Onhan se tietysti painava, ja vastavalon tuomat synkät sävyt saavat tilanteen näyttämään vieläkin painostavammalta.
Ollinkivi on Ruoveden Siikanevalla sijaitseva siirtolohkare. Vuonna 1924 rauhoitettu kivi on ensimmäinen vuoden 1923 luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettu kohde. Orivedeltä Ruovedelle vievä maantie kulki aikoinaan Ollinkiven sivuitse. Tätä tien osuutta kutsuttiin Pahaksi virstaksi sillä tiellä oli siinä kohdalla neljäkymmentä ylämäkeä ja alamäkeä kolmen venäjänvirstan matkalla. Zacharias Topeliuksen Talvi-iltain tarinoihinkuuluvan kertomuksen Toholampi mukaan mäen rinteellä oleva kivi vyöryy tielläkulkijan päälle jos kulkija on maanpetturi. »Tämän Pahan virstan pohjoispäässä on luonnon asettamana merkkinä noin torpanmökin suuruinen vyörykivimöhkäle. Muinaisajan valtavien jäävirtojen melkein pyöreäksi tahkomana se on tielle päin viettävän vuoren keskirinteessä ja näennäisesti niin irrallaan, että matkustaja mielellään rientää ohi peläten rattaittensa jyrinän ehkä saattavan hänen turmiokseen kiven vierähtämään pois tuhatvuotisesta lepopaikastaan. Turha pelko! Tuon jättiläisten leikkikerän sitoo taikavoima kaltevaan alustaan; nuoret titaanit ovat turhaan koettaneet häiritä sen lepoa, heidän kankensa ovat voimattomina hirviön vieressä. Kivimöhkäleen sanotaan odottavan aikaansa. Kerran -- suokoon Jumala sen päivän viipyvän tuhansia vuosia -- on maansakavaltaja matkustava ylpeästi siitä ohitse. Silloin vuori on vapiseva, silloin harmaakivimöhkäle on irtautuva ja raskaana kuin omatunto syöksyvä musertamaan kavaltajan.»