Vs: Tyttö ja huilu Muutama ajatus: Kuvat näyttävät dokumentoivan arkista huilunsoittoa, vähän kuin imurointia tai muuta vastaavaa. Ylempi kuva on kovin ahdas, tyttö joutuu kumartumaan mahtuakseen kuvaan. Huilu on kuulas, kirkas ja valoisa soitin, mutta kuvalla on kovin tumma yleissävy ja kohinaa, joten kokonaisuus ei oikein soi katsojan mielessä. Nuottivihot kertovat siitä treenaamisesta, mutta luultavasti muistorikkaamman kuvan voisi saada ottamalla kuvan pystypäisistä, intoa ja ilmaa puhkuvista valoisista kasvoista. Alemmassa kuvassa korostuu asetelma: tyttö on kuvassa kuin kirjaa lukisi eikä kuin sulosäveliä loisi.
Vs: Tyttö ja huilu Olen kyllä samaa mieltä kanssasi, nämä kuvat otettiin eräänä lauantai-iltana kun pyysin tätä ystävätärtäni soittamaan minulle jotain lyhyesti ja hän samalla harjoitteli uutta kappaletta. Pitää joskus ottaa sama tilanne uusiksi erilaisessa valaistuksessa. Kiitos neuvoista
Vs: Tyttö ja huilu Kokeilin säätää kuvia kirkkaammiksi ja ne saivat heti pirteämmän ilmeen. Oliko kuvat tarkoitus esittää näin tummina? Minusta sivuvastainen valo sopii näihin hienosti, mutta on tietenkin vähän hankalampi valotettava. Ylempää kuvaa kirkastaessa alkoi häiritä silmälasien lävistämät silmät. Alempi toimi tosi hienosti vaaleampana versiona.