Tähän ketjuun saa laittaa kaikkea mahdollista maan ja taivaan väliltä luontokuvauksen edistämiseksi ja helpottamiseksi. Täällä on varmaan paljon sekä vasta-alkajia ja niukalla budjetilla sinnitteleviä kuin myös niitä pitkään harrastaneita joille mikään ei ole liian kallista, kunhan saa parempia kuvia. Vinkit saavat olla ihan laidasta laitaan. Oletko löytänyt hyvän ja/tai edullisen tarvikkeen? Mikä, mistä, paljonko maksoi? Kehu kameraasi, objektiiviasi, kameralaukkuasi, saappaitasi,... Käytännölliset varusteet maalle, merelle ja ...vaikka lintutorniin. Miten pysyt piilossa ja mihin aikaan vuorokaudesta lähdet kuvaamaan? Mitä laitat kameralaukkuun? Mitä ilman et lähde minnekään? Miten pidät polvet kuivina ja kädet lämpöisinä? Vinkkejä pakkaseen ja vesisateeseen? Miten kuljetat jalustaa? Miten suojaudut punkeilta? Miten lähestyt kauriita/lintuja? Käytätkö houkuttimia? Mikä on etiketti, kun törmäät muihin kuvaajiin lempipaikallasi/lintutornissa jne.? Kysy neuvoa! Mikään vinkki, kikka tai keksintö ei ole turha, jos siitä on edes yhdelle iloa.
Vs: Luontokuvaus - vinkkejä keltanokille ja edistyneille Rikotaan jää.. Eli linnuille jonkinnäköinen ruokalauta ja paljon siihen ruokaa. Sitten vain tuoli 5-7 metrin päähän ja telelinssi kehiin. kun linnut tottuvat ruokintapaikkaan niin ei tarvitse kuin muutama minuutti istua ja alkaa tapahtumaan. Talvella ruoka tietysti kelpaa paremmin... Esim. mökillä saattaa paikalle eksyä muitakin kuin pelkkiä talitinttejä.
Vs: Luontokuvaus - vinkkejä keltanokille ja edistyneille Pihalle saa houkuteltua elämää myös kasvivalinnoilla: perhospuutarha luonnonmukainen piha Omissa kukkapenkeissä suurin hitti on ollut lehtikaali. Se keräsi ensin lanttuperhosia, toukat söivät lehdet pitsiksi. Sitten tulivat sammakot, konnat ja pikkulinnut poikasparvineen syömään toukkia. Lopulta saimme vielä hyvän sadonkin, kun toukat oli syöty. Lämmin ja rehevä piha houkuttelee myös sisiliskoja ja käärmeitä. Marjoja syövät linnut viihtyvät isotuomipihlaja-aidassa. Mesikasvit houkuttelevat pihaan myös kukkakärpäsiä, kimalaisia, kiiltokärpäsiä, mehiläisiä jne. ja niiden perässä korentoja. Jättiverbena on helppo kasvattaa (kohta pitäisi alkaa esikasvattaa sisällä ruukussa tai ostaa keväällä valmiit taimet esim. Plantagenista) ja se vetää paljon hyönteisiä. Siitä tulee niin korkea, että kuvia voi ottaa helposti vaakatasolta ja alaviistostakin.
