Vs: Saana Katoaa todellakin. Sillä rakennetaan illuusiota siitä, että ollakseen hyvä ja ihailtava ihminen täytyy näyttää ulkoisesti mieluummin nuorelta mutta ainakin "virheettömältä". Kuminaamarin taakse piiloon.
Vs: Saana Ei pidä nyt liioitella. Tässäkin tapauksessa vaikka jukkis toisin esittää, ollaan vielä melko maltillisen käsittelyn tasolla. Ei tuossa mielestäni mitään persoona olla muuttamasssa eikä ikuista nuoruutta tekemässä. Kuvassa on nuori nätti neitonen jonka otsan on hieman epätasainen iho epäedullisessa valaistuksessa ylikorostunut. Päin vastoin tuollaisen jättäminen kuvaan voi saada henkilön kiinnittämään liikaa huomiota asiaan jatkossa. Kuvaaja olisi voinut valoilla tai kevyellä käsittelyllä häivyttää tai vaikka pehmeäpiirtolinssillä. Edelleen siis totean. Hyvä malli, hyvät kuvat, erityisesti jälkimmäinen onnistunut kokonaisuus ja mukavaa kun jukkis jakoi tämän polun molemmat päät.
Vs: Saana +1 Kohtuus kaikessa ja tilanteen mukaan. Ja käsittely voidaan ihan hyvin tehdä ilman muovisuuden tuntuakin.
Vs: Saana Kaunis kuva! Aavistuksen tosiaan vähemmän käsittelyä ja se on siinä. Itse luotan ajatukseen, että ne ylimääräiset mitkä ihmisellä häviäisi muutenkin, voi poistaa. Tässä on hyvä esimerkki vaatetuksesta joka sopii mustavalkokuvaan. Sialua ei kannata poistaa. Hyvä tosiaan nähdä polun molemmat päät, kuten mainittu.
Vs: Saana No se riippuu... Muotokuva voi olla myös dokumentti tietystä ajasta. Esimerkiksi murrosiässä voi vuoden välein nähdä mahtavia muutoksia usein myös ihossa. Katselin omia koulukuvia tuossa ja se muutos 13 ja 14 välillä on hurja ja hyvin outoa olisi jos punaiset näppylät olisivat näkymättömiä. Tässä kuvassa vaikuttaisi siltä että malli on meikannut ja valo sitten on tuonut sen esiin ehkä oudompana kuin meikkaamatta. Sikäli meikkaamisen avustusta tuo jälkimmäinen versio. Punertavat näpyt ovat yleensä luonnollisen näköisiä, mutta voi olla haastetta kuvaajana joka mallille ja joka tilanteessa rohkaista mallia sellaiseen luonnollisuuteen.
Vs: Saana Spekulointia. Yhtä hyvin voi spekuloida että näppyjen jättäminen kuvaan auttaa henkilöä hyväksymään näpyt osana itseään. Itsensä hyväksymisessä on kyse itsensä hyväksyminen sellaisena kuin on ja muuttuminen niiltä osin, joissa muutos on mahdollinen ja tarpeellinen. Saippuakuplalla ratsastaminen ei pitkälle kanna.
Vs: Saana Keskustelun kulku alkaa olla aika selvä: katsojaosastolla persoona kaikkine epätäydellisyyksineen on vain luonnollista, tekijäpuolella edetään standardin mukaan, kun kaikki muutkin kerta. Noh, ei poikkea julkisuudessa teeman tiimoilta käydystä keskustelusta lainkaan: mallit on sopivia, jos kuvaajalta kysytään ja anorektikkoja, jos katsojalta.
Vs: Saana Mutta ennen kuin tämä menee poliittisemmaksi, niin minä totean, että jokainen kuvatkoon tyylillään.
Vs: Saana Oma kuvan viimeistelytyylini on työläs, photarilla pääasiassa laastarityökalulla tehden, ja ihon pintarakenne on jäätävä luonnolliseksi. Lopuksi ennen Epsonilla tulostusta teen kuvaan "hehkua" Nikin ohjelmalla, sekään ei häivytä ihon luonnollisuutta. Eilinen jury kehui kuvien viimeistelyä.
Vs: Saana En yhtään epäile, etteivätkö kehuneet. Nauttivathan ihmiset itsensä oikein "virheettöminä" näkemisestä. Saippuakupla kohoaa korkeammalle. Tästä syystä on hyvä, että on erilaisia kuvaajia. On esim. sinä tekemässä kuvia ja minä. Ne, joille minä en sovi kuvaajaksi voivat mennä sinun kuvattavaksi.
Vs: Saana Harrastajana on kyllä hyvä olla, saa tehdä mitä ite tykkää eikä makkara leivän päällä ole siitä kiinni.
Vs: Saana Totesin tuon noin ensimmäisen kameraleikkivuoteni jälkeen. Nykyisin ajattelen, että mitään muuta mahdollisuutta ei ole kuin äärimmäisen pienelle osalle valokuvaajia, ellei tee työkuvausta ja harrastuskuvausta erikseen. Suuri osa harrastajista kaiketi tosin pyrkii tekemään sellaista kuvaa kuin muut haluavat eikä sellaista kuin itse haluavat. Näin ollen he voisivat olla yhtä hyvin ammattilaisia harrastuksen pahemmin kärsimättä - kuvapalvelu on hallussa, tosin Ihmisiä kuvatessa ihmiset pitääkin ottaa huomioon.
