reilusti, jolloin sen vaikutus huomattavasti hidastuu. Valkaisun etenemistä voidaan silloin seurata ja lopettaa se halutussa kohdassa, jolloin tummiin sävyihin jää riittävästi mustumaa. Toiseksi, voidaan tehdä ns. presulfidointi: vedosta käytetäänkin ennen valkaisua sulfidisävyteliuoksessa. Tämä käsittely aiheuttaa sen, että valkaisuliuoksen vaikutus jää vähäisemmäksi ja valkaisun jälkeen mustuma tummilla alueilla säilyy paremmin. Kolmanneksi, seleeni vaikuttaa ensin lähinnä tummiin sävyihin, joten sävytetään kuva ensin halutun aikaa seleenillä. Välipesun jälkeen kuva valkaistaan, jolloin vaikutus rajiottuu vaaleisiin ja keskisävyihin. Tätä eri sävytteiden vaikutuksen rajaa säädetään ensimmäisen sävytyksen kestolla. Tuloksena on mustumaltaan parantunut ja vaaleissa sävyissä lämmin kasoissävytetty kuva. Tämä on klassinen yhdistelmä. Sama voidaan tehdä helpomminkin yhdellä sävytteellä niinkuin pikkuteemu edellä ehdotti.
Kiitos Olli kirjoituksesta! Ostin nyt sitten tuota Tetenalin Triponaltoneria.... öö - siellä laatikossa oli kaksi mustaa putelia ja joku pieni jauhosäkki. Lueskelin ohjeita ja kyseessä lienee siis valkaisuaine, varsinainen sävyte, sekä ohjailuaine. Lisäksi taulukko, jossa on selvitetty haluttu sävytysvoimakkuus asteittain kellanruskeasta tummanruskeaan... ja tuota noin... ööh.. OON IHAN PIHALLA! Ensin valkaistaan, mutta siis sillain sopivasti ..?! Sitten laitetaan tooneriin, mutta ei liikaa, ja ohjaillaan... öö ...hömm - Sanotaan/Kysytään nyt vaikka näin: Jos haluan keskivahvan sepiasävyn hopeavedokseen kuitupaperille, miten toimin? Liuosten vahvuus, aika... jne...
Kun ei itsellä ole kovin tuoretta kokemusta juuri Triponalin käytöstä, niin yritin löytää sen ohjetta, mutta eipä löytynytkään... Mutta, kyseessä on siis epäsuora eli kaksikylpyseepiasävyte. Kuva valkaistaan ensin valkaisuliuoksessa, tunnistat varmaa, mikä se niistä on. Yleensä ohjeessa annetaan liuokselle sellainen laimennussuhde, että kun siihen vedoksen upottaa, niin minuutissa koko kuva on paperilta hävinnyt. Mielestäni parempi tapa käyttää liuosta on laimentaa sitä selvästi enemmän, esim. 1:5 tai 1:10 siitä, mitä pakkauksen ohjeessa sanotaan. Jos kuva on vedostettu aikaisemmin, se pitää ensin kunnolla kastella. Sitten kuva upotetaan valkaisuliuokseen ja allasta heilutellaan niin, että valkaistuminen etenee tasaisesti. Kun valkaistuminen on edennyt sopivaan vaiheeseen, esim. vaaleisiin keskisävyihin saakka, nostat kuvan välihuuhteluun juoksevaan veteen. Muovipapereille riittää muutama minuutti, mutta baryyttipaperi vaatii kauemmin. Jos valkaisuliuos ei tule kunnolla pois vedoksesta, se näkyy epätasaisena lopputuloksena. Valkaisun asteella säädät kuvan lopullisen "ruskettumisen" astetta, vain valkaistu kuvan "osa" muuttuu sävytyksessä ruskeaksi. Mitä enemmän alkuperäistä hopeakuvaa jää jäljelle, sitä paremmin myös kuvan kontrasti säilyy. Pesun jälkeen laitat kuvan varsinaiseen valkaisuliuokseen, joka koostetaan niistä kahdesta muusta aineesta. Kun en tiedä tarkemmin ohjetta, en osaa myöskään antaa suhteita. Yleensä nämä sävytteet ovat sellaisia, että mitä enemmän "aktivaattoria" seoksessa on, sitä emäksisempi on lopullinen käyttöliuos ja sitä "kylmemmän" ruskea (kaakaon ruskea) on lopullinen sävytystulos. Sävytyksessä lopputulos riippuu kuitenkin niin monesta asiasta (paperin sävystä ja ominaisuuksista, kehitteestä ym.), että on paras vain kokeilla. Olethan säästänyt vedostuksen koepaloja käytettäväksi sävytyksen koepaloina. Sävytysliuoksessa valkaistu kuva "kehittyy" takaisin muutamassa sekunnissa, mutta on parasta antaa sävyttymisen mennä loppuun ohjeen mukaan (muutama minuutti?). Tässä vaiheessa ei enää voi säätää sävyttymisen astetta, se tehtiin valkaisua säätelemällä. Kun sävyttyminen on mennyt loppuun, kuva ei tarvitse enää kiinnitystä, ainoastaan normaalin loppupesun. Sävytys vaatii paljon kokeiluja eikä "hukkapaloiltakaan" voi välttyä. Kokeilua!!!