Vs: Luontokuvaus - vinkkejä keltanokille ja edistyneille Lapio, tunkki ja muutama lankunpätkä auton peräkonttiin. Ja sit tervettä maalaisjärkeä, ettei aja sitä autoaan joka rommakkoon. =) Mut JOS kuvauskiima yllättää ja löytää itsensä pohjia myöten mudasta niin lapio ja tunkki auttavat aika paljon. Nimimerkillä kokemusta on. =) Kerran olen kaivanut auton jalustalla hiekasta (tuli entinen jalusta) ja toisella ei_niin_onnistuneella_arviolla_tien_kunnosta, täytyi nöyrtyä keskellä yötä hakemaan apua melkoisen kaukaa. Lapio kyydissä en ole vielä jäänyt kiinni, mutta itseni tuntien en epäile etteikö sekin kerta vielä koita. Alkaa toi soidinaika olla metsäkanalinnuilla ajankohtainen niin teeren soidinkuvaukseen pari vinkkiä ihan keltanokille. Teeret alkavat soida aamulla heti auringonnousun jälkeen. Tulevat hämärällä ympäristön puihin odottelemaan ja kun havaitsevat, että soidin paikka on turvallinen, laskeutuvat puista soitimelle. Tästä syystä suolla on oltava kojussa jo pimeällä. Kojuksi käy mikä tahansa missä voit olla sen verran piilossa, ettei liikkeesi näy. Kupoliteltta on halpa ja erinomainen vaihtoehto. Puukolla vaan kylkeen kuvausaukot sopiville korkeuksille. Kaupallisissa kuvauskojuissa aukot ovat tyypillisesti aivan liian korkealla. Maan rajasta noita on paras kuvata. Kerran olen kuvannut ilman mitään piiloakin pelkän telttapatjan päällä maaten. Onnistuu niinkin jos jaksaa olla sen 4+ tuntia aivan paikallaan. Soidinpaikan löytää tutkimalla vähän karttaa ja etsimällä sieltä aukeita paikkoja (suot, pellot, järvien jäät). Soidin keskus on paikassa, josta on tyypillisesti vähintään 50m esteetöntä näkyvyyttä joka suuntaan. Eli keskellä avointa plänttiä. Kun kartasta on bongannut muutaman potentiaalisen paikan lähtee joku aamu vähän auringon nousun jälkeen (kun soidin on alkanut) tarkistamaan onko noissa paikoissa soidin menossa. Pulputus kuuluu tyvenellä kelillä useiden kilometrien päähän, joten ääntä seuraamalla pääsee perille. Suon reunalta käy katsomassa paikan tarkalleen ja odottelee, että sen aamuiset painit loppuvat ja käy tökkäämässä jonkun tikun itselle merkiksi soidinkeskuksen paikasta. Seuraavana yönä sitten siihen merkattuun paikkaan telttaan odottelemaan soitimen alkua. Soidinkeskus pysyy samassa paikassa yöstä ja vuodestakin toiseen. Teeret eivät pelkää kojua (värilläkään ole väliä, omani on kirkkaan keltainen) jos siinä ei ole mitään liikettä ja tulevat aivan viereen. Onpa mulla joskus käynyt joku katollakin istumassa.
Vs: Luontokuvaus - vinkkejä keltanokille ja edistyneille Tämän vinkin kuulin kokeneelta luontokuvaajalta, itse en ole vielä kerinnyt testata. Puetaan camo-suojapuku (esim. Säästöpörssi n. 10 €), peitetään kädet ja kasvot (hanskat ja esim. putkihuivi). Kauriita voi lähestyä avoimesti niin, että seisotaan paikallaan kun ne tarkkailevat ympäristöään. Sitten kun ne laskevat päänsä syödäkseen, voidaan ottaa muutama askel lähemmäs. Kun ne nostavat päänsä, pysähdytään. Näin hivuttautumalla voi päästä hyvin lähelle vaikka keskellä peltoa.
Vs: Luontokuvaus - vinkkejä keltanokille ja edistyneille Tänään juuri kävin teeriä kuvaamassa soitimella. Ilma oli surkea, pimeä ja tuhnutti vettä. Teeriä se ei haitannu, mutta kuvaamista jonkun verran, en ole ehtiny vielä käydä kaikkia kuvia läpi mutta kyllä siellä joku puolikymmentä ihan onnistunutta tappelukuvaakin oli ja roppakaupalla pönöjä sekä muutama hieno pose. Ennen auringonnousua tosiaan paikalle, pimeällä menin jo paikallaan olevaan kojuun ja kun pääsin paikalleen erotin jo teeriä ihan edessä. Siitäpä se sitte alko, muutaman kerran kävivät porukalla jossain mutta palasivat. Kaheksalta loppu kun seinään. Tämä edellyttää tietenkin tietämystä soidinpaikkojen suhteen tai kojun vuokrausta yms.. Puoliväliin kuvasin istumakorkeudelta ja loppuajan maan tasosta, selkeä ero makaamisen hyväksi, varsinkin kun olivat lähellä. Muutenkin aika paljon kirjallisuutta lukeneena ja omien vajavaisten kokemuksienkin perusteella yleisesti elukoiden kuvaamisesta sanoisin että tärkeimmät asiat on ne että olet siellä paikalla ennen elukoita valmiina missä tiedät elämää olevan, sulla on joku kojun tapanen ja jos kuvaat lähellä maassa olevia pieniä eläimiä kuten lintuja niin mene makuulle, kuvakulma on tärkee.
