On se filmitouhuilu kivaa muuta en suoraan sanoen esteettiseltä kannalta aina ymmärrä mitä etua on monissa täälläkin nähdyissä "kehitelmissä". Usein, luvatta sanoen, teknisesti lähes ala-arvoista tasoa. Ehkä syynä usein huonotasoinen skannauskin mutta selvästi aika ajoin ihan filmin kehitykseen ym. työvaiheisiin liittyvä perehtymättömyys. Ennen kouluikää itse opin pimiötyöskentelyä ja silloinen asioihin perehdyttäjä olisi tyrmännyt julmasti monet nykyään näillä palstoilla nähnyt nostalgiset viritelmät. Kuvan ainoana ansiona "analoginen" ei oikein mielestäni riitä. Edes romanttisessa entisaikaan totuuspaossa. Tämä vain oma mielipiteeni. Filkkaromantikoille vaikuttaa usein riittävän että on filkkaa ja sitten on "HYVÄ".
Kuvahan on hieno. Aiheeltaan, sommittelultaan, valaistukseltaan jne. Tasoa, joka sopisi tauluna seinälle, ainakin minä katselisin tuollaista maisemaa ihan mielelläni. Mutta, ja ainahan on se mutta. Tuossa Rodinal-jutussa olen samaa mieltä edellisen kanssa. Joihinkin aiheisiin se riksirotsku sopii hienosti - vaikkapa naisen perse ikkunavalossa mutta tämänkaltaisessa kuvassa, jossa on paljon merkityksellisiä pieniä yksityiskohtia, ja kuva osin elää niitten tunnistettavuuden varassa, se on... No, se on perseestä. Microphen....
Mahtavan savupiipunkin ovat rakentaneet kauppakeskukseen! Ilmeisesti se on se Redi, kun kaikki kuvassa osoittaa siihen rakennukseen. Näyttää sokkeloiseltakin - kaikenlaisia siiloja ja putkia. Helppo varmaan eksyä. Kummallisen karkea fiilis kuvassa. Ilmeisesti ideana on 1970-lukulainen retro, jolla näytetään kauppakeskus yhteiskuntaa saastuttavana kapitalismin aiheuttamana syöpänä.
Kiitos tykkääjille ja kommentoijille. Mielestäni filmikuvauksen viehätys hyvin pitkälle johtuu lopputuloksen odotuksesta. Digikuvahan on nähtävissä muutamassa millisekunnissa räpsähdyksen jälkeen. Yleensä olen käyttänyt Kodakin kanssa D-76 kehitettä, mutta kaltaiselleni ikuiselle harrastelijalle on syntynyt jostain syystä tarve vaikuttaa kuviin eri kehitteillä. Rodinalin ostoreissulla tuli mukaan myös Ilford Perceptol paketti. Sitä siis seuraavaksi. Niinhän harrastus jatkuu. Makuasioitahan nämä kai ovat. Makuasioista voi väitellä loputtomiin faktoista ei.
Vanhana (!) Perceptolin käyttäjänä sanoisin, ellei aikaisempaa kokemusta ole: Laimennus varastoliuoksesta 1+3. Pitkä kehitysaika harvakseen sekoitellen. Niin saa lähes (ei ihan) filmipakkauksen herkkyyden ja jonniinmoisen ääriviivaterävyyden. Pieni rae. Varastovahvuudellakin voi kehittää, mutta pari pykälää on lisättävä filkan valotusta. Negojen skannaajille paras mahdollinen yhdistelmä tuo Perceptol 1+3. Mustavalkonegojen skannaushan on hiukan kinkkistä puuhaa, ja hienorakeinen (ja pyöreäkulmainen rae) nega on etu. Yksi puoli, haitta tai etu, on se, että Perceptol on metolikehite (ei siis taida olla ollenkaan hydrokinonia). Paitsi pitkiä kehitysaikoja siitä seuraa kontrastin väheneminen, joten kovin loiviin sumuaamun kuviin se ei oikein sovellu, harmautta vain tiedossa. Jyrkkäkontrastiseen aiheeseen (kuten tämä puheena ollut) taas sitten se on iso etu, pysyvät sävyt hekpommin hallinnassa.
Eikö tuo Perceptol muuten ole sama kuin Kodakin Microdol-X, jota itse olen käyttänyt Tri-X-filmille. Käytin sitä laimennettuna 1+3 ja pitkällä kehitysajalla 24 asteessa. Kokemukseni sen käytöstä ovat täsmälleen samoja kuin tuossa edellä on kuvattu. Microdolinkin kanssa on kyllä ollut omat ihmettelynsä. 70- ja 80-luvuilla sain sillä ja Tri-X:llä todella hienoa jälkeä. Sitten siirryin käyttämään Tmax-filmiä ja sille tarkoitettua kehitettä, mutta sillä en kyllä koskaan saanut tasalaatuista jälkeä, minkä vuoksi palasin taas Tri-X:ään. Senkin kanssa oli sitten kyllä aika usein ongelmia. Aivan liian usein näytti siltä kuin filmi olisi jäänyt alikehitetyksi. Toisinaan oli kuitenkin aivan hyvääkin, vaikka mielestäni tein kaiken aina samalla tavalla. En oikein koskaan saanut selville, mistä nuo ongelmat johtuivat. Nyt en ole enää 10 vuoteen juurikaan kuvannut filmille, mikä johtuu osaksi juuri noista ongelmista, mutta ennen kaikkea kyllä siirtymisestä digiin. Kyselen tätä lähinnä siksi, että tekisi kovasti mieli taas yrittää kuvata mustavalkofilmillekin, mutta Microdol-X on lopetettu ja sille pitäisi nyt löytää hyvä korvaaja. Toki voisi harkita jotain muuta filmiäkin.
Ei se Perceptol vaikuttanut parhaalta tämän Kodakin Tmaxin kanssa. Omasta mielestäni parhaaksi on osoittautunut D-76. Taidan ainakin toistaiseksi pitäytyä siinä.
Perceptol on Phenidon -kehite ja Microdol X on Metoliin pohjautuva kehite, joten kumpikaan ei ainakaan yksinään kehitä kovin kummoista herkkyyttä tahi kontrastia. Molemmat ovat ennemminkin matalaenergisiä tasaavia hienoraekehitteitä, joilla herkkyyssuositukset vähintäänkin puolittuvat. T-Maxille on oma kehitteensä tai sitten juuri esim. D-76:lla 1+1.
Tasalaatuisuutta voi parantaa käyttämällä 20 asteen lämpötilaa tai suurempaa laimennosta, jolla saa kehitysajan pidemmäksi (>7min.). Sekä tietenkin vakioimalla agitoinnin.