Vs: Saana Ja mistäs luulet, ettei nykyään käytetä? Minä käytän ainakin lähes joka kuvauksissa softareita. T Jukka
Vs: Saana Minua henkilökohtaisesi ällöttää toisen kuvan muovisuus ja kaikenlainen muukin 'näppylöiden poisto'. Ihmiskunnan on viimein päästävä pintapuolisuudesta ja sivystymättömyydestä pois ja kehityttävä estetiikassaan ja arvoissaan. koko nyky-yhteiskunta arvostaa rahaa, kaikki mitataan rahassa, jopa kulttuuria arvotetaan rahalla. Raha, raha, raha, rikkaus, raha. Tympäisee jo vähitellen. Pitää näyttää hyvältä, menestyä, olla kiireinen ja menevä. Ja ihmiset voivat pahemmin kuin koskaan. Janipettereitä lellitään ilman rajoja, lapselle ei haluta asettaa esteitä elämään, siloitetaan tie, ei meidän Janipetterilä saa olla mitään pettymyksiä, elämä on suklaata ja suffelia, meidän Kristiina soittaa pianoa ja käy baletissa, naapurin Pirjo, eikö se olekin ihanaa? Käykö teidän lapsi streetissä vai harrastaako skeittausta? Musiikki on pintapuolista jumputusta, ihmiset ovat niin hölmöjä, että ostavat noita levyjä. Myykö Rihanna yli 40 vuoden päästä yhtä paljon levyjä kuin Led Zeppelin? Tai kokevatko ihmiset huikeita elämyksiä vauvasta vaariin kuunnellessaan Bachia? Tuskinpa vaan. Meinaan vaan, että kun kasvojakin siloitellaan, niin jatketaan tätä samaa paskaa rataa, jolla ihmiskunta kaivaa itselleen hautaa. T Jukka
Vs: Saana Herra on selvästi tuohtunut. Niin, etkös ole hehkuttanut, että poikas pääsi johonkin musiikki kouluun, kuvia postannut pojasta lätkä treeneistä. Siinäpä sitä tulevia Bonhamia ja Selänteitä
Vs: Saana Musiikkikoulun alku on ollut tervanjuontia. Pojallani on sellainen luonne, että soittoharrastuksen tuoma pitkjänteisyys on hänelle kova vaatimus. Olemme pohtineet vaimoni kanssa, että tuo soittoharrastus on erinomainen kokemus tottua siihen, että asioiden oppiminen vaatii työtä ja kärsivällisyyttä. Ja että jos asia ei heti suju, pettymyksen jälkeen koittaa onnistuminen tunne ja ilo siitä, että osaa itse soittaa tunnistettavia kappaleita. Itse asiassa tällä viikolla on ollut ensimmäinen kerta, kun häntä ei meinaa saada pianosta irti. 'Joulupuu on rakennettu' on niin mieluinen, että hän soittaa sitä joka päivä. Luonteen lujuutta on hyvä harjoittaa soittaessa, koska se on tavallaan harmiton harrastus oppia kärsivällityyttä. Vaikeampaa se olisi jossain vakavassa asiassa, esim. koulunkäynnissä. Jääkiekosta hän pitää ja siellä on paljon kavereita. Kävin itsekin ensimmäisen kerran pipolätkässä eilen illalla. Viime vuonna kävin säännöllisesti, tänä vuonna pääsin ensimmäisen kerran nyt, kun vaimoni työajat vaihtuivat ja se mahdollisti harrastukseni jatkumisen pipolätkässä. Tulen siellä hyvin onnelliseksi, se on hauskinta moneen vuoteen, hauskempaa kuin valokuvaus. Selvästi odotat aina tilaisuutta piikitellä minua ja kuitata - saada minut kiinni jostain sanomisestani. Nyt varmaan sait, you score!!!! Congratulations!!!! P.S. Äläkä selitä mitään, ettei tuo sanomisesi ollut sellaiseksi tarkoitettu.
Vs: Saana Johan tässä on kuvaustilanteessakin koitettu sulloa mallia siihen median tarjoilemaan muottiin mistä kuvaaja ei kertomansa mukaan pidä, ainakin kulmakarvat on pistetty luonnottomiksi ja silmiin on sotkettu jotakin väriä, lienee jotain pakkelia naamassakin? Ja tukkaa väännetty tötterölle. Tästä lähtökohdasta en näe jälkikäsittelylle mitään periaatteellista estettä. Tuo käsitelty kuva menee kyllä överiksi, se on pienestä kiinni. Miksi et sitten kuvannut mallista oikeasti luonnollista kuvaa kun kerran arvostat mainitsemiasi arvoja? Joista olen muuten aika lailla samaa mieltä kanssasi.
Vs: Saana Jos et huomannut, niin kuva ja sarja ovat hyvin erityyppistä tyyliä kuin nykyisin on tapana kuvata ja siten jo kannanotto. Tässä ei ole kenenkään pakko punkkariksi ryhtyä. Lisäksi taisi jäädä tajuamatta se, että kuvattavat kohteet ja itse kuvaajan ottamat kuvat ovat kaksi eri asiaa. Kuvattavat esiintyvät kuvaajalle ja kuvaaja ottaa kuvat. Ristiriitaa ei täten ole olemassa. Kaikki saavat pitää oman päänsä. Kuvattavat meikatun, josta kuvaaja näyttää näppylät, jos näyttää. Tässä tapauksessa näytti, josta häntä sitten moitittiin.