Kiitos paljon taas! Olin jo aloittamassa, kun päätin vielä kurkata, josko joku olisi jotain neuvonut Periaate alkaa selvitä pikkuhiljaa, mutta vielä pitäisi selvittää tuon jauheen tarkoitus... se varmaan sekoitetaan veteen ja jotain sillä säädellään Pistän kohta kokemuksia --> Edit: jahas nyt hoksasin tuon pulverin tarkoituksen !
No mitä pulveria se sitten oli? Hotapulveriako? No ei maiskis. Mutta kun kerran kokeilemaan alat, niin kannattaa myös huomata, että valkaistu kuva tulee takaisin jos paperin upottaa kehitteeseen valkaisun jälkeen. Aikoinaan itselläni oli tapana laittaa hieman laimeaa kehitettä suihkepulloon ja suihkutella valkaistua vedosta. Kuva syntyy suurinpiirtein alkuperäisen kaltaisena takaisin kehitettyihin kohtiin. Sitten huuhtelun kautta sävytteeseen. Lopputuloksena kaksisävyinen kuva. Ei tekniikka kaikkiin aiheisiin sovi, mutta kannattaa kokeilla jos kiinnostaa. PS: kehitesumun hengittäminen tuskin on terveellistä varmaan.
Jjjjjep... !! Kylläpäs taas aika vierähti huomaamatta... Ed. mainitulla hankalannimisellä Tetenal-toonerilla sävyttäminen on aikaavievää, mutta aika helvetin palkitsevaa puuhaa. ..en oikein tiedä noista suhteista miten ne menee, pistin kahteen altaaseen vettä - toiseen lorauksen siitä toisesta pullosta ja toiseen toisesta. Jälkimmäiseen myös lorauksen sitä liuosta, jota tuli siitä jauheesta. Huomasin tosiaan, että mitä enemmän tuota viimeksi mainittua pistää, sitä tummempaa on ruskea... Muovipaperi tuntuis sävyttyvän jopa paremmin kuin kuitupaperi... tosin voi olla, että ero johtuu osin myös kehitteistä, aikaisemmin käytin Tenolia ja Ilfordin neutraalia paperikehitettä, mutta nyttemmin on ollut sitä warmtonea. Mutta joo... helevetti On se mukavaa puuhaa tuo! Vaikka yhden vedoksen tekeminen vie tunteja, niin on sitä vaan mukava sitten katsella ja hypistellä!!
Tässäpä tällänen haikiikuva sulfidilla sävytettynä: EDIT: ^^ Huomasin juuri, että tuo värisävy on kyllä ihan päin helvettiä tuossa nettikuvassa!!
Joka tapauksessa hieno tää kersakuva! Tosi. Ja onpa kivaa ku aloitat tällasii keskusteluja, näistä innostuu itekki. Taidan lähtee pyrokehittelee standinä...
Tässä täytyy kompata Heliä, Matti on arvokas lisä forumille kokeiluineen, itse sain juuri tuota pyrokehitettä postissa, samoin kuin ison koon obiskan ja pistemittarin, aijaijai, vkl. lähdemme ensin punkaharjulle ja siitä sitten mökille ja kenties vielä Kuhmoonkin. Nyt vain täytyy huomenna käydä hakemassa filkkaa tuohon Camboon..