Oma ensikäyntini Tallinnassa oli myös pikkujouluretki työporukalla 2.12.1992, siis melko tarkasti vuotta aiemmin, ja tuoltahan siellä siihen aikaa juuri näytti. Sääkin silloin samanlainen räntäsade. Sadetta pidettiin porukalla yhden ruokakaupan seinustalla räystään suojissa. Tuli siihen vanhempi paikallinen mies, ja aikansa hiljaa oltuaan alkoi jutella. Kun sai kuulla ettemme olleetkaan jonottamassa kaupaan, vaan sadetta pitämässä, meni papparainen kauppaan ja lähti sitten jatkamaaan matkaansa 2 patonkia kassissaan. Oli se neuvostoaikainen tapa ilmeisesti vielä vahvasti mielessä, kun jäi ukko siihen mitään kyselemättä ja epäilemättä vain jonottamaan. PS. Oli muuten hyviä patonkeja siinä leipomomyymälässä. Ukon esimerkistä innostuneina ostimme itsekin.
Historiaa konsanaan, noina aikoina (ettei sittenkään melkenéen-kääk-kyyk-kään nykyaikoina), lie(nyt) parasta pysyä useemmista asioista hiljaa.?.nkääk.kyyk.käänkö, hengissä? 90.kyt luvun ajankuvaa konsanaan, myös lahden näillä/meillä puolin. . . . Sohjoisten kerrostumien muistijälkiä.