Vs: Luontokuvaus - vinkkejä keltanokille Paras neuvo on, että käy usein luonnossa kameran kera tai ilman. Viipyilee niin kauan kuin mahdollista. Tätä kun tekee aikansa, niin kummasti alkaa syntymään sekä kuvia että kuvaideoita
Vs: Luontokuvaus - vinkkejä keltanokille Komppaan tuota. Sitten vielä kuvaajalle/kuvaajille hyvät eväät, joita nauttiessa mättäillä istuskellen elukat rauhottuvat ympärillä. Ainakin joskus. Varusteista. Olen löytänyt uudelleen muiden harrastusten (mm. kalastus) merkeissä hommailtuja varusteita. Esim. talvella oli jalassa vaelluskengät tai pilkkisaappaat. Riippuen kävelyn ja/tai paikallaan pysymisen määrästä ja pakkasesta. Putkihuivi (PUFF:i) oli aika hyvä pitämään kurkun lämpimänä kylmilläkin keleillä, kädessä taas oli mieluiten laskettelu-rukkaset (ei siis sormikkaat).. Välillä kokeilin neopreenisormikkaitakin, niillä pystyi jopa jonkin verran painelemaan kameran nappeja.
Vs: Luontokuvaus - vinkkejä keltanokille Kuten huomasitte, muutin otsikon helpommin lähestyttäväksi. Pelkään älyttömästi punkkeja (enemmän kuin kyitä), mikä on rajoittanut aika paljon kuvausasentoja. Siksi olin iloisesti yllättynyt, kun löysin pitkät housut, jotka karkottavat (tai jopa tappavat) jalkoihin pyrkiviä punkkeja (Sasta Kaisi naisille, Ranger miehille). Kesäkuun alkuun kahlailin ja konttailin niillä heinikoissa. Nyt heinät ja putkikasvit ulottuvat jo kainaloihin, joten taidan hankkia vielä saman sarjan takinkin. Materiaali on aika tymäkkää, mutta hengittävää.
Vs: Luontokuvaus - vinkkejä keltanokille Liiku hiljaa, tarkkaile valon asettumista ja tilanteiden kehittymistä, ja sommittele makusi mukaan. Kokeile erilaisia perspektiivejä ja lähestymistapoja ja tutustu ympäristöön ja sen asukkaisiin ja niiden käyttäytyimiseen eri vuorokauden- ja vuodenaikoina jo etukäteen ellet ole enemmän tyyppiä tilanne kerrallaan ja katotaan mitä maailma tuo hetki hetkeltä tullessaan. Mieti mitä haluat kuvalta ja mitä välineistöä ideaasi varten tarvitset(linssit, filtterit, jalustat etc.) Kiinnitä huomiota myös kohteen ulkopuolisiin elementteihin kuten taustaan etc.. Samat lainalaisuudet pätevät niin luontokuvauksessa kuin missä tahansa kuvauksessa aika pitkälti. Pistä kalustosi "perusasetukset" kuntoon tilanteen mukaan jo ennen kuin lähdet kuvaamaan, niin missaat vähemmän tilanteita, vaikka toisaalta kuvista saa enemmän irti kun kokeilee erilaisia yhdistelmiä ja ratkaisuja, joita ei välttämättä pidetä kyseiseen kuvaukseen sopivina. Siinä vaiheessa kun tietyille kuvaustyyleille luodaan äärimmäisiä sääntöjä millainen kuvan pitäisi olla ja millaisilla asetuksilla se tulisi ottaa, hukkuvat kaikki kuvat harmaaseen massaan. Niistä ne hienoimmat setit mielestäni syntyvät kun tiedostetaan miten koko valokuvaus toimii ja sitten ruvetaan tietoisesti niitä "sääntöjä" rikkomaan. Tämä vain minun nöyrä mielipiteeni tosin. Luontokuvaus on erittäin laaja käsite ja täysin eri jutut ovat hyödyllisiä esim. makro ja lintukuvauksessa tai maisemakuvauksessa se kannattaa myös muistaa.
Vs: Luontokuvaus - vinkkejä keltanokille ja edistyneille Käyhän se noinkin, mutta itse en tuollaista tapaa suosi. Luontokuvauksessa on mielestäni ideana juuri se että asukit ovat luonnollisessa ympäristössään ja tekevät omia luonnollisia juttujaan ilman että ihminen valmistelee niille paikan johon ne houkutellaan kuvien ottamista varten. ikö tuo ole hiema falski lähestymistapa. Helppo kyllä, mutta falski, imo.
