Minusta tekemistä on hyvä tehdä välineiden kaikki ominaisuudet hyväksi käyttäen, en esim käytä tavalista ruuvimeisseliä jos ruuvi pitää ruuvata arkaan materiaaliin, käytän sen siaan akkukonetta, mutta otan materiaalin arkuuden homioo ja asetan kevyen momentin Digikuvaus on kaksiosainen prosessi kuten filmikin jos itse kehitetään, tuohon prosesiin kuuluu tallenus ja sitten kuvatekeminen kuvankäsittely ohjelmalla, lopullinen kuva voi sisältää vaikka viisi raw talennettua kuvaa joiden osasista rakennan lopputuloksen. Ei kuitenkaan ole kyse mistään helppoheikin hommasta vaan kuvan tekeminen useita kuvista vaatii hyvin tarkaa suunittelua ja suhteelisen pitkää opiskelua photoshopilla. Minulle kuva siten kun se oli silloin kun kuvasin filmille diaa menettänyt merkityksensä ja nyt olen vapaa yhdenkuvan rajoituksesta ja voin käyttää luovuutta laajemmin hyväkseni. Valokuva on vaikea formaatti kertoa esim. jos verrataan liikuvaankuvaan, joten meilestäni kaikki lisämahdolisuudet on tervetulleita. MIten sinä koet digin mahdollisuudet?
Vs: Miten koet digikuvauksen? Minulle digi ei ole mahdollisuus, koska sillä ei voi vedostaa aidolle mustavalkopaperille, vaan rajoite. Mutta minä olenkin minä. Kyllähän se digiin siirtyminen on monelle varmasti avannut uusia ovia, helpottanut ja nopeuttanut työskentelyä, mutta minun kuvaukseen digi ei tuo mitään uutta, tämän olen jo kokenut.
Vs: Miten koet digikuvauksen? "MIten sinä koet digin mahdollisuudet?" Jos tekniikkaa osaa käyttää hyödyksi, se on hyödyksi. Tuloksia katsoen sen näkee, onko onnistuttu. On kyse myös siitä, miten prosessin kokee: kun tykkää shoppailla, se on oikea tie. Jos näppylöitä tulee takapuoleen muutenkin, pitää digin kanssa kehittää ja rajata taitojaan peruskuvankäsittelyyn, siis tarkoitan perinteisen tekniikan pimiön temppuihin tietokoneella. Kun vaikkapa taivaan ottaminen toisesta ruudusta tuntuu hankalalta, voi kysyä, olisiko perinteisempi osuvampi valinta. (No ehkäpä useinkaan ei - mustavalkoinen lienee selkeä poikkeus.) Toisaalta kuvauksen keinoin, jo valottaessa, lienee se 'tehokkain' tapa hoitaa sävyt kotiin kuva-alalla.
Vs: Miten koet digikuvauksen? Mulle tulee tietokoneen ääressä niska kipeäksi. Tylsää puuhaa. Netti on teinityttöjen juttuja. Semmoiset kamerat joihin pitää laittaa patteri on leluja.
Vs: Miten koet digikuvauksen? Kyllä siis useimat ideat pystyy lavastamaan ja oikeeta ilmaa/valoa voi odotella, itseläni 44 vuotiaan papparaisella ei ole tuttavapiirissä hirveen inostuneita malleja jotka innosta huutaen tulee minun kanssa "leikkimään", silloin joutuu mietimään toteutuksia koko käytettävissä oleva arsenaali mukaan lukien. Kuvaan välillä rahastakin ja yksikin kuva piti ottaa eräästä vuokramökistä ja sillä oli suhteelisen kiire paskaa keliä luvassa matkaakin oli +120km joten ajoin paikkalle pivisenä päivänä ja liitin siis tämän mökin maisema kuvaan taivaan toisesta kuvasta ja lämmitin saaret ym. Vasmasti parempi lopputulos olisi tullut jos olisi voinut odottaa hyvää päivää ja vielä oikeaa kellon aikaa valonkannalta.
Vs: Miten koet digikuvauksen? Koen digikuvaamisen kuin suolihuuhtelun. Se on hyväksi. Minullakin on menossa jo toinen digikamera, mutta suoleni on alkuperäinen, tosin kuin isoisäni väitteen mukaan hänellä, koska sodassa haavoituttuaan räjähdyksessä hänelle laitettiin sian suolisto. Kun hän palasi kotiin, siat tunnistivat hänet kuulemma lajitoverikseen vinkumalla. Summa summarum, digikameran näen parhaimmillaan oppimisen tukena, havainnollistavana apuvälineenä, liikuttaessa vaikkapa epäonnistumisen rajoilla, esimerkiksi testaillessa pitkiä valotuksia ja tai vaikkapa miten pienellä aukolla saa erilaista jälkeä kuin isolla. Digikamera voi antaa tällöin havainnollistavaa välitöntä materiaalia siitä, millaisia eri valintoja voi kuvaaja tehdä valokuvatessaan. Valokuvauskojeena ylipäätänsä digikameran näen aivan pätevänä vehkeenä, ja se varmasti tyydyttää omistajansa tarpeet. Mutta ei se nyt mikään lääke syöpään ole, niinku valokuvauskaan. Ihmiset vaan tarvii mukavaa tekemistä täyttääkseen jonkin tyhjiön elämässään. Jos joku siitä vielä saa palkkaa, niin hyvä hälle.
