Onko muita kuin minä joka voi käydä isohkossa kamerakaupassa niin ettei tarvitse kuolata vitriinin äärellä? Itse kävin tänään eräässä pääkaupungin kameraliikkeessä laukkua katsomassa. Vitriineissä näytti olevan kameroita, mutta mikään ei aiheuttanut mitään näpräämis- eikä ostohaluja. Tiedän kyllä että joku muu merkki saattais olla parempi kuin oma, mutta mitä sitte........ei se kyllä näpräämällä parane. Vanhoista objektiivista en piittaa, vain tosikäyttöön nykytekniikka tulee kysymykseen. Laukkua ei löytynyt, ostan sen sitten omasta kantaliikkeestä kun menen kotiin. Yhden CF kortin ostin.
Juu, kun pääasiallinen kiinnostus on siirtynyt pois digikameroista, niin ne ei kiihota. Paitsi jos alan suunnitella sellaisen ostoa, mutta kuolaus tapahtuu siellä missä muukin eli netissä. Laukuissa on toki oma viehätyksensä...
Digiromppeet eivät kohdallani ole koskaan aiheuttaneet kuolaamista. Vain vähällä elektroniikalla varustetut tai peräti mekaaniset ja hyvin tehdyt filmikamerat ovat asia erikseen. Sellaiset jotka on aikanaan suunniteltu ja tehty vakavaan käyttöön ja kestämään vuosia, vuosikymmeniä. Sellaiset joita käyttäessä tuntee miten puhdas, koruton ja konstailematon mekaniikka toimii täsmällisesti ja luotettavasti. Ja toimii ja toimii. Samoin suurin piirtein polttovälialueella 28 - 105 mm olevat metallista ja lasista tehdyt kiinteäpolttoväliset optiikat. Myös on mukava ajoittain kokeilla uusia filmejä, niillä on joskus niin romanttisia ja seikkailukkaita nimäkin: Fomapan 400 Action, JCH Street Pan, Copex Rapid, Silvermax, Neopan Acros (siinä muuten tutustuisen arvoinen filmi). Ei, minulle ei digeissä ole mitään kuolaamista. EDIT Harvat digikamerani tekevät sen niiltä kultakin roolissaan odotan, mutta eivät ne mitään innostuksen lähteitä ole eikä niitä ole samalla tavalla miellyttävä käyttää kuin filmikameroita. Niistä vaan ei tule samaa fiilistä, samaa intoa kuvata.
Erittäin paljon samaa mieltä, kunnon laadukas mekaaninen filmikamera saa suun messingille. Muovinen digi kaikkinen nappeineen ja näyttöineen ei vörkkää, olkoon vaikka miljoona kertaa parempi kuviltaan.
Mulla olisi tuohon sellainen näkökulma, että silloin kun kuolasin oikeasti kameroiden perään, niiden hinta oli tavoittamattomissa silloisiin varoihini. Nyt omistan ne kaikki silloin kuolaamani, kamerat ja objektiivit, eikä se ole talouttani kaatanut. Aika auttaa Nykyään taas, varsinkin kun ostan vähän käytettyjä kameroita, olen pystynyt hankkimaan kaikki haluamani laitteet, en kaipaa tai unelmoi mistään muusta, käytännössä parempia kameroita minulle ei ole. On varmaan joitain uudempia ja hienompia, mutta en niitä tarvitse. Mutta siitä olen eri mieltä, että kyllä digikamerat hienoja ovat, upeita pelejä...
Itse tykkään vanhoista asioista ja koneista, mutta vanhat valokuvauskamat eivät kiinnosta, syytä en oikein tiedä. Juken ideoimaa Ideaakin pähkäilin kauan aikaa, mutta jäi vaan tekemättä, viimeistään skannaaminen vie filmin valotushalut. Kyllä filmikuva pitää tehdä loppuun asti pimiössä ei filmiä skannaamalla. Pimiöhommat on liian työläitä saatuun hyötyyn nähden. Eli kuolaa ei saa valumaan vanhoilla filmikamoillakaan, korkeintaan joku mulkaisu sivusilmällä saattais syntyä. Oikeastaan asia on aika onnellisella tolalla, saa keskittyä kaikessa rauhassa kuvaamiseen eikä tarvi ajatella nippeleitä.
Vuosi sitten aloin uusiotutustumaan filmikameroihin ja innostuin. Nyt kun hain Fujican objektiivi-modulin M&L Kamerahuollosta, niin meinas kuola tulla siinä myymälän puolella (pienessä tilassa aika paljon esillä kaikenlaista filmipuolenkin tavaraa). Onneksi oli puolisko mukana, niin hän vei pois ennen kuin mitään hullumpaa sattui. Digipuolesta olen toki kiinnostunut, mutta ei se samaa kuolaamisreaktiota herätä. Kuvaaminen taas ... mun kuvaamisessa on jotain melkoisen intiimiä. En oikein halua esitellä sielunmaisemaani kovin yksityiskohtaisesti. Siitähän saatta tulla exhibitionistinen olo. Oiskohan tullut jaettua julkisesti lähinnä tuote ja muita dokumenteerisia kuvia, sekä jotain ... tai oikeestaan vain liirumlaarumia.