Vs: Luontokuvaus - vinkkejä keltanokille Saman asian saa aikaan, oikeastaan paremminkin, kun suihkutat sen retkeilyssä/kuvaamisessa käyttämäsi vaatekappaleen permetriinillä. Monet kaupat myyvät sitä ainakin BioKill nimellä. Näin olen käsitellyt sekä housut että takin. Aine on samaa mitä käytetään moskiittoverkkojen kyllästämiseen, kestää vaatteissa kuutisen viikkoa ja kuulemma pesunkin, itse olen suihkutellut lisää pesun jälkeen. Hyönteiset eivät voi ryömiä näin käsitellyllä vaatteella ja etsiä pääsyä vaatteen alle, kuolevat, eli auttaa niin punkkeihin kuin hirvikärpäsiinkin ja mäkäräisiin. Ei karkota hyönteisiä.
Vs: Luontokuvaus - vinkkejä keltanokille Joo, on meillä BioKilliäkin. Myös Sastan vaatteissa on vaikuttavana aineena permetriini. Tulee toki paljon edullisemmaksi suihkuttaa itse jotkin vanhat vaatteet. Voi valita jotkin sellaiset, jotka ovat mukavat päällä ja hiostamattomat. Ja käsitellä vaikka sukkienkin ulkopinnat, ettei tarvitse koko kesää saappaissa kulkea. BioKillin permetriinin cis:trans-suhde on 25:75, joten se lienee samaa hyvää, vähemmän terveydelle haitallista laatua kuin BuzzX-kankaissakin. PS. Olen kylläkin epäillyt, että permetriini saattaa karkoittaa joitakin hyönteisiä. Perhoset ja kaksisiipiset eivät ole siitä välittäneet, mutta tuntuu että korennot kaikkoavat aika nopeasti ympäristöstä, vaikka koettaisi liikkua hitaasti ja hillitysti tai istuisi paikallaan. Voihan se tietenkin johtua siitä, ettei osaa liikkua vieläkin hitaammin.
Nostetaas tätä topikkia! Kai luontokuvaaminen on jatkunut vuoden 2013 jälkeenkin? Mitäs olet oppinut siitä asti? Mua kiinnostaisi käytännön toiminnot piilokojussa. Sen jo tiedän, että hyvä on laittaa vaikka pari päivää ennen ja sit itse mennä tosiaan jo yöllä sinne, mutta mutta.. Kertokaas lisää! Oletko oppinut jotain kantapään kautta luontokuvauksessa?
Itse en kuvaa piilokojusta, mutta hyvä ystäväni luontokuvaaja Arno Rautavaaran ohje oli käyttää avustajaa kojuun mentäessä. Kun sinne itse ahtautunut, niin sen jälkeen avustaja postuu paikalta. Se rauhoittaa ainakin linnut, nisäkkäistä en tiedä.
Jos olen oikein ymmärtänyt, myös Hannu Hautala käytti joskus tuota konstia. Vaimo saattoi kojulle... Ainakin varislinnut taitavat osata laskea, joten se kahden meno ja yhden poistuminen ei hämää niitä, mutta joillekin lintulajeille se tepsii. Silloin, kun itse harrastin piilokojuilua, menin sinne jo iltayöstä pimeän aikaan ja nukuin sitten aamunsarastukseen. Joskus pitempäänkin, harmi kyllä.
Varista voi höynättää kun kojuun menee 101 ja sitten yksi vaan jää. Se on epävarma mutta päättelee ettei ehkä kukaan jäänytkään. Lähinnä se ihmettelee kuinka ne mahtuivat... ‐------- Mutta vakavammin: Lintutorniin en ikinä mene jos siellä on joku valmiiksi kolistelemassa tai höpäjämässä joidenkin muiden kanssa. Aina vaihtanut paikkaa. Yritän myös suosia kellonaikoja, jolloin mahdollisimnan vähän olisi muita liikkellä. Vaadin työrauhaa enkä pidä siitä että jokin, seurusteluun taipuvainen, ryhmä värisyttää innokkaasti tornia kun jalustani siihen asettelen. Jos kaikki "hyvät paikat" ovat varattuja keksin muuta tekemistä ja kuvailen vaikka puita kunnes saan yksin olla tornissa... Laitteissani ei ole mitään kehumista mutta joku toinen saisi niilläkin varmaan parempia kuvia.
Ketjun alkupuolella on hyviä kokemuksia ja neuvoja. Kannattaa lukea, jos eläinkuvaus kiinnostaa vahvemmin.