Filmiaikaan oli ihmisiä joille riitti 200-400 ASA kinofilmistä saatava laatu. Kuvan sisältö oli tärkeämpi asiaa, joku tapahtuma, urheilukuva, henkilökuva, dokumentointi jne.. ja tästä poissulkeutuu nyt fine art 25ASA, isomman koon kuvaajat joiden vedoksia katsoessa piti henkisalpautua (ja tietysti Leicakuvaajien MTF-miehet). 400ASAa tarkoittaa kroppaamattomana ja oikein kehitettynä 20x30 cm vedosta kädestä katsottuna, filmivalinnoilla ehkä 30x40 cm.. Järkkärien tarkennuksissa tai ergonomiassa oltiin aika pian jo filkkarunkojen tasolla ja 6 mpixeliä vastasi minusta 400 ASAn filkkaa. Missä kohtaa ohitettiin mielestänne digijärkkäreissä "riittävä taso", kuvaustyökaluksi?
Vs: Riittävä järjestelmärunko yleiskuvaukseen Omasta mielestäni "riittävä taso" kuvanlaadun osalta perhekuvaajalle kohdattiin Nikonin D70S:n aikoihin. Ensimmäisen lapseni dokumentoin sillä niin että henki salpautuu vieläkin kun printtejä selailee. Juu, niitä 30x40cm-printtejä. Nyt tuolla D200sella kuvaan, ja onhan se sen pykälän kai parempi, ISO 1250:llä kuvailee lasta vielä ihan iloissaan. Harmillisen suuri rohjohan se on, pienempiä kameroita nykyisellä kuvanlaadulla peräänkuulutan. Haistaako tästä mielipiteestä että Micro 4/3 olis kova asia? Kyllä.