Siinä se on. Stalinille aikoinaan omistettu Kultturipalatsi. Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liiton lahja Puolan kansalle. Tuo pompöösi rakennus kohosi kymmeniä vuosia yksinäisenä toteemina taivasta kohti kurkottaen ja kommunismin kaikki kansat yhdistävää ilosanomaa vastaansanomattomasti julistaen. Kun Puola siirtyi 90-luvulla kommunismin ja sosialismin ikeestä demokratiaan ja markkinatalouteen, nousi palatsin ympärille nopeasti modernimpia rakennuksia. Kansa alkoi hymyilemään.
Saman poru Mikäpä siinä on hymyillessä, kun tälläkin hetkellä Eurooppaan jäävää valmistavaa teollisuutta keskitetään Puolaan 70 miljardin vuotuisten EU-tukien siivittämänä. Niinpä mekin maksamme epäsuorasti heidän nykyistä pömpöösiään ja edistämme oman pömpöösimme vähittäistä katoamista. Kun jälkeenpäin menneisyys jälleen kerran kielletään seuraavan joukkotuhontajuhlan jälkimainingeissa, niin voin kuvitella, miten lapsenlapsemme naureskelevat, että koko tuo peiliseinäisten "sarvien" keskittymä rakennettiin Ursula von den Layenille. Stalinille osoitettu huomionosoitus lienee silloin jo purettuna irtiottona historiaan, vaikka se sinänsä arkkitehtonisesti sopisikin vielä aivan hyvin muistuttamaan siitä, miten historia toistaa itseään ja miten vaikeaa meidän on tunnistaa historiallisia ilmiöitä, kun olemme kasvaneet osana järjestelmää.
Siel oli Stalinin urut takana kun Neuvostoliiton lahja Puolan kansalle vihittiin käyttöön. Mutta ei auttanut Stalinin urut eikä tullu ryssä läpi Tali-Ihantalasta, kun kaikki putket paino Nenosen laskelmien mukaan kranaattia hyökkäysaaltojen keskelle ja Gefechtsverband Kuhlmeyn Junkers ”Stuka” syöksypommittajat hoitivat panssarikärjen. Siihen jäi ryssä.
Neuvostojoukot hyökkäsivät lähinnä sitoakseen saksalaisia joukkoja itärintaman taisteluihin. Siitä oli sovittu Teheranissa jo joulukuussa, Normandian maininnousun vuoksi liittoutuneet vaativat aktiviteettia itärintamallekin. Aivan epäilemättä Puna-armeija olisi edennyt pitemmällekin, ellei vastus olisi ollut niin kova, mutta toisaalta joukkoja tarvittiin tärkeämmälle Saksan rintamalle.
Lento-osasto Kuhlmeyn merkittävin panos tuolla oli huollon tuhoaminen. Polttoainekuljetuksia tuhottiin rintamalinjojen takana. Toki tykistöä ja panssarivaunujakin suurin määrin. Joku, täälläkin kerran, väitti ettei Stukille olisi ollut noissa kahinoissa suurta merkitystä. Täysin virheellinen mielipide joka perustuu kai tietämämättömyyteen historiallisista faktoista. Saksalainen Stuka lento-osasto antoi erittäin merkittävän avun Suomen puolesta. Neuvostoliiton hyökkäys oli hyvin voimakas.
No, joka tapauksessa siihen venäläinen pysähtyi. Suomen tykistökeskityksen merkitys oli aivan keskeinen: putkia oli todella paljon, ammuksia riittävästi, tulenjohdon osaaminen, tulen tarkkuus, tulen ajoitus ja tulen tuhovaikutus parasta mitä siihen aikaan pallolta löytyi. Gefechtsverband Kuhlmeyn Junkers ”Stuka” syöksypommittajien tuhovaikutus ja merkitys puolustajan kestokyvylle - sekä henkisesti että materiaalisesti - oli ratkaiseva. Talo-Ihantalan taistelu oli kriittinen myös sen kannalta, että voimme täällä tänäänkin vapaasti taittaa peistä. Kannaksen taistelujen ja kannaksen puolustuksen pitävyyden kannalta tärkeimmät inhimilliset voimavarat olivat suomalainen sotilas ja Kannaksen armeijan komentaja Lennart Oesch.
Siinä vaiheessa kun Neuvostoliiton suurhyökkäys Kannaksella eteni, vaati Neuvostoliitto Suomelta ehdotonta antautumista. Kun suurhyökkäys oli pysäytetty, ei Neuvostoliitto enää vaatinut ehdotonta antautumista. Torjunta siis pelasti kansakunnan.
No, eipä tietenkään näitä asioita ratkaista hyökkäilemällä sinne tänne täysin sattumanvaraisesti, eivätkä sodat ole olleet enää vuosisatoihin mitään sattumanvaraista voimainkoetosta, kuten SakkeM jo tähdensikin. Suomalaistenkin kohtalosta sovittiin pääosin Teheranin kokouksessa liittoutuneiden kesken armon vuonna 1943, mutta ei anneta sen pilata hyvää tarinaa, jolle kansakunnan identiteetti on rakennettu vuosikymmeniä myöhemmin.
Niinkö? Kerro mitä Teheranissa sovittiin Suomen kohtalosta? Kerro myös (jos kerran se on vain tarinaa), kumpi mainitsemistani asioista on epätosi: a) suurhyökkäyksen alkuvaiheessa N-L vaati Suomelta ehdotonta antautumista b) kun hyökkäys oli pysäytetty, ei enää vaatinut?
