No niinpä. Ja sitähän olen kyllä käyttänyt. Yksi kaveri käytti pelkästään sitä, ja kokeillahan piti. En muista sen suuremmin eronneen muista ns. hienorakehitteistä, mutta enpä kyllä varsinaisesti testaillutkaan. Luulen, että ero ID-11/D-76 on aika pieni. Standilla varmaankin saa ääriviivaterävyyttä.
Omaan makuuni rodinal on osoittautunut parhaimmaksi myös nykyajan kinofilmille. Vedostan kuitupaperille ja tykkään rakeesta.
Makujahan on. Jos omaan taiteelliseen ilmaisuun se herneen kokoinen rae ja jyrkkä kontrasti istuvat, niin silloinhan se toki on onnellisin valinta. Samanlaista ei saa millään muulla (ja hyvä niin, toim. huom. )
Rodinal on para-aminofenolikehite, joka kehittää hyvän kontrastin ilman hydrokinoniakin. Muut valmistajat käyttivät yleensä hydrokinonia superadditiivisesti jonkin muun kehitteen kanssa, joka on tasaavampi ja hienorakeisempaa jälkeä tuottava. Noissa suurissa laimennoksissa on olennaista se, että jos kehitettä ei agitoida kovin intohimoisesti ja jatkuvasti, niin kehite kuluu loppuun huippuvalojen kohdalla ja negatiivista tulee sävykkäämpi ja helpommin vedostettava. Yksi-kaksi kääntöä per minuutti ja napautus pöytään riittää hyvin. Jonkin verran kuitenkin pitää agitoida, ettei bromi estä kehittymistä ja tee negatiivista epätasaisesti kehittynyttä. Densari on tosiaan hyvä apuväline, niin voi päätellä vähän sitä sun tätä kaikkea muutakin negatiivin herkkyydestä ja kehittymisestä.
Sinun jutuista tulee mieleen naamakirjassa silloin tällöin pätevä "Köpö" joka myös on sitä mieltä että muut tekee väärin. No, eihän se haittaa ko sen tietää..
Höpö höpö. Makuasioistahan tuossa oli kyse. Kuten sanoin: jos just siitä tykkää, niin silloinhan se on oikein.