Kuvailin promo-materiaalia Processory-yhtyeelle. Otan mielelläni vastaan parannusehdotuksia. Toivomuksena kuvissa oli, että toinen jäsenistä ei olisi tunnistettavissa.
Vs: Peli Ihme ettei ole kommennteja juuri vikitellyt.. Kuvassa on jokin jännite jota on vaikea sanoin kuvailla, se tämän kyllä kruunaa. En moittisi kuvaa.. voip olla jossain levyn kansissa,tai muutoin paperilla aika makea..
Vs: Peli Jep. Perkkuleen hienoa että joku kuvaa (tai joku vaatii) sellaista promomateriaalia missä ei vaan seistä. On käsittämätöntä kuinka monella bändillä on niitä pönötyskuvia jotka eivät kerro mitään bändistä, kun ovat niin saman kaavan mukaan vedettyjä. Hyvähyvä. Ite oon pyöritelly mielessäni sitä, että tarjoaisin ekat promokuvat (siis minulle ekat - vahinkopromoja ei lasketa) jollekin bändille ilmaiseksi, jos saan tehdä toteutuksen pääni mukaan (ja bändi kestää sen mahdollisen fyysisen epämiellyttävyyden mihin kuvauksissa joutuu).
Vs: Peli Ehkäpä kukaan ei tunne yhtyettä. Jos yhtyeestä, sen musiikista ja imagosta ei ole mitään käsitystä, ei promokuvista kannata sanoa mitään.
Vs: Peli Niin, promokuvaus on vaikea laji. Kuvana tämä on kiinnostava, mutta vaikea sanoa, miten toimii promokuvana. Sen verran nyt kuitenkin voin arvata, että jos tämä bändi tulee johonkin ja paikalliseen lehteen siitä koitetaan puffia saada tai laittaa mainoskuvaa ja johonkin, niin veikkaan, että tämä kuva jää monelta lehdeltä käyttämättä. Ainakaan mulle tämä ei kerro juuri mitään tulossa olevasta musiikista tai edes miltä bändi näyttää. Vaikka pönötykset ehkä on tyksiä, niin kyllä pönötys nyt jotain kertoo. Jos ei musiikista paljon, niin voi vaikka katsoa, että onko sen näköisiä hemmoja, että viitsii mennä katsomaan - tai kuvaamaan.
Vs: Peli Olen ollut aika hiljaa, sanottakoon tästä kuitenkin jotain.. Kuva toimii jännittävänä ja kiinnostavana sommittelun ja henkilöiden sijoittelun, sekä ilmeen intensiivisyyden takia. Erinomainen itse asiassa Se mikä häiritsee on puhki poltetut pehmennykset käsissä ja kasvoissa, sekä paidan (minusta) ihan turha blurraaminen. Tilanne on niin intensiivinen, että blurraaminen pilaa sitä hyvin "tiukkaa" keskittymistä ja ihasteltavaa dramatiikkaa, joka kuvassa silti on, Herrat ovat todella "cool" Toinen hyvin erikoinen ratkaisu on jättää selkänojaan värit ja poistaa ne keskeisimmiltä alueilta, mitä hittoa, miksi? Mitä käsinojassa on niin kiinnostavaa, että siihen pitää erityisesti ohjailla katsojan huomio.. Minusta hyvin kumma ratkaisu, kokonaan värit tai kokonaan mv, tai jos pakko on tehdä puoliksi, niin sitten kasvot väreihin ja liivit.. On hyvä huomioida, että väritetty kohta on sellaisessa kohdassa, johon muutenkin länsimainen katsoja kiinnittää alitajuisesti huomiota kuvassa, eli oikealle, tässä myös valon tulosuunta houkuttelee katsetta. Olisi voinut toimia niin, että kuvan kasvot paljastava henkilö ja nojatuoli olisi väreissä, mutta piilotettu henkilö olisi mv? Silti kuva minun mieleen
Vs: Peli Kiitos kaikille kommenteista! Tein kieltämättä virheen, kun en kertonut taustoja bändistä. Kuvasta on vaikea antaa rakentavaa palautetta nyt kun se on vähäsanaisuuteni johdosta osittain irroitettu kontekstistaan. Oma epävarmuuteni liittyi nimenomaan teknisiiin ja visuaalisiin seikkoihin, joista toivoin/toivon parannusehdotuksia. Kuvan toimivuudesta mediumeissa joihin se ehkä päätyy, on tässä melkeinpä mahdotonta keskustella. Pitänee panostaa tulevaisuudessa noihin johdantoihin Kiitos JPu tyhjentävästä vastauksesta. Aluksi tein tästä mustavalkoisen (joka myös asiakkaalle lähtee), mutta innostuin sitten erilaisiin kokeiluihin. Erittäin hyvät pointit löit pöytään. Jotenkin tuollaisille tulee sokeaksi, kun tuntikausia säätelee ja kääntelee, ja lähimuistissa kummittelee viisikymmentä eri versiota. Toivoinkin, että "tuore" katsoja näkisi heikkoudet muutamassa sekunnissa.
Vs: Peli Jännitteinen ja arvoituksellinen kuva. Pointsit siitä. Ehkä tuota puhkipaloa ja blurria olisi voinut jotenkin hillitä. Tuo tuntikausien vääntäminen ja sitä kautta asialle sokaistuminen on valitettavan totta ja tilanne on varmasti hankala. Auttaisiko asiaa,jos välillä tekisi jotain muuta ja palaisi hetken päästä pallille istumaan, osaisko sitä kuvaa sitten katsoa jotenkin toisesta näkövinkkelistä. Tosin on ymmärrettävää, ettei siitä kuvanmuokkausjakkaralta raaski nousta pois, koska hommaan on niin tiiviisti keskittynyt. Lopputuloksen kannalta voisi olla parempi pitää joskus taukoja.