Vs: Miten koet digikuvauksen? http://www.sinar.ch/site/index__gast-e-1321-23-1408-urlvars-rand-125.html Ei Sinarin digiperä kauhean paljon kalliimpi ole kuin Nikon D3. (Ei tuplastikaan.) Kyllä digi omia mahdollisuuksiaan antaa oikeisiin rahatöihinkin siis.
Vs: Miten koet digikuvauksen? Varmaan laajakulmapalje olisi paikallaan. Rajoittuu herkästi telekuvauksen puolelle pienellä kuva-alalla. Objektiivivalintaan saa perehtyä. Kellä on DSLR ja palkki? Miten etsinkuva ja sähköinen näyttö näyttäytyy palkin läpi? Hupulla se äkkiä selviää ilman sovitettakin. Täytyypä ehtiessä sihtailla vastaavasti kinarilla.
Vs: Miten koet digikuvauksen? Schneiderin apo digitar 24mm maksaa jotain lähes 3000euroa joten ei ihan halpoja noi digilasit, jos tarvii laajista. Voin vaan kuvitellä miten huonosti digijärkkärin etsimestä näkee terävyyden jne. 5x7" mattalasissa oli sentään tuota lääniä tarkistaa se luupilla.
Vs: Miten koet digikuvauksen? koen digikuvauksen melko kielteisenä. kovalevylle jaksaa kyllä ladata kamerasta kuvia mutta kun niitä pitäsi alkaa pulaamaan niin sijaistoiminnot iskevät. sijaistoiminnot minulla ovat nettiporno joka aina johtaa runkkaamiseen. että eipä tule paljoa digikuvia vedosteltua mutta hiivatulehdus taitaa olla jo kroonista laatua.
Vs: Miten koet digikuvauksen? Eikös kyseessä ole enemmänkin jännetuppitulehdus (kuulemma!) ? Pornolehti pimiössä tuhoaisi valokuvausharrastuksen lopullisesti?
Vs: Miten koet digikuvauksen? Sä varmaan lähettelet niitä kuviasi sitten väärään paikkaan jos kerran eksyt pornon pariin... Mun mielestä netissä ei edes ole pornoa nykyään? Taitaa olla 90-luvulla viimeksi kun olen nähnyt pornosivun netissä. Vai onko mulle asennettu jotkut kiinalaisten nettilukot koneelle?
Vs: Miten koet digikuvauksen? Itse en varmaan värikuvia kuvais jos ei olisi digiä, pitää kesällä ostaa matkalle digi koska siitä voi sitten helposti laittaa kuvia menemään eteenpäin. Kuvankäsittely ei kiinnosta, pimiössä tai koneella.
Vs: Miten koet digikuvauksen? Mulla on pimiön seinällä sellainen ns. tissikuva (Vanessa Paradis) mutta sillä on oma tarkka käyttötarkoitus - siitä voi seurata silmien sopeutumista punaiseen pimiövaloon. Se on oikeasti hyödyllinen.
Vs: Miten koet digikuvauksen? Alkuun varoitus herkkäsieluisille: Mikäli allekirjoittaneen henkilökohtainen mielipide ja näkemys otsikon kysymykseen eivät kiinnosta tms., niin jätä seuraava lukematta! Lukeminen omalla vastuulla. Jälkeenpäin on turha nillittää. [QUOTE> [/QUOTE]Epämiellyttävänä, turhana. Tuolla toisessa ketjussa tulikin jo esille, ettei digimaailmassa ole vastinetta nykyiselle kalustolleni. Muutenkaan digi ei tuo harrastukseeni mitään, digillä ei ole harrastusmielessä mitään tarjottavaa minulle. Ainoa käyttö digille saattaisi olla kun tarvitaan nopeasti kuvaa, jonka teknisellä laadulla ei ole merkitystä. Esim. myynti-ilmoitukseen tms.
Vs: Miten koet digikuvauksen? Suoraan kysymykseen suora vastaus= syvältä. Filmillä olen aloitellut ja lyhyen digikauden jälkeen siirryin filmiin ja ne vähät kuvat ,mitä otan ,otan filmille ja vedostelen"parhaat" ja nythän on filmipuolella ostajan markkinat,saa/saisi sellaisia vehkeitä" puoliilmaiseksi" mihin en olisi 80-90 luvulla pystynyt.