Joitakin objektiivejä kehutaan mainoksissa ja testeissä että siinä on loistava, ylivoimainen jne. renderöinti Mitä ominaisuutta se selvällä suomen kielellä tatkoittaa?
Minusta renderöinti liittyy enemmän icc-profiileihin ja värien digitaaliseen hallintaan. Mutta tuossa mainitsemassasi yhteydessä ajattelen, että puhutaan värien mikrokontrastista. Eli kontrastia voi olla, mutta resoluutio huono. Vastaavasti erottelutarkkuutta (l/mm) voi olla mutta kontrasti matala. Mutta molemmat yhdessä ja vielä tarkka värientoisto samassa objektiivissa. Näin käsitän, mutta voin olla väärässä.
Yksinkertaisesti "kuvan esittäminen näytöllä" - outojen sanojen käyttö ymmärrettävien suomalaisten sanojen sijaan myy paremmin/kuullostaa hienommalta. Tai pahimmillaan äidinkieli ei vaan ole hallinnassa...
Mainostajat ja asiastaan liikaa innostuneet ja liian vähän tietävät usein käyttävät termejä väärin tahallisesti tai tahattomasti. Eihän tuo liity millään tapaa objektiivin ominaisuuksiin. Kuulostaa kyllä "hienolta".
Englanninkielisessä maailmassa käytetään kyllä paljonkin sanaa ”rendering”, kun puhutaan objektiivin luonteesta.
Ei se käytännön kuvauksessa tarkoita lopputuloksen eli valokuvan kannalta yhtään mitään. Kun olen jonkin verran kuvannut ja myös monenmerkkisillä objektiiveilla, olen tullut kyllä siihen tulokseen, että on täysin sama minkä merkkisellä ns normaaliobjektiivilla se kuva otetaan, renderöi se objektiivi sitten tai ei.
Ming Thein kirjoittaa Zeiss Otuksesta seuraavasti: "Of course, charts and numbers are not everything. There are lenses that test very poorly – Zeiss’ own 2/28 Distagon is one of those – due to aberrations such as severe field curvature; however, in practice, the way the lens renders is extremely three-dimensional and very, very pleasing. It therefore matters greatly how the lens renders in actual use; there are no numbers to describe quality of bokeh, for instance. Other qualities, such as microcontrast, are very easy to see but not so easy to measure. Some lenses have high resolution but harsh rendering – the Nikon AFS 50mms when stopped down, for instance – others are relatively low in fine structure/ microcontrast, such as the 58/1.2 Noct-Nikkor and late generation 50/1 Noctilux-M, but have very pleasing artistic qualities and ‘sufficient’ gross resolution." Lähde: Lens review: The Zeiss Otus 1.4/55 APO Distagon, part I
Dustin Abbott kirjoittaa Voigtländer APO lanthar 50mm:n bokehtoistosta seuraavasti: "Often bokeh is the area that slightly suffers with APO lenses. A bit of chromatic aberrations (and spherical aberrations) produce less contrast, which results in softer defocused areas. APO lenses banish CA, which in term can produce more contrast in the defocused regions. Some lens makers do a good job with this, however, and produce lenses that can give amazing clarity but also quite nice bokeh (the Otus series comes to mind). I think that the APO50 is actually pretty close to that standard, actually, with very nice overall rendering of the defocused areas. Here’s a sampling at a variety of focus distances." Lähde: Voigtländer APO-Lanthar 50mm F2 Review - DustinAbbott.net
Käsittääkseni renderöinnillä tarkoitetaan objektiivien yhteydessä objektiivin tuottamaa piirtoa. Toisin sanoen. Suomen kielessä on käytetty perinteisesti termiä piirto, jonka voi ymmärtää käsitteenä. Digitaalisessa kuvaamisessa piirto on kuitenkin käytännössä aina suhteellinen käsite, joten renderöinti voi terminä erottaa.
Meinasin aluksi että 'renderöinnillä' viitattaisiin karaktääriin joku tulee "lens formulasta/designista" (no, mikäs se sit suomeksi on ), meinaan vaikka double-gaussian ja sonnar renderöivät perusluonteeltaan aika erilaista kuvaa. Sitten tuli mieleen tarkoittaisiko mainosmies kuitenkin 'renderöinnillä' päinvastaista - sitä että objektiivi piirtää mahdollisimman vääristämättömän kuvan? Sellaisen neutraalein värein, ilman kiintoisaa bokeeta, ei vääristymiä, .. sellasta kaikin puolin tylsää, mutta teknisesti edistyksellistä kuvaa?
Aikoinaan kuvasin myös Leicoilla, ja olihan siellä nokalla myös kuuluisa 50 f2 apo summicron apsh, jonka pitäisi renderöidä aivan erityisen hyvin. Ja niinhän se renderöikin. Tosin ihan samat kuvat otin myös Nikon D850:llä ja Nikkor F50 f1.8 G objektiivilla (teknisesti toki paremmat, koska Nikonin kenno on huomettavasti parempi kuin Leica M10:n). Niitä 50 f1.8 G linssejä sai yli 30 tuon apo summicronin hinnalla. Se siitä renderöinnistä.
tuota piirto-käsitettä taidetaan joskus käyttää synonyymina terävyydelle. Tämä yliyksinkertaistaa ja typistää sitten ihmisten ymmärrystä siitä, mistä osasista objektiivin rakentama kuvallinen lopputulos sitten kostuu.
Ja voi kai tosiaan sanoa, että suomeksi tuo sana piirto on sisällöllisesti useimmiten lähiten muistuttava termi englanninkielisille termeille rendering, rendition.
Piirto käsitteenä liitetään yleisemmin terävyysalueella (tai tarkennustasossa) olevien kohteiden toistumiseen kuvassa. Saattaa olla, että tuo renderöinti on hiukan yleisemmässä käytössä (ainakin joskus), siis mukana on myös terävyysalueen ulkopuolinen toisto, se aikoinaan niin muodikas bokeh.
Vähän tietysti ongelmallista tosiaan, koska kyllä objektiivi piirtää koko piirtoympyränsä alalla. Tämä on hyvää keskustelua näin tekoälyn aikakautena. Nämä klassiset omenoista, sitruunoista ja appelsiineista keskustelut.
Vielä tähän palaan. Kyllä noin yleisesti olen valokuvaamisenkin yhteydessä käsittänyt piirron noin yleisenä objektiivin tuottamana piirtona. Minulla kokemusta harrastuksesta noin 40 vuotta. Ja itseasiassa esim. MTF tuli käsitteenä itselle vastaan voimakkaammin vasta joskus vuosituhannen vaihteessa. Lähinnä Kamera-lehdestä tuttua ennen sitä. Minun ollut siis sillä tavalla helppo vedellä rajoja näiden välille. Kun vielä lisäksi parikymmentä vuotta olen käyttänyt CAD:iä, ja joskus myös renderöinyt sen (sovelluksen) tuottamia kuvia. Kysymys ja pähkäily on ihan oikeasti hyvä, koska yhä selkeämpiä rajoja määrittelyissä varmaankin tässä lähitulevaisuudessa tarvitaan.