Löytö vanhempieni kuva-arkistosta (eli kenkälaatikosta). Kuvassa sukuni äitini puolesta kotitalonsa edessa pienessä Rosalan kylässä (Turun saaristossa) vuonna 1914. Isoäitini toinen vasemmalta. Kalastajaperheen elämä ulkosaaristossa ei aina ollut kovin helppoa, mikä mielestäni välittyy jokaisen kasvoilta. Kalastajatila Månusa on yksi Rosalan alkuperäisistä, ja se sijaitsee edelleen aivan kylän keskustassa. Tarinan mukaan neljä viikinkiveljestä perustivat kylän 800-luvulla: Måns (Månusa), Thomas (Tommosa), Mickel (Mickelsa) ja Nils (Nissa). Kaikki nämä tilat ovat edelleen olemassa ja elinvoimaisia. Kuva on nyt minun omistuksessani joten rohkenen julkaista sen täällä Kameralaukussa. Luultavasti kuva on jonkun kiertävän valokuvaajan ottama, harmi että nimi ei ole tiedossa. Suuri kiitos kuitenkin hänelle näin postumisti!
Vs: Saaristolaisperhe vuonna 1914 Juu, kaikki siis yhtä ja samaa perhettä, vanhemmat laidoilla. EDIT: sen takia suutkin ovat samanlaiset. ;-)
Vs: Saaristolaisperhe vuonna 1914 Tuo ei riitä perusteeksi julkaista kuvaa missään "julkisessa paikassa", mutta se riittää, että kuvalla on tarpeeksi ikää, eikä se enää nauti tekijänoikeussuojaa ja siten sen saa julkaista laillisesti. Minun ymmärtääkseni tuon ikäisen kuvan, saa kuka tahansa esittää/julkaista missä vaan.. Korjatkaa jos olen väärässä? -Elikkä peruste "omistan kuvan", siis vedoksen, ei anna oikeutta kuvan julkaisuun. Toinen asia mikä minua ihmetytti, on se mitä varten kuva on julkaistu foorumilla "kuvissa ja galleriossa", missä keskustelua pitäisi käydä itse otetuista kuvista, ei suinkaan kuvista yleisesti. Siirrän keskustelun sille paremmin sopivaan säikeeseen, yleiseen keskusteluun kuvista, minne tämä keskustelu paremmin "istuu".
Vs: Saaristolaisperhe vuonna 1914 Suoja-aika on tämän kuvan kohdalla umpeutunut aikoja sitten, joten julkaisuvapaa on. Siirto OK - sorry, my mistake. Mukava nähdä että ylläpito on hereillä! ;-)
Vs: Saaristolaisperhe vuonna 1914 Olet toki väärässä. Varsinkin moderaattorin kannattaisi lukea lakikirjaa, ennen kuin sanoo laeista mitään. Kuvan iällä ei ole mitään merkitystä, mutta kuvaajan kuolleisuudella on. Tekijänoikeuslaki sanoo: "Tekijänoikeus on voimassa, kunnes 70 vuotta on kulunut tekijän tai, jos kysymys on 6 §:ssä tarkoitetusta teoksesta, viimeksi kuolleen tekijän kuolinvuodesta."
Vs: Saaristolaisperhe vuonna 1914 Melkein odotin napinaa jostain oikeuksista ,mutta katsokaa kuvaa.Nykyisillä vehkeillä ei sen parempaa jälkeä saa,ajanhenkeen kuuluvaa"teloitusryhmän edessä ilmettä"toki on ja näin silloin.
Vs: Saaristolaisperhe vuonna 1914 Mykistävän hieno kuvanlaatu. Vaikea uskoa, että kohta sata vuotta vanhalla tekniikalla tehty. Tänä päivänäkin saisi tuollaisista sävyistä olla erittäin tyytyväinen.
Vs: Saaristolaisperhe vuonna 1914 Mitä ilmeisemmin lasinegasta pinnakkainen ( 9 x12 cm ); laatu kestää tämän päivän kritiikin mainiosti. Olen itse vedostanut vanhoja lasinegoja pinnakkaisina ja käsittämättömän hienoja tulee. Siksi kysyin Keniltä tunnetaanko kaikki kuvan henkilöt, se lisää huomattavasti kuvan dokumentaarista ja historiallista arvoa.
