Painalsin tuossa reipas viikko sitten kuvaamaan Nukarinkoskea, ehdin sinne kyllä yli tunnin arvioitua myöhemmin joten meni hämärätouhuksi... Kello 22 pääsin vasta valottelemaan. Tämän kuvan sain otettua, toinen versiokin oli jossa yritin sinisellä suotimella saada vähän enemmän erotusta lehvästöön mutta ryssin sen (tuplavalottamalla onnistuneesti erään kasetin väärälle puolelle). Löytyi myös toinen hyvä kuvausaihe, mutta tarkentaessa pimeni jo liiaksi ja lopputulos oli kuten pelkäsin, pieleen tarkennettu.. Vaan täs tää, Normaali-piippu 4x5:ssa, hp5+ ja valotusta 20s resiprookin takia.
Vs: Nukarinkoski Hivelee silmää samalla lailla kuin samettinen vesi hivelee kauniin tumman sävyisiä kiviä virrassa.
Vs: Nukarinkoski Kuvaa katsellessa tekee mieli päästä istumaan kosken varteen kuuntelemaan veden kohinaa. Tuolla ei varmasti mikään muu ääni kuulu. Todella hieno kuva. Ja oli jotenkin kiva lukea toi pohjustus ennen kuvan katsomista =)
Vs: Nukarinkoski Voihan nenä, mä tykkään kyllä kovasti Usagin otoksista. Vanhoista, kliseisistäkin aiheista löytyy lähes poikkeuksetta jokin tuore näkökulma, ja tulee flickr:in puolella seurattua aina uudet päivitykset. Varsinkin tarinat kuvien takana ovat mukavaa luettavaa. Mikä tässäkin kovin paljon antaa kuvalle, on tuo oikean ylänurkan oksa. On kun samettia söis!