Pitkästä aikaa otin Leican hyllystä ja valotin rullan filmiä. Kehityksen ja kuvien tekemisen annoin kivijalkalikkeen(FotoForma) huomaan. Näytti onnistuvan hyvin. Minusta filmikuvat rulettaa vielä. Tietty lapsen lapsista kun ottaa kuvia niin ne on aina ukin mieleen.
Otsikon kysymykseen "Rulettaako filmikuvat?" vois vastata että välillä on ihan kivoja. Mistään "ruletuksesta" en menis, kuitenkaan... (ehkä hieman lapsekasta?) Teds Rule OK, Rule Britannia jne... - Mut onnea ukkeudesta.
Arvasin että tämä nostetaan esille. No mutta se mitä tuossa linkatussa keskustelussa tarkoitin on sitten ihan eri juttu. Mutta näsät löytää yhteneväisyyttä. Niin, rulettaako filmikuvat? Ja se kysymysmerkki oli just sen vuoksi että voitte jokainen vastata oman mielipiteensä. Onko filmijutut jäänny ihan taakse vai vieläkö ne nostaa päätään aika ajoin. Ainakin itelle tuli tästä kokeilusta hiukan intoa taas jatkaa filmikuvausta. Vaikka se ei ole millään tasolla järkevää. Joku juttu siinä on silti joka kiehtoo. Nimittäin tämän vedostetun rullan hinnaksi tuli aika suolanen hinta. Sillä rahalla saa kehityskamppeita hyvääsesti. Ja jos toisen rullan vielä laskee niin rinttausmateriaaliakin tulee kivasti. Mullahan on se, että astmani, uniapnean ja sydän sairauksein vuoksi en pysty kovin paljoa litkujen höyryjä hengitelemään. Joten sen vuoksi ei pimiöön ainakaan ole asiaa. Tietty voin kokeilla pelkkää filmin kehitystä ja skannailla niitä rintattavaksi. Ehkä ja vielä kerran, ehkä. Palaan asiaan jos näin käy.
"Näsät"? Ei nyt tartte käydä... Ei ne mitään (itselleni) "ruleta" mutta kuvaan kyllä filkkaakin. Yhä. Keski ja kinokokoa on suurennuskojeet jne. Vaik itelläkin pahat allergiat & astmat rajoittaa tuota ja myös maalaushommia (taulut). Kiitos mielenkiinnostasi. Mukavaa päivänjatkoa.
Ainahan filkkakuvia voi simuloida. Noita em. valmiita prsettejähän on, mutta toki riittää sekin, että lisää hiukan epäterävyyttä ja raetta. Vielä vakuuttavamman saa, kun simuloi hiukan kehityslaikkuja ja muutaman roskan.
Filmikuvat vois olla ihan ok, jos koko prosessi olis omassa hallinnassa ja ilman digitointia. Ittekkin Foto-Formassa filmikuviani oon teettänyt, ja käytännössä aina pettynyt. Nykyään ei tunnu olevan kuvausaiheita joita viittisin ruveta filmille vääntämään.
Kyllä. Mutta se filmikameran kokemus jää, jos käyttää mitä tahansa digiä. Fujiin saa "ladattua" valitsemansa filmin, eikä sitten voi kuin kuvata rulla loppuun ilman takanäyttöä. Rullan päätyttyä vasta pääsee tarkastamaan, tarttuiko filmille mitään. Ihan melkein kuin filmipokkarilla ennenvanhaan.
Kuvaamisessa on tavallaan erilaisia osa-alueita. Aluksi on kuvaustapahtuma; kameran käsittely, kohteen tarkastelu, kuvakulman ja -hetken valita jne. Sitten kuvien tarkastelu, vallmistelu ja loppusilaus, viimeistely vaikkapa näyttöä tai julkkistamista varten. Kun puuhastelemme viihteeksi ja ajankuluksi, voi painotus olla eri osa-alueilla. Joku tykkää kaneran räpläämisestä ja säätelystä, vaikkapa hyvälaatuisen filmikameran hienosta makaniikasta jne. Joku toinen taas paneutuu enemmän kuvien muokkaailuun - pimiössä tai tietokoneella. Jollekulle sitten itse kuvien käyttö jossakin on se juttu; näyttelyt, kuvakirjat, nettisivut tms. Ei kai noita erilaisia asennoitumisia voi mihinkään arvojärjestykseen laittaa - tai, no, voihan kukin omasta mielestään, mutta millään objektiivisella asiaperusteella. Kukin saa harrastaa sillä tavalla kuin itseä miellyttää. Silloin kun digi oli uutta, vuosituhannen vaihteessa siis, oli varsinkin kameraseuroissa jääriä, jota ihan tosissaan selittivät, kuinka filmikuvan laatu on ylivoimainen, eikä digi koskaan tule syrjäyttämään filmiä. Se pitikin hetken aikaa paikkansa, ne ekat digituotokset joskus vuosien 2000-2005 välillä eivät ihan yltäneet hyvälaatuisten kinofilmikuvienkaan tasolle. Aika pianhan se tilanne sitten muuttui, mutta oli siinä semmoinen aika, kun numeronikkarit laskivat resoluutioita ja filmikuvan "pikselimääriä" jne. (Ovat tietysti hiljentyneet jko 15 vuotta sitten.)
SakkeM:n kanssa samaa mieltä, mutta sen verran sympatiseeraan kameraseurojen vanhoja jääriä, että ensimmäiset pari sukupolvea digikameroita olivat kyllä nuorempaa sukupolvea siteeratakseni "aivan jäätävää p**kaa"... . Mielestäni täysikennoinen Canonin 5D oli ensimmäinen prosumer-segmenttiin osuva tuote, joka täytti edes vaillinaisesti niitä lupauksia mitä digikameroista oli annettu. Vuonna 2002 hankkimani Nikon D100 teki myös nättiä jälkeä, mutta huippuvalojen leikkautuminen ja sen seurauksena kameraohjelmiston järjestämä arvailuun tukeutuva värileikki oli vielä kaukana tämän päivän kameroiden toimivuudesta. Filmin puolustukseksi voi puolestaan mainita, ettei filmipuolellakaan ihan kaikkea otettu irti, vaan valonherkkien materiaalien laatua määrittelivät mm. valmistusmateriaalien hinnat, prosessoinnin nopeus ja helppous.
No piti hommata Rondinax kehitystankki jollanen mulla on joskus ollut. Ajatus on kokeilla kehittää jokunen rulla. Olen ajatellut että jos kaksi rullaa talven aikana kuvaa neljäsatasta ja kaks rullaa satasta kesällä. Niin siinä on riittävästi mustavalkoisia filmi kuvia. En tiedä miksi on tämmönen filmin halu herännyt. Ja sit yks kuva yhdelle maalaritaiteilijalle.
Niinpä. Minulla oli käytössä 4-5 Canonin digirunkoa niihin aikoihin, mutta mikään ei oikein kunnollinen ollut. Vasta 2007 tullut Nikon D3 oli semmoinen, jonka kanssa ei koko ajan pitänyt kiroilla kameran onnetonta toimintaa. Se tarkensikin kohdalleen, Canonin rungot puolisen metriä sinne tai tänne.
Mulla on ollut usienpi Canonin digirunko, yhtä objektiivia hienosäädettiin kaikki muut tarkenti oikein, kylläkin hitaasti. Eikä Canonin runkoja oo korjattu mistään milloinkaan.
filmi > digi Muistaakseni Einstein aikoinaan tämän kaavan keksi, ja siitä ei ole asiat mihinkään muuttunut.