Aihetta on ehkä käsitelty,mutta kysyn kuitenkin.Paperin säästöä varten kysyisin valotusmittarista pimiössä,voisiko tavallisen valotusmittarin "Kalibroida" pimiö käyttöön? tai kertokaa systeemistä tai mittauksesta yleensä.Tähän asti olen koe palojen kanssa tullut toimeen.
Vs: Pimiön valotusmittari Rajalliset kokemukset "lab-mittareista" oli huonoja, silloin muinoin. Samaan tarkkuuteen pääsi "kokemuksella". Olettaisin, että ilman tarkoitukseen suunniteltua anturia (kuten Gossen-Lab, jota tarkoitin) ei kannata senkään vertaa. Jos vaan budjetti antaa periksi, RH Desingsin mittarit/kellot ovat uskomattomia. Ne huomioi paperin ominaisuudet yms. Jokainen printti heti halutun näköiseksi. "Fine print" vaatii toki aina oman tulkinnan, mutta sekään ei onnistu ilman hyvää lähtökohtaa. Ainoa ongelma on, että mittarit ei toimi kunnolla pyronegojen (esim. Pyrocat-HD) kanssa. Eikä kuulemma tule millään toimimaankaan. Probleemi on valitettavan paha, enkä vielä tiedä, miten sen kanssa eläisi. Ehkä pitää hyväksyä pari printtiä lähtökohdaksi.
Vs: Pimiön valotusmittari juuri kehittelen pelkästään Pyrocat-HD:lla,mutta koepalan tekokin onnistuu jo pienemmillä haarukoinneilla ja paperinpaloilla.
Vs: Pimiön valotusmittari Riittävän herkkä ja tarkka mittari antaa toki lukemat. Valmiisiin tuotteisiin nähden erona on, että tavanomaiset aukko- tai EV-lukemat pitää tulkita eli konvertoida järkevälle asteikolle itse. Yksinkertaisimmillaan riittää kun mittaa vaikka harmaakiilan avulla kohdat missä haluttu musta ja valkoinen piste ovat. Apertuurilla voi säätää valon sitten sinne päin ja mitta-alueelle ylipäätään. Herkemmät muutokset pitää sitten tehdä laskemalla, jos on lineaarinen ajastin. Aukkopohjaiseen ajastimeen voi toki lisätä sen 0,3 aukkoa lisää tarvittaessa, jos mittari näin näytti. Taustatiedoksi tätä varten tarvitaan toki ensin kontrastimittaukset omalla suodatuksella ja prosessilla ko. paperille. Teoriassa siis noin näppärää ja helppoa. Käytännössä taas.. öhöm.. Minä olen havainnut kaksi keskeistä ongelmaa. Mittaus vaikka vallitsevan valon mittarilla ei mittaakaan paperin pintaa, vaan muutaman sentin ylempää. Mitä pienempää kuvaa tehdään, sitä vaikeampaa on mittaus. Valkoisella paperilla ja spottimittarilla voi kiertää ongelman, jos kuva on pieni. Haasteena on tosin katselukulman vaikutus. Ongelmana tällä (kuten vallitsevan valon mittareillakin) on herkkyys. Mulla tuntuu -4EV mittatarkkuus loppuvan vähän kesken viimeistään a4-kokoluokan vedoksissa. Spotin tavanomainen 1EV tarkkuus ei riitä yleensä mihinkään. Kaupallisten tuotteiden mittarit (RH Designs tai Heiland Splitgrade) menevät muistaakseni jonnekin -8 tai -10EV tasolle asti. Muutenkin niissä on nuo kalibroinnit yms valmiiksi sisällä ilman kikkailuja. Herkkiä ja halpoja mittareitakin on, vaikka Ilfordin EM-10. Tuon kanssa leikitään sitten kalibrointitaulukon/käyrän kanssa. Siihen nähden paremman tuotteen lisähinta tuntuu ihan perustellulta.
Vs: Pimiön valotusmittari Näin olen myös kokenut (mustavalkoisella). Mittarilla harvoin säästää paperia - jos säästää niin yhden pienen palan korkeintaan.
Vs: Pimiön valotusmittari En minäkään oikein osaisi luottaa mittariin ainakaan ekaa kertaa kuvaa tehdessä.. Ehkä jos tekee kuvan, sitten mittaa tietyn kohdan, merkkaa muistiin, tekee eri kokoisen kuvan samasta ja mittaa saman kohdan, niin voisi säästää siinä paperia? Tietty sen voinee laskea, mutta ainakin joskus yrittänyt, niin ei ole laskut ihan nappiin toimineet
Vs: Pimiön valotusmittari Niin tuohon se kyllä voisi olla hyvä.. Mites siinä valotuksen haussa sit käytännössä toimitaan splittaamalla ja tuolla mittarilla?
