Aivan kuten 3x2 -> 4x3. Eikä sitä sillä tavalla tajua ennen kuin kokeilee, ainakin allekirjoittaneella vaati FF -> GFX. Koska se on myös se sommittelu kuvatessa, eikä pelkkä kroppaus jälkikäsittelyssä.
Nimenomaan sommittelu kuvatessa, ja myös kyky nähdä kuvauskohde jossain määrin jo etukäteen kuvausformaatin mukaisesti. Varsinkin neliöformaatilla tämä on tärkeätä.
Omalla kuvalla on kuvanottohetkellä joku kuvasuhde mielessä, harvoin se on neliö. Se että 6x6 tuntuu paljon pienemmältä kuin 6x7 pohjautuu mieleen filmiajoilta. Hasselilla kuvatessa piti aina miettiä rajausta, ei voinut koskaan kuvata etsimen mukaan rajaten kun kuva on yleensä suorakaide. 6x7 on paremmin lopullisen kuvan mallinen, siihenkin piti jättää rajausvaraa mutta sen kanssa oli paljon helpompi elää. Näillähän aktiiviaikaan värinegat laitettiin Color-Kolmion kehityskoneen maskeihin ja 6x7 oli paljon sujuvampiniissä hommissa. Digiformaatti ei oo niin käsinkosketeltava. Et joudu laittamahan mitään pahvimaskiin (luojalle kiitos) eroahan niissäkin on, mutta pikselien määrän eläminen hämärtää asioita.
Vastaan nyt itse itseäni lainaten, koska siis esimerkiksi Fuji GFX 50S II tekee seuraavasti: - kamerasta valittuna jokin rajaus, esim. 65:24 - kameran tuottama JPG on 65:24 suhteella - kameran tuottama RAW on ~108 megatavua koko kennon alalta (natiivi 4:3) - Iridient Developer kunnioittaa valittua suhdetta ja avaa RAWinkin 65:24 suhteella - Affinity Photo avaa RAWin 4:3 suhteella - JPG:stä ei mikään softa enää kaivele mitään extraa ulos, vaan se on tiedostokoonkin perusteella jo rasteroitu 65:24 kokoon