Kyseessä on vanha, kulunutkin 3.5 F Planar -versio. Kotitestailin sitä PanFplus -filmillä kehitettynä Ilfosol 3lla ja kehitin 1. rullan ohjeen mukaan 1+14 4,5 min 20°C ja toisen rullan 1+14 6 min 20°C. Kuten aiemmin kirjoitin, oli 1. rulla ohut kautta linjan ja 2. rulla olikin siinä mielessä parempi. Vika lienee minun, koska tiiviste oli seisonut jo neljänneksen tyhjentyneessä pullossa viisi-kuusi kuukautta. Käytössä kohtuu tukeva jalusta, lisäpainoa 4-5 kg, vanha mutta tukevan oloinen Linhofin kuula. Laukaisu lankalaukaisijalla + kameran vitka. Aukko f/8-11, haarukointi 1 s. - 1/30 s. - siis viisi pykälää. Paras ruutu 1 s. valotusajalla. Paaaaaljon tärähtäneitä tai muuten ei-niin-optimaalisia ruutuja. Tarkennus tehty Rollein omalta tähyslasilta (ei kovin kirkas) 10x Peakin luupin avulla. Paremmaksi en näillä silmillä saa. Oheisissa kuvissa näkyy käytössä ollut Epson R2400 tulostettu, A4-kokoinen testitaulu. Kuvausetäisyys sellainen, että vaakasuuntainen taulu oli negalla vain 7,2 mm:n levyinen, eli negaa tulisi suurentaa 41,25 kertaiseksi, jotta testitaulu olisi oikean kokoinen. Aika iso printti, jos printtaisi koko negan. Peak Micro Stand 100x luupilla/mikroskoopilla tarkasteltuna ilman arpomista näkyvät alinna näkyvään osasuurennokseen merkityt viivoitukset. Ei siis tarvitse arvata. Sitä pienempiäkin voi aistia näkevänsä, mutta se perustuu vain suuriin odotuksiin Ellen leikkaa negaa sopivaksi kinoskanneriin, ei minulla ole keskikoon materiaalille skanneria, jolla voisin päästä edes lähelle (tulipahan kokeiltua). Sen verran tarkkaa puuhaa tarkastelu kuitenkin on, että negaa tulee tarkastella emulsiopuolelta ja tarkennus tehdä huolellisesti. Jopa PanFssä näkyy rakeita. Lopputulos oli siis alimmassa eli osasuurennoksessa kuvan kaltainen, eli 15 viivaa 0,1 mm:n matkalla = 75 lp/mm. MTFstä ei ole hajuakaan. En usko pääseväni mitenkään tähän tavallisessa kuvauksessa, sillä niin paljon oli ruutuja, joista en tiedä miksi ne olivat selvästi heikompia. Yksi syy voi toki olla se, että filmi ei ole koko ajan niin tasainen. Valittu ruutu on filmin ensimmäinen, eli lähinnä kiinnitysteippiä. No, eipä se itseisarvo olekaan, mutta sen verran huima lasi tuo vanha Planarikin on, ettei 60-megainen digiperä menisi hukkaan. Voi kyllä olla, että kasvan koiranputkea, ennen kuin moista saa sopivaan hintaan... EDIT Varsinkin osasuurennos testitaulun nettiversiosta on pelkkää tuhnua - sano. Mutta eiköhän siitä saa irti itse ajatuksen.
Vs: Ei niin tieteellistä ROLLEI TLR testailua Hyvä, Esa. Tuostahan olisi mukava jatkaa uuden Rolleiflex GX:n tai FX:n modernin Planarin sekä F:n aikalais-Hbl -Planarin sekä modernin Hbl-Planarin vertailuun. Olisikohan tuossa aihe klassilliseen tärpätti-iltaan. T. K.
Vs: Ei niin tieteellistä ROLLEI TLR testailua Esa, olet luiskahtanut kaltevalle pinnalle tai sitten sinulla on liikaa aikaa. Nämä kuuluvat "kameraseurailtoihin" eivät luovan henkilön kuvioihin...
Vs: Ei niin tieteellistä ROLLEI TLR testailua 75lp/mm on melkoisen hyvä tulos keskariklasille. Useimmat kinolasitkin häviävät tuolle mennen tullen. Korkeintaan normaaliobjektiivit panevat kampoihin ja menevät ylikin ja sitten todella kalliit lasit (zeissit?). Oletko muuten vedostanut vielä optisesti sitä tmax vs digi -testinegaa? Nimittäin numeroiden valossa digillä ei pitäisi olla mahdollisuuksia. Liekö sellaista digiäkään olemassa joka pääsisi toistollaan tuohon 75lp/mm saakka... Uusimmissa FX-kennoisissa teoriassa riittäisi yksittäiset pikselit juuri tuohon, mutta eihän siellä kuva-informaatiota ole yksittäisille pikseleille tarjolla.. Kovimpana oleva D3X on dpreviewin mukaan noin tuohon kykenevä kun arvioidaan yksityiskohtia pehmeinä ja yhteensulautuneina (vastaa sitä jota 'voi aistia näkevänsä'). Selvästi erottuvalle viivastolle ilmoitetaan vain 50 lp/mm. Joka sekin tietysti luku johon ei tuosta vaan pääse normaaleissa kuvaustilanteissa jalustan vapinan, optiikan, jne tekijöiden takia. Tuskimpa 60 megaisella digiperällä tullaan samoihin todellisiin 'pistetiheyksiin' joten linssin osalta ei ole mitään pelkoa
Vs: Ei niin tieteellistä ROLLEI TLR testailua Pitihän mun koittaa toimiiko kamera ja mihin se oikein tarkentaa...
