Itse aloitin kuvien tallentamisen vakavissaan valokuvalle vuonna 1990. Silloin tähyilin Hautalan ja Willamon oppaita, eipä tiennyt poika, mitä on sävymaailma vuoden 2005 lopussa. Periaatteesssa olen kuvannut diafilmille 15 vuotta, minun sävymaailmani on palokärjenpään punaa ja männynhavunväristä. Digikuvan sävymaailma on haaleampaa ja kalvoisempaa. Vääristyykö sävymaailma digikuvan myötä? Tietääkö digillä aloittanut kuvaaja, kuinka vihreä on hippiäisenkylki tai kuinka harmaa on kaakkurinkaula, punaisen yksityiskohdan kanssa ja ..........? Mielipiteitä!
Itse koen, että nikonin digissä D70 tuo värimaailma on hiukan vaisuhko ja jotenkin tosiaan likaisen oloinen. Se kalvo on myös arkipäivää. Värien hallintaa voidaan korjata kameran sisään ladattavalla omalla väriprofiililla. Myös yksi ratkaisu on käännösohjelman tuoma erilainen värimaailma. Esimerkiksi Rawshooter luo varsin mielenkiintoisen värimaailman, jotkuhan kehuvat sen jälkeä. Itse kuitenkin olen pitänyt enemmän Nikon Capturen ja oman väriprofiilin jäljestä enemmän. Tosin monesti tulee kuva katsottua miten kääntyy eri ohjelmalla. Myös tähän lisätään jälkikäsittely photoshopissa jolla voidaan hakea sitä oikeaa värimaailmaa. Mutta monesti taas törmätään ylitse ammuttuun värimaailmaan, tyyliin mainosmaailma sitten kuvissa. Monesti kuvien osalta tunnustaa ettei enään ole valokuvasta enään puhe, vaan piirroksesta. Eikä tarvitse jälkikäsittelystä olla edes puhe. Mutta esimerkiksi tämän ketjun aloittaneen Jollilan kuvien värimaailma ainakin itseä säväytti. En tiedä miten sitten muut mallit pätevät ja pääsevätkö ne miten värien osalta vastaavaan. Ainakin mitä kuvia olen katsonut D200, niin ne ovat olleet aika pettymyksiä värien osalta. Esimerkiksi taas Canonissa on ollut miellyttävämmin hallittu se värien hallinta ja muutenkin kameran sisäinen softa tekee terävöityksen ja jäljen hyväksi. Tosin itse en ole kuvannut kameralla joten mielipiteeni on puhtaasti vain nettikuvien perusteella oleva. Mutta kuten jo aiemmin totesin pienen ratkaisun tuo profiilin lataaminen kameraan jolla olen ainakin saanut itseä miellyttävän jäljen. Loppu onkin puhtaasti sitten olosuhteista ja niiden luomista värien loistosta ja niiden hyödyntämisestä. Mutta se on ainakin varma että yksi kehittymisen suunta on myös kameran dynamiikka ja värien skaalan parantuminen yhtenä osa-alueena. Sen verran hurja on vauhti kuitenkin tässä kehitys. Näin aloittelijan näkökulmasta ajatus.
Diafilmissä on projisoituna käsittääkseni laajempi värigamutti kuin esim tietokonemonitorissa tai digivedoksessa, tai vedoksessa yleensä. Siksi se näyttää jotenkin rikkaammalta.
Minulla tulee usein omia digikuvia katsellessa olo, että sävyistä puutuu osa. Toki votosoppia väntelemällä saa hommaa korjattua, mutta silti digikuvissa havaitsen "muovisuutta". Ite olen kuvannut dialle ennen digiä reilut viisivuotta ja kaipaan välillä diaa. Jos olisi käytössä kunnon skanneri, kuvaisin kyllä nykyistä enemmän dialle.
Totta, mutta diafilmeissä on myös ylisatoroituminen, ylivärjäys olut in-juttu pitkään. Minä olen aina pitänyt hillitystä, realistisesta värimaailmasta ja se ei hehkuta yleisössä niin paljon hurraata kuin jokin tyrnempi vastine.
Katselin lintuja kiikarin ja kaukoputken läpi vuosikausia ennenkuin otin ensimmäsitäkään lintukuvaa. Värit ovat mielestäni digikuvissa aika tarkat, joskin käyttämissäni Canonin softissa liioitellaan punaista jonkin verran. Diafilmissä ja joissakin muissa merkeissä saattaa taas vihreä olla pikkaisen liian kovalla. Harmaakortin avulla ja studiovaloissa totuuden pitäisi selvitä. Myös kuvaajien paljon käyttämä saturaation lisääminen luontokuvissa pistää heti silmään silloin kun kyseessä ovat itselle tuttuakin tutummat kohteet. Hienoahan olisi jos annettu valo riittäisi luomaan kuvaan tunnelmaa, mutta kaipa mullakin joskus hiiren osoitin on saturaationapille eksynyt
Joo, mä painiskelin tuossa hetki sitten sen dian värisävyjen kanssa, kun otti pattiin tuo uusi Fujin Velvia 100F. Kuvaan tällä hetkellä (silloin kun kuvaan) Agfan RSX II:sta, joka mielestäni on miellyttävän sävyinen, melko luonnollinenkin. Digistäkin saa ihan buenoa aikaiseksi, kun vaan jaksaa vääntää, mutta oma intoni vääntämiseen on ainakin viimeaikoina ollut hyvin minimaalinen. Hyvä lähtökohta rikkaisiin digisävyihin on kuvata RAW-kuvaa ja käyttää asiallista konvertteria. Oikeastaan into koko kuvaamistouhuun on hivenen ollut kateissa, mutta eiköhän se sieltä taas kevätauringon kanssa nouse yht'aikaa =) Mutta jos ääniä pitäisi antaa jollekin dialle, niin tuo ym. Agfa saa kyllä pojot että pamahtaa. Toivotaan toivotaan, että löytäis jostain vastaavan sävy-ja värimaailman omaavan dian, kun pakastimesta rupeaa nykyrullat loppumaan.... jollei sitä sitten vielä jostain löydy.
Fujin Astia ei ole ollenkaan paha. Kinolle tilaan RSX:ää ja 120-koolle normikuvaamiseen Astiaa ja luontopläjäyksiin Velvian 50:stä, joka ei yritäkään olla naturelli.. Eri merkki siksi että Agfa on Saksassa halpa kinolle ja Fuji 120-koossa..