Hieno Aasialainen jänö, tai sitten kameran päivyri edistää... Oksien läpi (?) kuvattuna jänö on kuin hämärän valokiilassa. Hauska vaikka vakava luontokuva. Ei taida päästä paljon lähemmäksi tarkkavainuista jänöä.
Ensimmäisinä tuli mieleen Jorma Luhta (mv-luontokuvaa) ja erittäin voimakas fiilis - tiedä sitten mihin aivojen syvänteisiin se vetoaa, mutta joku voimakkaissa "varjoissa" on mikä toimii (voipi olla, että saatan ottaa tästä hieman vaikutteita). Kuvassa on myös sisältöä vaikkakin visuaalinen ilme on pelkistetyn yksinkertainen. Vaikea irtaantua Luhdan samankaltaisista töistä, mutta teema on mielestäni aika samankaltainen kuin hänen kirjassaan Metson kuolema, tai ehkä se pikemminkin jatkaa siitä mihin kirja jäi, suomalaisen erämaan tuhoutumiseen. Tätä lähtisin ehkä tulkitsemaan niin, että siinä missä ihminen on jo valloittanut luonnon itselleen niin eläimet, peloissaan mutta pakon ajamina, siirtyvät ihmisen reviirille (osuva jatko kuvalle voisi olla tussarin kanssa porkkanavarasta sihtaileva maajussi tai mielummin jotain vähemmän helppoa). Toimii, tätä lisää!