Vs: Pimiön valotusmittari Aloittaja kysyi paperinsäästön perään. Minä taas en tiedä mitä splitgrade merkitseekään. (Kenties jotakin jyrkkyyden hakemista samalla kuin valotusta? No joo, kyllä minäkin joskus, mutten mitenkään oppien mukaan.)
Vs: Pimiön valotusmittari Koepalat, joo joo.... ilmeisesti RH:ta ei ole kokeiltu. Mikäs siinä, pääasia, että lopputulos miellyttää ja joillain on aikaa sählätä. Toisaalta, muutama vuosi sitten olisin itse ollut samaa mieltä Osaako Heiland todellakin "tulkita" pyronegaa? Jos osaa, niin menee vaikeeksi luopumisen suhteen, koska uusia koneita ei enää pimiöön mahdu. Ois DeVeren menoa. Dunco kai se luontevin runko olisi. Heiland edustaa Saksassa RH Designia, joten tuntuu oudolta, että Heiland osaisi mitata pyroa, mutta RH ei. Kyselin RH:lta tuota pyron mittaamista ja olivat suurinpiirtein sitä mieltä, että muut kehitteet ovat parempia. Itse olen vielä toista mieltä. Mutta siis, pyron "stain" ei taivu esim. ZoneMasteriin. Toki mittauksella saa osviittaa (koepalojakin paremmin), mutta se ei ole niin satavarma, kuin normaalinegoilla. Pitää lukea toi Heilandin kalibrointi tarkasti ja jos toimii, pitää ehdottaa hieman tietotaidon vaihtoa saksalaisten ja brittien välille... Joka tapauksessa, hyvillä mittareilla (tällä hetkellä tiedän vain RH Designin, Heiland tuntuu olevan toinen) voi normaalikäytössä helpottaa pimiöprosessia huomattavasti. Ja kaikki tinkimättä kuvan laadusta tippaakaan, pikemmin sitä parantaen. Jos niitä koepaloja pitää väkisin tehdä, niin tehkää edes "aukkoajattelulla", ei 5 sekunnin sarjoina...
Vs: Pimiön valotusmittari Jep, kurssilla opin aukkoajattelun ja tajusin sen järkevyyden. Olin siitä ennenkin jo kuullut (täälä foorumilla) mutten tajunnut hyötyä. Kuinka noi sitten parantaa laatua, silläkö, että kertoo tarkan ajan (vs. että koepaloilla hakisi esim. sekunnin tarkkuudella ajan ja sitten kokeilemalla hienosäätöä). Jotenkin se vaan väkisinkin tuntuisi siltä, että automaattiin on vaikea (ainakaan aina tai/ja täysin) luottaa. Onhan siinä ainakin vähän muillakin tekijöillä vaikutusta, kuin valotuksella ja tietysti joskus toivottu lopputulos ei aina ole ehkä se, mitä joku mittari sanoisi? Noh, kaippa tolla onkin lähinnä tarkoitus tehdä työvedos ja katsoa sitten mitä tarvisi tehdä lisää?
Vs: Pimiön valotusmittari Kehitys on kehittynyt, huomaan. =) Olen ollut pimennossa. Ja liian vähän pimiössä. Katselin Zonemasteria. http://www.rhdesigns.co.uk/darkroom/html/zonemaster_ii.html#spec "Calibration: built-in, user adjustable exposure and contrast settings for all grades from 00 to 5 in half grade steps. Eight individual calibration sets." Jos käyttäisin koneeni väripäätä edelleen kuten ennenkin jyrkkyyksien säätöön, tuo laite olisi kai sitten ihan oikea ja kelvollinen? Että saisin siihen kalibroitua eri jyrkkyyteni. Ja se vielä toimisi yhteen tämän valotuskellon kanssa: http://www.rhdesigns.co.uk/darkroom/html/stopclock_professional.html Käsitinköhän oikein? Jos minulla olisi tuo valotuskellokin, minulle jäisi käsin säädettäväksi valitsemani jyrkkyys suurennuskoneeseen.
Vs: Pimiön valotusmittari Niin tuota, vaikkapa nyt kontrastin valinta ja mitä tuo esille, varjostukset ja lisävalot. Eihän näihin automaattia tarvita eikä se siihen pysty. Automaattitaiteilija sinullekin - näkemystä edullisesti! Ehkä se auttaa tekemään jonkinlaista 'normivedosta' nopeasti. Mutta sellaiset ovat kyllä muutenkin aika nopeita. Enpä tiedä. Niin ja näin. Jos se käy sujuvasti että mittaa valkoisesta (negassa tummasta) ja se menee koneen tietoon ja sitten jonkun toisen pisteen.. ja .. ( miten se ZoneMaster oikein toimii?) ja näin kone ehdottaa sopivan paperin kontrastin - ja tietty vielä valotuksenkin. Kyllä sellainen jo alkaisi varmaan näkyä hieman hauskempana tai tuotteliaampana prosessina: vähintäänkin siihen huippuvedoksen mietintämyssyversioon pääsisi äkkiä. Roskakoriinkin joutuisi entistä vähemmän paketin sisällöstä kaiken päälle. Näinköhän?
