Tämä verrattuna siihen edelliseen kiipeilykuvaan on aika huono. "Siinä Kallio suorassa, siellä metsä, siellä pilvet ja taivas... mutta mikä tuo kökkö tuossa keskellä kuvaa on ? Jaa se on ihminen!! Miksiköhän se tuonne on mennyt... pääsis varmaan helpommalla tietä pitkin." <-- eli ei edellisen kaltaista jännitystä. Mutta on joo.. kivoja värejä ja pilviä ja kaikkee
Liekö kärsimystä kun moista tekevät? Hienot puitteet. Kuva on hieno kun sitä katsoo pikaisesti, ensin pilvet, puut ja kallion perspektiivi johtavat katseen järveen joka on komean värinen (alpeilla ainakin näkee tuollaisia). Sitten tulee tuo kiipeilijä. Siinä ei mielestäni ole kuvaajan visio päässyt toteutumaan - erityisesti jos visiona on tuoda esiin kurjuus kärsiä kolkolla kalliolla. Itse kokeilisin tuoda tätä esille napsimalla osan alalaitaa pois ja nimeämällä jotenkin viitaten hienoon näköalaan.
Tämä on hyvä kiipeilykuva. Yleensä kiipeilykuvat esittelevät jotain ihmeasentoa tai muuta sisäpiirihommaa, rataa tms. eikä kuva voi ikinä avautua rahvaalle. Tämä voi kyllä lomakuvamaisuudessaan.
Nimen antoon liittyy ripaus käänteishuumoria. Tuolla oli nimittäin aivan pirun lämmintä, mukavaa ja kivaa. Olisin toivonut hepun pääsevän vähän ylemmäs kuvaa varten, mutta hän jäi vähän jumiin enkä malttanut odottaa, kun itsekin teki mieli kaltsille. Tämä on nimenomaan kiipeilylomakuva (loma ilman kiipeilyä on ollut minulle abstrakti käsite jo yli 10 vuotta), joka avautuu toivottavasti maallikollekin - ja siitä näkee myös varmistajan ja saa käsityksen siitä miten homma toimii.
Zoom. Kaverilla on kyllä turhan lokoset oltavat tuossa kohtaa, auton kokoinen jalkaote - no, näähän oli lomakuvia.
Ensimmäisestä kuvasta tosiaan kolmannes alhaalta pois. Kiipeilijän sijainti taustaan ei ole kummassakaan kuvassa optimaalinen. Nyt poistun etten putoa tuolilta.