Mä olen samaa mieltä kuin Vimma. Kun avasin tän ekan kerran, katoin vähän aikaa ja laitoin kiinni. Ei syntyny mitään ajatuksia päässä. Sarjan osana varmasti toimisi aivan toisin kuin näin yksittäisenä kuvana. Hyväähän tästä toki löytyy tekniikan puolelta, mutta pelkästään tekniikka ei mun mielestä jaksa kantaa kuvana kauemmas.
Sävyt ja kontrasti on taas kohdallaan, mutta kuvasta puuttuu se liike, joka kuuluisi sadetanssiin tai hyppimiseen. Tai sitten sadetanssi on jo ohi ja nyt katsellaan paikallaan seisten sateen tippumista.
Itseäni katsojana tämä kuva ahdistaa. Juu teknisesti loistava jne. mutta kuvan jännite on sietämätön. Annat odottaa liikettä, riemua ym. iloista, mutta nimenomaan odottaa. kaikki on pysähtynyt, synkkää, ei merkkiäkään siitä riemusta. Saappaiden ja sadehousujen asento yhdistettynä tuohon ympäristöön antaa ennemminkin kuvan pakenemisesta, mutta kuitenkin liikkeen puute vangitsee. Liikettä mukaan ja esim. käsi tms. elementti tuomassa jotain viitteitä siitä riemusta ja tanssista olisi pelastanut tämän kuvan. Itse en olisi todennäköisesti päässyt tuossa tilanteessa edes tälläiseen lopputulokseen. Mutta valitettavasti tämä ei kyllä sytytä, kuten osaa täällä.
Ei kai vesisateessa ole pakko mennä pihalle? Aikuinen tekee päätöksen ja lapsi mukautuu siihen. Matilla on selvästi jokin pointti noissa lapsijutuissa, mutta sitä on äärimmäisen hankala löytää. Siis tärkeintä on se, että lapsilla on kivaa?
? Tietyissä tilanteissa kyllä. Tosin esim. muumeissa homma menee monesti niin, että mitä tahansa muumipeikko ystävineen on lähdössäkään tekemään (leikkimään tarzania tms...) niin muumimamma huutaa aina vaan "pitäkää hauskaa!" Eli siis - Tärkeintä on (mielestäni) se, että lapsi SAA LEIKKIÄ ja sitä leikkiä mitä haluaa, mutta tietenkin siten, ettei se aiheuta hänelle vaaratilanteita (eli en antaisi lapsen leikkiä tarzania muumilaaksossa). Mutta pieniä asioita, lätäkössä hyppiminen esimerkiksi, on kivaa. Nyt kun itsekin katson kuvaa uudestaan ja uudestaan huomaan, että on se piru vie synkkä kuva. En tiedä sitten, kompastuinko omiin asenteisiini kuvaa vedostellessani kun siitä tuli noin kamalan dramaattinen. Mutta vielä tuosta "lapsilla on kivaa" :sta sen verran, että ..äh menee turhan vaikeaksi ainakin itselleni. Kuinka moni on lukenut kirjan, "Kun lapsi lapsi oli" ? Ne jotka vastasivat ei, niin siinäpä teille joululahjaa. Eikä ole väliä onko isä tai äiti vai ei, tuo (myös valokuvateos) pitää sisällään niin paljon asiaa, että Oksat pois (hoitoalalta). Tein siitä esseen, kun piti esitellä tunnilla jokin varhaiskasvatusteos. Sain esseestä täydet pisteet ja opettajan kiinnostumaan paitsi valokuvasta/valokuvista, niin myös lapsuudesta (siis jostain muustakin kuin nykyhössötyksistä, tilaaja/tuottaja -malleista, varhaiskasvatussuunnitelmista jne..). Jatketaan aihetta toisaalla.
Meidän Annasta olisi kivaa katsoa 16 tuntia putkeen tuota mainitsemaasi Muumia. Mutta mutta, sen isi ei anna katsoa. hoitoalan ihmiset ovat pelottavia. niiden suusta tulee tuttuja sanoja mutta puheesta ei ymmärrä mitään ,p
Minun puheesta harva ymmärtää muutenkaan mitään, varsinkaan silloin, kun yritän oikein tunteella jotain asiaa vääntää.. -,.¨ Ehkä keskityn vain siihen kuvaamiseen (vai pitäisikö keskittyä mielummin koulunkäyntiin.. äh - paskat! Ei mun sekoilut tilannetta ainakaan pahenna...)
Järjestyksessä vastailen kommentiin, jonka koen olevan itselleni. - Jos et ymmärrä jotain se on ok. - Väittämä, ettei kuvia saa analysoida perusteellisesti, on sinun oma subjektiivinen näkemyksesi. Toiset haluavat analysointia, erilaisia näkemyksiä ja tietoa siitä kuinka heidän ottamansa kuva vaikuttavat, sekä millaisia ajatuksia kuva herättää katsojissa. Tähän nimenomaiseen kuvaan ja lapsiasiaan Matti pyysi "lisää" ja ryhdyin kirjoittamaan. - Kumma väite, etten pitäisi kuvasta.. Olenko muka väittänyt niin? Minusta kuvan suppeudessa on vaikutuksia, joista syntyy positiivista keskustelua. Kirjoittamani ei auennut sinulle, olen siitä pahoillani, mutta en sitä sinulle ollut myöskään kirjoittanut. Sama juttu, järjestyksessä: - Tuo mitä lapsi tekee osan päivästään muualla on asia joka merkitsee jotain, mutta verrattuna toimivaan suhteeseen Lapsi-Vanhempi, on se vähäinen merkitykseltään. - Minulle ei ole koskaan samantekevää kenen lapsen kanssa olen tekemisissä. Omien lasten kautta olen oppinut oivaltamaan ihmisuhteista sellaista syvyyttä, mitä en aiemmin kyennyt ymmärtämään. Toivottavasti et koe, että tämä olisi jotain arvostelua tai arvottavaa vertailua ihmisiin joilla ei ole lapsia tms. sitä se ei ole, intouduin kirjoittamaan asiasta, koska oma kokemukseni on ollut huippuhieno ja paljon antava. Sanat eivät riitä kertomaan, tuollainen suhde on vain koettava. Valitettavaa on se, että on ihmisiä joilla on lapsia, jotka eivät mene koskaan riittävän lähelle omaa lastaan, tai lasta ylipäätään. Moni lapsi on tässä maailmassa melko yksin. Älkää nyt hyvät kanssakuvaajat kokeko tätä negaationa!
Sävymaailmasta ja pysähtyneestä liikkestä johtuen tämä on kamalan synkkä. Mulle tulee mieleen "yksinäisyys" - hylätty lapsi seisoo lätäkössä. Se hauskuus ja "singing and dancing in the rain" -fiilis puuttuvat. Ehkä se on myös toi kurikset, sellainen valoisa "aurinko paistaa ja vettä sataa" -tyyppinen sade sopis tunnelmaan paremmin. Äitinä mulle tulee mieleen et kuriksiin yhdistyvät usein myös kurarukkaset, joilla ei voi tarttua mihinkään.