Tänään oli kyseinen lehti kolahtanut postiluukusta. Vielä ei ole ehtinyt muuta kun vähän silmäillä. Miten muilla, miltä vaikuttaa?
Vs: RAW -lehti No, mitkä on ensimmäiset fiilikset lehdestä? Pitää yrittää muistaa ottaa kyseinen lehti mukaan lehtihyllystä seuraavalla kauppareissulla!
Vs: RAW -lehti Lupaava! Vähän jää vielä sellainen kevyen pyyhkäisyn maku artikkeleista, mutta annetaanpa nyt tämän muhia vielä toinenkin lukukerta. Se on varmaan positiiviseksi katsottava asia, että lehti tuntuu "loppuvan kesken", luku/katseluhalua olisi riittänyt edelleen. Kannen väittämä kuvajournalismin tilasta herättää, mutta valitettavasti lehden sivuilla tuota ei laajenneta kuin yhdellä lauseella. Kakkosnumeroa odotellessa...
Vs: RAW -lehti RAW kalskahtaa pirun ikävästi ihan pelkälle digihöpinälle ja digikuvalle vaan pitäähän tuo lukasta, kun tos pöydällä odottaa.
Vs: RAW -lehti RAW on kuvajournalismin ja dokumentoivan valokuvauksen erikoislehti. Ei siinä mitenkään erotella tallennustapaa. Valokuvasta ja valokuvauksesta siinä puhutaan. Lehdessä oli 76 sivua, joita kolmella sivulla oli puhetta välineistä. Joissain kuvateksteissä taisi myös olla mainita käytetystä välineestä. Minusta tuo ensimmäinen numero oli varsin laadukas. Lehti kulkee kuvan ehdoilla eteenpäin. Artikkeleja on kuvajournalismin ja dokumentaarisen kuvauksen eri aloilta. Kannattaa ehdottomasti tutustua. Helille kommentti: ei minusta ole olemassa mitään digikuvaa, on vain valokuvia, joista toiset on tallennettu digitaalisesti ja toiset analogisesti.
Vs: RAW -lehti Positiivista tässä ensimmäisessä numerossa on kuvalehtimäinen ote. MV-kuvat levittäytyvät aukean yli ja muutenkin kuvalla on tilaa. Vahvat, hyvin värikkäät julkkiskuvat saivat sen näköisen julkipanon kuin kuvat edellyttivätkin. Tyyli on tietysti vielä hakusessa. Tekstitaiton osalta kehittämisen varaa toki on. Nyt on ollut kiva taitella ja lisäillä pieniä jippoja, jotka hioutuvat ajan kuluessa. Siitä seurasi rauhattomuutta, joka vaikeuttaa eri osioiden hahmottamista. Omalla tavallaan mielenkiintoinen alku, enkä kadu tilausta.
Vs: RAW -lehti Minusta on. Digikuvat on kuvattu digitaalisesti ja sillä siisti . Mä oon kato niin moukka. Mutta lehti joo. Oli erittäin positiivinen yllätys. Hakkasi ensimmäisellä numerollaan mennen tullen Kameralehden ja Pikselin. Tykkäsin taitostakin.
Vs: RAW -lehti Ja tilattu täälläkin, eikä ensimmäisen numeron perusteella ainakaan kaduta - kaukana siitä. Aiheet oli mielenkiintoisia ja ulosanti sellaisella tasolla, että siitä vielä intissä aivonsa mädättänyt onneton ymmärsi ja sai ideoita ja ajatuksia irti. Hieman syvällisempäänkin käsittelyyn olisi joissain jutuissa voitu vielä sukeltaa. Painotus kuviin ja kuvaajiin tuntuu Pikselin digipokkariesittelymaratonien jälkeen aivan mahtavan osuvalta ja oleelliselta. Kaiken kaikkiaan, sytytti pitkästä aikaa intin tukahduttaman harrastuksen pariin voimakkaan halun. Lisää tätä. Jeij.
Vs: RAW -lehti Samaa mieltä tuon rauhattomuuden osalta. Toivotaan, että tyyli on vielä hakusessa ja rauhoittumaan päin. Muuten lehti oli positiivinen kokemus, ainakin muutaman luetun jutun osalta (ei makeaa mahan täydeltä). Lehdellä on hyvä pohja josta ponnistaa, potentiaalia tuntuu löytyvän. Ja asennetta. Eikä ollut mitään digihuumaa lehti täynnä. Taisipa yhden jutun kuvat olleet kuvattu filmille. Kuvajournalismi ei ehkä ole se itseä eniten kiinnostava aihe, mutta tilas tulee kyllä jatkumaan mikäli taso pysyy vähintäänkin samalla tasolla. Vaikea sanoa miten löytävät lukijansa, kovin vähän on törmännyt mainoksiin/mainontaan. Linkin lehden sivuille taisin löytää täällä käydystä keskustelusta. Kiitokset siis pmu:lle linkistä.
Vs: RAW -lehti No tää ketju ainakin on mitä loistavinta mainosta Just tulin kaupasta ja irtonumero tarttui matkaan teidän innostamana kun sattui olemaan lähikaupan yleensä surkeaakin surkeammassa lehtihyllyssä Seiskan ja Seuran välissä.
Vs: RAW -lehti Lehden nimi ei olekaan RAW, vaan Raw. Kuvajournalistit olisivat huonoja sanajournalisteja, jos nimeäisivät lehden pikseli-intoilijoiden mukaan. Sanan kannattaakin ajatella viittaavan (kuva)journalismin ideaaliin, jossa asian pihvi tarjotaan mediakuluttajalle kuorruttamattomana ja annetaan sen kypsentämiseen mahdollisuus omassa päässä.