Vs: Saaristolaisperhe vuonna 1914 Onko kokemuksia mikä tänä päivänä saatavilla olevista filmeistä ja kehitteistä vastaa parhaiten tuon ajan henkeä?
Vs: Saaristolaisperhe vuonna 1914 Kiva potretti. Ite kuvasin meidän perheen samanlailla talon päädyssä jokunen aika sitten. Suosittelen kaikkia tallentamaan tämännäköisen kuvan perheestään.
Vs: Saaristolaisperhe vuonna 1914 Juuri tällaisen keskustelun toivossa postasin kuvan. Ollakseen näinkin vanha kuva, se on todellakin hämmästyttävän sävykäs ja onneksi muutenkin tosi hyväkuntoinen. Kuvaaja/vedostaja on selvästi osannut asiansa. Paperivedoksen tarkka koko on 8,5 x 14 cm. En tunne lasinegoja ollenkaan, onko tällainen koko ollut olemassa, vai onko vedosta hieman suurennettu? Ja tosiaan kaikki nimet tiedossa ja arkistoitu kuvan kanssa. Kauniita vanhoja nimiä muuten: mummoni nimi oli Elsa Exenia ja hänen nuorempi siskonsa (edessä keskellä) Ester Emilia. Molemmat muuttivat nuorina Helsinkiin.
Vs: Saaristolaisperhe vuonna 1914 Hyvä idea ja kehoitus, Juke. Vanhat hyvät valokuvausperinteet kunniaan! Jälkipolvi kiittää siiten joskus...
Vs: Saaristolaisperhe vuonna 1914 Vaikka tuon ajan kuvat ovat jäykkiä, vakavia ja ehkä harhaanjohtavia, niin niissä on kuitenkin ihan erilaista juhlallista henkeä kuin tämän päivän peruskuvissa. Kun kameroita ja kuvaajia oli harvassa, niin siihen harvinaiseen kuvaukseen puettiin parhaat päälle ja pysähdyttiin. Nykysukupolvesta (ja edellisestä, seuraavasta?) jää jäljelle harvoja poikkeuksia lukuunottamatta vain epämääräisiä tilannekuvia ja hätäisesti näpättyjä pokkarikuvia. Toki niitä on enemmän ja ne ovat lähempänä arkea, mutta ei niissä ole sitä elämää suurempaa tunnelmaa ja jykevyyttä kuten yllä. En sano etteikö tänään otettaisi hyviä perhekuvia, mutta useimmista perheistä niitä ei vain ole. Kiitos Keni, jälleen mielenkiintoinen ketju kun maustat sitä vielä paikallishistorialla!
Vs: Saaristolaisperhe vuonna 1914 E. Piirisen kirjan Valokuvaaja (1917) avulla pääsee tuon ajan kehitteisiin ja vedostusmenetelmiin käsiksi.
Vs: Saaristolaisperhe vuonna 1914 Ja vielä kun saisi omaan päähän taottua ettei kuvassa välttämättä tarvitse mitään ihmetemppuja tai juttuja olla. Kuvattavien rehellinen läsnäolo, vai miten sen nyt sanoisi, on kuitenkin se joka näkyy ja tekee kuvasta Kuvan. Sellainen kuva puhuttaa ainakin itseäni. Kiitos ajatuksia herättävästä kommentista sekä ystävällisestä loppulauseesta, ∞!
Vs: Saaristolaisperhe vuonna 1914 Jännää olisi kuvata tuon ajan värimenetelmillä, vaikka autochrome-dioja.
Vs: Saaristolaisperhe vuonna 1914 Televisiosta tuli alkutalvesta, en enää muista miltä kanavalta (Teema?), dokumentti ranskalaisen miljonäärin (Kant?) maailman kuvaushankkeesta 1900-luvun alussa. Hän palkkasi valokuvaajia reissaamaan ympäri maailmaa kuvaamaan jo tuolloin katoamassa olleita kulttuureja. Niistä kuvista suurin osa oli autocromeja. Jännä fiilis värillisissä kuvissa jotka selvästi ovat otettu maailmasta jota ei enää ole...