Laitetaas arjen piristykseksi taas yksi kliinisen turha, mitään psykologista oivallusta tai kuvallista kekseliäisyyttä ilmentämätön ajanvietenäpsy. Ihan vain siksi, että - se on kivaa
Valohan näyttää aika platkulta, mutta hatun kanssa joutuu tekemään kompromisseja tai rumia varjoja. Tässä lienee laitettu päävaloa alas päin, jottei hattu tee painostavaa varjoa otsalle ja pahimillaan silmät peittäen. Hyvä siis tällainen valaisuratkaisu. Toinen aina tällaisissa kuvissa haastava on on tuo etualan olkapää, joka näyttäytyy aika kookkaana. Pikkasen enemmän yläviistosta pienenisi, mutta sen mahdollisuuden käyttämistä rajoittaa taas tuo hattu.... Taustahan on mielenkiintoinen, kun se ainakin tältä näytöltä on vähän kellertävä. Taustasta en oikein pidä, se kun on täysin eloton. Muutoin olen samaa mieltä edellisen kommentoijan kanssa, tämmöiset kuvat ovat paljon aidompia kuin useat mallikuvat, joissa poseerataan esim. surua tai haikeutta jäljiltellen. Ne vasta sisällöttömiä ovat. Nämä ovat harmittomuudessaan ja tarkoituksessaan aitoja 'pönötyksiä'.
Meillä on nyt varsin sekalaista valaisinkamaa studion käytössä. Niitten värilämpötilat poikkeavat toisistaan aika paljon. Tausta on valkoinen luonnossa, mutta valaistu hiukan lämminsävyisellä salamalla. Jos sen vetää neutraaliksi, alkaa iho olla aika punaista. Noitten kanssa on vain elettävä; saa se tausta sitten olla kellertävää.