Vs: Pimiön valotusmittari Kuinka niin hirveän paljon aikaa. Mulla niille kuville, jotka sopivat splitgradelle, ei mene kuin 2 koepalaa. 1. koepala 0-suodatuksella tärkeistä huippuvaloista (alueet VI-VIII zoneina ilmaisten) 2. Paperille 0-testin valotus ja sitten koepala 5-suodatuksella mustasta, jossa haluan vielä detaljit (eli noin alueen III-seutu zoneina) Tuohon menee noin 10 minuuttia. Tietysti työvedoksen jälkeen voi löytyä korjailtavia kohtiva, mutta niitä löytyy menetelmästä riippumatta. Split kun vaatii tosiaan ne selvät huippuvalot ja läheskään jokaisessa kuvassa niin ei ole, silloinkin pääsee samalla 10 minuutin hommalla: 1. koepala loivahkolla suodatuksella yleensä tärkeistä keskisävyistä. Yleensä käytän suodatusta 1 2. koepala vaihdellen joka siivuun jyrkkyyttä - helppoa kahdella pahvin palalla.
Vs: Pimiön valotusmittari Mikä piru on, että pitäs harrastuksen parissa säästää aikaa mahdollisimman paljon? Eikös se ole tarkoitus, että on jotain mielekästä tekemistä, jossa aika kuluu mukavasti? Mielestäni pistää arvostamaan kummasti kuvaa, jos on sen kanssa viettänyt aikaa pimiössä hieromassa se lopulliseen olomuotoonsa. Ne ketkä kuvaa keskikoolle tahi suuremmalle koolle viettävät huomattavasti enemmän aikaa yhden negatiivin valottamiseen kun tuo 10 sekunnin haarukointi pimiössä. Pikavedostusta... Vähän niin kun pikapano Esson (siis nykyään ABC:n) vessassa...
Vs: Pimiön valotusmittari Mäkkäri, tuo oli hyvä! Toinen näkemys on että nopeita printtejä, parilla tavallakin säästeliäitä, voi haluta päästäkseen oleellisempaan kuvanteon ajankäytössään. Sekin voi olla Zen ja pimiössä vietettyyn aikaan näillä ei tarvitse olla vaikutusta. Yksinkertainen on kaunista ja kummassakin tavassa on oma kauneutensa. Tuli mieleeni että minulla on myös mittari laatikon perillä. Mutta sitä en ole kuin kokeillut kerran sen saadessani - en kokenut sitä hyödylliseksi. Se on yksinkertainen Ilford, jolla saa mitattua valon valitsemastaan paikasta paperin alalta ja sitten kun vaihtaa negaa tai muuttaa suurennusta, voi kakkulan aukolla säätää samaksi. Kyllä tuolle joku voisi keksiä ihan hyvääkin käyttöä - se on myös luonnekysymys tykkääkö käyttää.
Vs: Pimiön valotusmittari Saisiko Zonemasterin toiminnasta vielä vähän sitä käyttäneen selostusta? Onko siinä itua, käsitinkö oikein? (Minulla on Fujimoto missä on väripää. Se on ihan hyvä multigraden säätöön.) (Ja sitten tuo Ilfordin pimiövalotusmittari. Jos jotakuta kiinnostaa, voin luopua siitä.)