Nojaa. Neuvostoliitolla oli kyllä aivan oma motiivinsa valtioalueensa vapauttamiseksi ja sen se olisi tehnyt joka tapauksessa. Vai onko uskottava vaihtoehto, että ilman Teherania Neuvostoliitto olisi suosiolla jättänyt Saksan joukot alueelleen? Leningradin piirityksen murtaminen ja siihen liittyen Suomen irrottaminen sodasta olisivat myös nimenomaan Neuvostoliiton omaa intressiä. Teheranissa lännelle annettu lupaus ei varsinaisesti muuttanut Neuvostoliiton strategisia päämääriä piiruakaan ja oli siten helposti annettavissa.
Niin, eihän se antautuminen sitten tosiaan ollut enää ehdoton, vaan sovittiin Suomen karkoittavan saksalaiset Suomesta ja lisäksi sovittiin valvontakomission läsnäolosta Suomessa, tukikohtien luovutuksesta, alueluovutuksista ja sotakorvauksista.
Tuossa Risto Volasen selonteko Teheranin konferenssin suomalaisia koskevasta osuudesta Teheranin konferenssi.
Kiitos linkistä. Toisaalta Stalin lupasi lännelle myös Puolaan laajapohjaisen hallituksen ja vapaat vaalit, eikä niitä lupauksiaan täyttänyt. Puolan merkitys toki on suurempi kuin Suomen. Kaikkiaankin suurvaltojen suullisilla välipuheilla on vain tarkoituksenmukaisuusarvo. Neuvostoliiton minimitavoitteet Stalin varmaankin formuloi Teheranissa, mutta taitavana reaalipoliitikkona ja opportunistina arvelen, että hän olisi ollut valmis enempäänkin (länsiliittoutuneet, kuten linkkisi takana oleva tekstitkin osoittaa, eivät olisi kovin voimakkaasti reagoineet, vaikka N-L olisi Suomen ongelman muutoin ratkaissut). Ehdoton antautuminen olisi antanut Stalinille mahdollisuuden vahvempaan ratkaisuun Suomen osalta. Miksi tyytyä minimiin jos voi samalla rahalla saada enemmän? Torjunta nosti hintaa joten N-L tyytyi ennakoimaansa ratkaisuun. Mutta ehdoton antautuminen olisi avannut Kremlille uusia, laajoja näköaloja.
Niin se on erikseen sitten se myöhempien aikojen historiankirjoitus, jossa jokainen lause aloitetaan jos-sanalla. Jos puhutaan esimerkiksi neuvotteluista ennen toista maailmansotaa, niin silloin puhuttiin vaihtokaupoista Kannaksella, joilla rajaa saataisiin kauemmaksi Pietarista sekä vuokrattavasta tukikohdasta Hangossa, josta neukut olisivat voineet monitoroida Kiirunaan suuntautuvaa laivaliikennettä. Nämä saattoivat olla myös koepalloja, että missä mennään, koska kyllähän neukkujen johto nyt sen tiesi, että Suomi oli jo pitkään valmistautunut sotaan Saksan kanssa.
Tykistöä ei Suomella ollut mitenkään "todella paljon" tuolloin. Verrattuna vaikka Puna- armeijan tolkuttomaan tykistäkapasiteettiin. Sen merkitys oli, kuitenkin, suuri koska edistyksellisesti osattiin suunnata parisaatakin piippua samanaikaisesti pienella alueella ja tuhota "ruutu ruudulta" vihollisen asemia. Vaikka jossain "konferenssissa sovittaisiin" mitä tahansa niin se olisi merkityksetöntä jollei käytännössä pystyttäisi sovittua toteuttamaan. Asevoimin. Neuvostoliitolla oli - pitkälti kiitos USA.n tuen - tolkuton materiaalinen ylivoima verrattuna Saksaan ja sen rinnalla taisteleviin. Se ei enää tuossa vaiheessa voinut kuin voittaa. Edes jatkuva "ryssiminen" ei menoa enää pysäyttänyt. Siinä voittamattomuuden illuusiossa ovat venäläiset yhä - vaikka todellisuus on jo toinen. Viime kädessä uhkaavat ydiaseillaan...
Ensimmäisen maailmansodan tavoite oli tuhota keisarillinen Venäjä ja toisen maailmansodan tavoite oli heikentää Saksa. Ihan hyvinhän niissä onnistuttiin. Kaikki muu, kuten Suomen tilanne oli jonkinlaista "sivuvirtausta". Neuvostoliitto oli Wall Streetin ja Lontoon Cityn silmäätekevien hengentuote, Saksa on Yhdysvaltain hallinnassa vuoteen 2049 ja vähän myöhästynyt projekti EU on hyvässä vauhdissa seuraavaksi Neuvostoliitoksi uusilla tekniikoilla, joita ajetaan sisään parasta aikaa.
Kevään -44 rauhantunnusteluissa NL vaati paluuta talvisodan päättymisen tilanteeseen. Ainakin näin Linkomies kertoi eduskunnalle annetussa hallituksen tiedonannossa. Missä vaiheessa ja millä tavoin NL esitti tuon vaatimuksen ehdottomasta antautumisesta? Neuvotteluthan olivat katkenneet, joten virallinen neuvotteluvaatimus ei voine olla kyseessä? https://www.eduskunta.fi/FI/nainedu...c13365075bbfbf60d5895692c54bb00e81a3daadb635c