Vs: Raw-korjaus Strato- ja Leica-miehenä voin sanoa, että raakakorjailua teen molemmilla mahdollisimman hyvä tuloksen saavuttamiseksi tilanteen mukaan. Molemmilla onnistuu...
Vs: Raw-korjaus Raakakuvien käsittelyyn suosittelen captureonea. Lightroom on ulkoasultaan lapsenomainen ja muutenkin kökkö. Nikonin käyttöliittymä taas aataminaikuinen. Tosin en ole käyttänyt lightroomia kuin kerran ja nikoninkaan en vuosiin. Mä puolestani siirryin fenderistä gibsoniin. Molemmat hyviä. Gibsonilla on hwlpompi soittaa. Nyt on haussa teräskielinen. Tod näk elektroakustinen. Ja käyttöön eli ei martinia tai tayloria. Toisaalta tiedän , että jos ei kerralla ostaa hyvää niin kaduttaa. Vähän kuin tekis mieli leicaa ja tyytyisi bessaan....
Vs: Raw-korjaus Minun viimeisin kitarahankinta oli Squier Stratocaster, joka on Fenderin halpismerkki. En kuitenkaan ottanut niitä superhalpoja rimpuloita, vaan ihan kunnollisen version. Tämän jälkeen hioin nauhat suoraksi, muotoilin, sekä vaihdoin mikit ja lisäksi tein koteloon häiriösuokaukset. Seuraavaksi vaihdoin kaulan tallan, sekä kahvamekanismin. Ja siinä se oli: kunnollinen soitin, jolla soittaa ilman ongelmia. Hinta jäi murto-osaan Fenderin vastaavasta. Hifistit väittävät tosin Fenderin puunlaadun vaikuttavan sointiin. Kaikkea ne keksii! Nykyään tekis mieli akustista nailonkielistä. On näppäilysoitto lähempänä sydäntä. Esimerkiksi : Malaguena - Michael Lucarelli Pitäs vaan päästä eroon ensin jommasta kummasta akustisesta metallikielisestä. RAW-konveriot menee LR:llä. En edes ajattele toistaiseksi muuta. Jäin muuten ihmettelemään alotusviestin tarvetta korjata CA:ta. Kyllähän sen näkyviin saa, mutta kuva on silloin jo niin paljon suurennettu, että pehmeä muutenkin.
Vs: Raw-korjaus Mulla on Squierin Bronco Bass, semmonen lyhytskaalainen basso. Maksoin siitä viiskymppiä ja laitoin siihen kuudenkympin mikin. Nyt lähtee kunnon tuuttausta. Alkuperäisellä mikillä ei ollut oikein toivoakaan. Avasin sen ja mustan muovikuoren alta paljastui kuusi napapalaa. Vissiin halpis-Straton mikki. Mä käytän myös LR:ää. Ei ole pahemmin "lapsenomainen ulkoasu" haitannut, mitä sitten tarkoittaakaan. Siihen nähden, minkälainen määrä tuossa on ominaisuuksia, käyttöliittymä on hyvinkin selkeä ja ymmärrettävä. Päinvastaisia esimerkkejä on lukemattomia, ensimmäisenä mieleen tulee Vuescan jonka kanssa viimeksi eilen sain turata.
Vs: Raw-korjaus Minäkin kyllä tykästyin Lightroomin (tuli Q:n mukana) selkeyteen ja raw-korjaukset on helppo tehdä. Hyvät säätimet. Stratoon (Classic Player '50s) taas tilasin Don Mare-mikit.
Vs: Raw-korjaus Allekirjoitan. Erityisesti ohjelmat, joita kehittää isompi ryhmä organsoidusti ja ohjelmat joilla on iso virheistä raportoiva testaajapopulaatio. Esimerkiksi Linus sai aikoinaan homman toimaan vaikka kehittäjiäkin oli melkoinen lössi. Kun alkuvaiheessa katselin Linux:n koodia, epäilin, ettei siitä tule koskaan kunnolla toimivaa Mutta on myös yhden kehittäjän käsissä olevia hyviä imaisohjelmia. Ne ovat tosin harvemmin avoimen lähdekoodin tavaraa.
Vs: Raw-korjaus Mun mielestä C1Pro on jäljeltään paras, isommalla kuvamäärällä mulle sopii LR. Bridgeä käytän lähinnä skannatessa.
Vs: Raw-korjaus Squiereiden bodysta kannattaa hioa se hirvittävä lakkakerros pois. Kaula on pulteilla niin ei muuta kuin irti ja kaikki potikat ja suojatveks. Sitten lakkakerrokset veks jahalutessaan lakata ohueksi. Resonanssi ja soundi paranevat olennaisesti.
Vs: Raw-korjaus Jossain vaiheessa tykkäsin, että NX2 (Nikonille) on kuvanlaadultaan paras softa, mutta nyt on kyllä LR mennyt ohi. Nykyään en jaksa muiden kuin LR:n kanssa hirveästi pelleillä, etenkin kun tiedetään, että kaikissa Adoben softissa on samat perusalgoritmit.
Vs: Raw-korjaus Luulen, että tossa olis semmonen heavy metal - soundi ilman hiontaakin... http://www.viikonloppu.com/wp-content/u ... jpg?c11cd5"]http://www.viikonloppu.com/wp-content/uploads/2015/12/ven16-619x464.jpg?c11cd5