Vs: Pimiön valotusmittari Toi simppeli juttu on vähän hankala selostaa, mutta yritetään nopeasti... Toki kannattaa ladata RH Designin sinänsä loistavat manuaalit, mutta ne "aukeavat" vasta, kun itse käyttää vehkeitä. Lisätään vielä, että olen tietyistä syistä printannut aika vähän viime vuosina, mutta odottelen muutosta siihen... "Kokemuksia" kyllä on. Ja jutussa on ideaa. Ensimmäinen perusjuttu on "f-stop" eli aukkoajattelu. Sinänsä täysin looginen ja järkevä ja ihmettelen vieläkin, miksi aikanaan kaikissa niissä opuksissa, joita luin, neuvottiin lineaariset koepalat (5,10,15,20,25s) yms. sontaa. Tosin oli niitä muitakin kirjoja, vaan ei mulla. Eli valotusta "logaritmisesti", kuten kuvatessakin. Mittaus (esim. ZoneMaster) ei ole pelkkää mittausta, vaan valintaa siitä, millaisen sävyalan haluat printtiin. Laite pitää ensinnäkin kalibroida kullekin käytettävälle paperille. Sinänsä helppo juttu, mutta vaatii hieman aikaa ja vaivaa. Ja se kannattaa tehdä oikein. Pimiöalivuokralaisena mulla on loistavasti kalibroidut paperit! Sen jälkeen oikeastaan vain mitataan negasta niitä sävyjä, jotka halutaan toistumaan tai tietyille "zoneille" - kaytän nyt tuota "zone-nimitystä". Usein voi olla, että halutaan negasta "täyssävykuva" eli tummasta vaaleaan ja silloin vain mittaukset tiheästä ja ohuesta ja laite kertoo tarvittavan paperin/suodatuksen jyrkkyyden ja valotusajan. Joskus voi ehkä haluta jotain muuta, ja silloinkin voi laitteen harmaaskaalalta katsoa, mihin kuvan sävyala asettuu. Mittauspisteiden valinta voi joskus olla hankalaa, mutta negaa oppii toki lukemaan ja kokemus auttaa nopeasti. Tietenkin mittausten jälkeen valotusaika on "valmiina" RH:n valotuskellossa. Splitgrade, osavalotusten ajoitus yms... joo, hoituu kyllä, mutta jo pelkästään tuo perustoiminta on makeeta nähdä. Sen verran vielä, että esivalotus on "PaperFlasherillä" yhtä juhlaa. Systeemi kompensoi ja laskee tarvittaessa esivalotuksen kontrastin muokkaamiseksi. Siihen vielä erilaisia kehitteitä yms. ja yksjyrkkyyspaperista tulee multigrade Noi vehkeet eivät ole halpoja, mutta aiemmin mainitusta poiketen olen sitä mieltä, että harrastelijalla, jos kellään, ei ole aikaa ja hermoja tuhlattavaksi tuherruksiin. Lopputuloksen kannalta toki: sama valo tulee saman ajan samasta suurennusobjektiivin aukosta. Sitä ajatellen, kaikki nuo vehkeet ovat tarpeettomia, mutta en olisi koskaan uskonut, millaisen muutoksen ne tekivät pimiöpuuhiin. Luultavasti vielä vähemmän uskoi kaverini, joka on sentään ylivertainen printtaaja. Päätettiin vain muutaman kuukauden pohdiskelun jälkeen kokeilla - artisti maksoi (okei, maksoin "mun" DeVeren omituisen virtajohdon). Kiva vierailla joskus paikalla ja huomata, että roskis on makkelista tyhjä. Eikä sitä ennenkään siellä niin paljoa ollut...
Vs: Pimiön valotusmittari Hieno homma, kiitos! Kehitys on kehittynyt todella ja tässähän tuo vitsikäs tokaisu on hyvin paikallaan. On kai laitteen kalibrointi sillä tavoin joustava, ettei tarvitsisi käyttää väripäästä kerrallaan kuin magentaa tai keltaista? Taulukoita, joissa keskijyrkkyyksillä käytetään kumpaakin ja saadaan sama valotusaika kaikille jyrkkyyksille, en ole tavannut käyttää muutenkaan. ZoneMaster lienee tuo perusmalli, missä itse säädetään koneeseen värit (jyrkkyys) ja monimutkaisemmat järjestelmät sitten jo vaativat suurennoskonekohtaisia lisäosia. (Tosin viittaus DeVeren omituiseen virtajohtoon edellisessä hieman sekoitti.) Onkohan muilla valmistajilla mitään vastaavaa? Tässä on puhuttu myös 'pyronegoista' (aihe josta myös vasta luin - kehitys se vain kehittyy). Ilmeisesti kyse on pyrokatekolikehitteestä. ( Hopeavedos ) Sen verran juttua sellaisesta on täällä keskusteluissa ollut, että nopeasti selaamalla siihen törmää usein. Ilmeisen suosittua. En tiedä siitä, mutta tuntuu kummalta, jos kehite vaikuttaa valotuksen kalibrointiin niin että se todella olisi ylitsepääsemätön säätöjuttu pimiön valotusmittarille.
Vs: Pimiön valotusmittari Joo noita pyrokehitteitä on erilaisia ja ilmeisesti kaksi pääryhmää, en muista mitä eroa niillä olikaan. Pyrocat HD ainakin on kehite, joka tuottaa hyvän ääriviivaterävyyden ja lisäksi värjää negatiivia keltaiseen suuntaan, mikä vaikuttaa jyrkkyyssuodatuksiin ja noihin mittareihin sitten myös ilmeisesti. Keltaisuus myös peittää rakeisuutta.