Vs: Ei niin tieteellistä ROLLEI TLR testailua Yleisesti ottaen minulla on sellainen jumiutunut käsitys, että filmistä saattaa löytyä paljon sellaista mitä ei ensi hätään näe, mutta sen kaivaminen käyttöön on enemmän tai vähemmän mahdotonta. Tämäkin harjoittelu todisti jälleen kerran itselleni sen, kuinka helposti tulos lipsahtaa kauas parhaasta mahdollisesta. Luulenpa, ettei se 50 lp/mm 50% MTFllä toteudu ainakaan meikäläisen arkikäytössä. Toisaalta enpä siitä huolta kannakaan.
Vs: Ei niin tieteellistä ROLLEI TLR testailua Erwin Puts kirjoitteli joku vuosi sitten siitä kuinka 40 lp/mm rajan ylittäminen muualla kuin kontrolloiduissa oloissa on vaikeaa, jos ei suorastaan mahdotonta. Varsinkaan käsivaralta, vaikka olisi kuinka lyhyttä suljinaikaa. Ehkä ei kovin pieleen kirjoitettu. Ja osoittihan Thorntonin Edge of darkness -kirjassa esittämät valopisteen kuvaustestitkin sen, että vielä 1/500s ajoillakin jalustalla oleva kamera tärähtää.
Vs: Ei niin tieteellistä ROLLEI TLR testailua Riippuu paljon siitä mihin suuntaan laukaisinta painetaan. Kurssillani on harjoitustehtävä jossa kameran eteen kiinnitetään kuminauhoilla pieni peili ja sitten auringonvalossa harjoitellaan pehmeätä laukaisua siten että auringon heijastus kuva vastapäisessä seinässä kertoo tärähdyksen suuruuden. Yllättävää mitä harjoittelulla saadaan aikaan. Jalustalla oleva kamera saa "heijastustärähdyksen" huterosta jalustasta ja saattaa jopa lisätä epäterävyyttä. 200mm :2 Ed nikkor jossa on vakaintoiminto, kehotetaan jalustalta kuvattaessa kytkemään vakaintoiminto pois.
Vs: Ei niin tieteellistä ROLLEI TLR testailua Hei, "oikeat tavat pitää kameraa ja painaa laukaisinta" -ohjeet ovat niille jotka kuvaavat oikeasti ja haluavat saada normaalikäyttöön riittävän skarppeja kuvia..... .... mutta sitten kun oikein measurboidaan, niin se että tärähdys saadaan pienenemään kymmenesosaan oikealla otteella ei riitä vielä alkuunkaan! Kaikki tärähdyksethän pitää tietysti eliminoida täysin. Miten olisi pimeässä avattu suljin ja testitaulun valaiseminen (valojen sytyttäminen huoneeseen) valotusajan verran? Tämä kannattaa tietysti tehdä vielä salamavalolla koska kyllähän jo maakin vähän tärisee. Testitaulu ja kamera tietysti kiinnitetään yhteiseen isoon tonnin painoiseen betonimöykkyyn hyvin jäykästi, joka kiinnitetään edelleen peruskallioon. Kyllä tässä nyt selvästi ollaan asioiden ytimessä.
Vs: Ei niin tieteellistä ROLLEI TLR testailua Noinhan tehtiin Schneiderin tehtaalla siellä joskus 80-luvulla käydessäni. Taisi möykky painaa tonni tolkulla. Urbaani legenda kertoo myös että Leica käyttää peruskalliossa kiinni olevaa järjestelmää, mutta tuon totuudellisuudesta en mene vannomaan yhtään mitään. Enpä usko että Contaxiin alipainetakakantta rakennettiin aikoinaan ihan turhan takia. Onhan se pirun turhauttavaa nimekkään valmistajan tehtailla huippuoptiikkaa, jonka terävin särmä häipyy filmin käpristelemiseen Kun kuvailin hologrammeja, sain huomata, että liikenne pienelläkin paikkakunnalla tärisyttää. Oman kehon lämpökin vaikutti, siksi laitteessa on myös ajastin jne. jne. Hiekalla täytetty kaksoislaatikko ja siihen upotetut tennispallot olivat erittäin tehokas vaimennin filmiin verrattuna aivan toista tarkkuusluokkaa tarvittavaan kokeiluun. Mutta koska kaikki vaikuttaa kaikkeen, on mielestäni käytettävä sellaista kalustoa, millä muutenkin kuvailee. Paha se on tonnin betonimöhkälettä mukanaan kuljettaa...
Vs: Ei niin tieteellistä ROLLEI TLR testailua Siksipä esim. luontokuvaukseen käytettäviä pitkiä objektiiveja sen vähän mitä olen vertaillut keskenään, olen surutta ottanut lähtökohdaksi ISO 400 värinegan tai dian. Koska oikeassa käyttötilanteessa herkkyys on kuitenkin sen 400, olisi mieluusti enemmänkin. Sillä velvia50-piirrolla saatavat lukemat ovat siinä vaiheessa herttaisen yhdentekeviä.
Vs: Ei niin tieteellistä ROLLEI TLR testailua Ja sitten pitää varmistaa vielä seismologian laitokselta, että voiko nyt painaa...
Vs: Ei niin tieteellistä ROLLEI TLR testailua Heh Tosin vanhoissa Rolleissa on yksilöitä, jotka tarkentavat vähän sinne sun tänne, jalustakiinnitykset lonksuvat (mikään jalusta ei takaa tukevuutta ym.), joten täytyy niitäkin koekäyttää. Samalla sitä tulee tarkasteltua että mistäs tämä on tällä kertaa tehty. Turha se on muuten pikselinviilaustakaan harrastaa, jos uunituore superzoomi on keskitetty muutaman tuhannesosamillin väärin...