Minusta ajatus jumalanpilkasta on absurdi. Kristittyjen (ja juutalaisten ja muslimien) jumalahan on äärimmäinen superhemmo, joka pystyy ihan mihin vaan haluaa ja on luonut koko maailmankaikkeuden. Sekö sitten olisi niin pikkusieluinen ja herkkänahkainen, että ottaa nokkiinsa jos joku vaikka sanoo sen nimenkin? (Jahve) Juice Leskinen esitti asian minua terävämmin biisissään Kuinka Jumalaa pilkataan: "Pilkkaanko Jumalaa, helposti loukkaantuvaa? Pilkkaanko Jumalaa vai Jumalan kuvaa?" Itse suhtaudun kaikkiin uskontoihin mielenkiintoisena ilmiönä, koskapa ilmeisesti noin puolet ihmisistä kokee tarvetta uskoa jonkun suuremman voiman olemassaoloon (lopuista suurin osa ei varsinaisesti usko, mutta kuuluu paikallisen valtauskonnon kirkkoon tavan vuoksi). Minulle on aina ollut selvää, että jumalat ovat ihmisen luomia eikä päinvastoin, mutta ei minua haittaa, että jotkut ovat täysin vakuuttuneita päinvastaisesta. Niin kauan kuin antaa muiden olla rauhassa, saa minun puolestani uskoa mihin haluaa. Sitten kun homma menee tyrkyttämiseksi, syrjimiseksi ja tyranniaksi (niinkuin ihmisillä on tapana tehdä, kun jotkut ovat "erilaisia"), loppuu minulta ymmärrys.
Mun mielestä uskonto ja uskominen on hiukan kaukana toisistaan nykyään. On kaikenmaailman käännyttäjiä ja tyrkyttäjiä jotka eivät varmasti saa hyvää aikaan, monesti päinvastoin. Itse en ole uskovainen, mutta monta kertaa on käynyt mielessä että ei perskules, niin hyvässä kuin pahassa, että miten siinä näin on käynyt. On olemassa kovia karjuja jotka pahan paikan tullen "uskovat", en tiedä uskovatko Jumalaan vai mihin, mutta kyllä sitä kriisissä on helppo tukeutua johonkin isompaan, etenkin jos tuntuu että on kriisssään yksin. Monet taas löytävät "uskonsa" elämän pienistä arkisista asioista, ihmeistä joita tapahtuu päivittäin, niitäkin meinaan taitaa olla. Niinkuin sanottu en ole uskovainen enkä lapsilleni tyrkytä mitään, mutta en myöskään usko ettei jokainen ihminen tuota asiaa jossain elämänvaiheessa kelaisi, niin että jotain on oltava, onko se kohtalo, karma, tuuri vai jumala? ps. en ole kirjallisesti kovin lahjakas joten toivottavasti edes joku ymmärtää pointtini
Asiasta papuun, oon tullu siihen tulokseen että jos jotain uskontoa olis pakko harjottaa, niin se olis mun kohdalla ehdottomasti buddhismi, sopivasti sovellettuna. Mitä olen kuullut siitä, ei se perustu mihinkään yliluonnolliseen, vaan keskittyy siihen että itsellä ja muilla olis mahdollisimman hyvä fiilis. Ruokavalio vaikuttaa turhan vegetariaaniselta mun makuun, niin sitä voisi vähän soveltaa. Mutta mitä olen miettinyt buddhismista, on sen takana pirun paljon hyviä ideoita. Nautinnon ja hyvän olon maksimointi - kukapa ei tähän pyrkisi?
Yksi hyvä kirja jos on kiinnostunut näistä itämaisista uskonnoista on "noh. sitä on saatavana yhtenä tai kahtena erillisenä kirjana) Nalle Puh ja Tao ja Nasu ja Te Siinä kerrotaan aika maanläheisesti aiheesta. Mutta olen tuota buddhismia itsekkin mietiskellyt.
Buddhalaisuudesta minäkin eniten pidän noista valtauskonnoista. Siinä perusteet lienevät aika hienot. Ihmiset tietenkin pilaavat kaiken mihin laumana koskevat, mutta alkujaan. Käsittääkseni buddhalainen esim. saa uskoa johonkin jumalaan tai olla uskomatta, ihan sama. Pääasia että elää ihmisiksi. Toisaalta niinhän se kuuluu ihmisiksi eläminen ja väkivallattomuus kristunuskon ja islaminkin perusperiaatteisiin, mutta kovasti hyvin ovat molemmat kelvanneet tappamisen syyksi.
On muuten hyvä pointti. Oma veikkaus olisi että syy on raamatussa/koraanissa. Kun uskonto enemmän tai vähemmän perustuu painettuun sanaan, on sen tulkitseminen lukijasta kiinni. Koraanin sisällöstä en tiedä kuin sen että siellä on jotain tarinoita ja sääntöjä, kun taas raamattu on pelkästään tarinoita, mutta molemmat teokset ovat hyvin paksuja teoksia, eikä ristiriidoilta voida välttyä. Eli... mitä yritän sanoa on, että niin kauan kun ohjenuorina on muutama sata sivua, on siitä helppo tehdä sellaiseksi että se sopii itselleen. "Lukee kuin piru raamattua" - kuten sanontakin kuuluu. En tiedä onko buddhismilla vastaavaa teosta, mutta ei ainkaan tule mieleen että olisi. Uskonto perustuu jonkin kuninkaan/sheikin/whatever poikaan jota ketutti elää palatsin muurien sisäpuolella, joten hän 'pakeni' ja etti sisäistä rauhaa eri menetelmin. Netistä luin että Buddha kokeili paastoamista siten että söi yhden riisinjyvän vuorokaudessa, mutta tuli siihen tulokseen että nälkäisenä on kettumaista harjoittaa sisäistä rauhaa
Enempi on tulkitsijasta kiinni. Ei pidä unohtaa lähimmisen rakkautta jota ristiretkeläiset harjoittivat. Tai terrori-iskuja, terroria on musta myös tapa jolla esim.naisia kohdellaan nk.ählymaissa.
naisia kohdellaan huonosti kaikissa kulttuureissa. "akka nyrkin ja hellan välissä" on ihan yhtä järjetöntä kuin naisen piiloutuminen kaavun alle lähi-idässä. tosin suomessa on tasa-arvoa vähän enemmän kuin lähi-idässä.
"vähän" enemmän ei juurikaan eroa kuin nimeksi. Se akka voi lätkii kälppimään himastansa silloin kun maila ei enää maistu. Oliko se intiassa missä oli sharia laki vai mikä se nyt oli kun ukko heittää esim Happoa naisen kasvoille syystä joka on täysin tuulesta temmattu. Nih Rosiksia ei tartte järjestää kun Avioliitossa miehen sana on laki..Vaikkei toi ero nyt niin suuri ollut niin oli se kuitenkin ero.
Sen sijaan tässä pyhiin kirjoituksiin perustumattomassa tiedonannossa näkyy kirkkaana yleismaailmallinen, ristiriidaton ymmärrys ja historiallinen totuus budhalaisuuden filosofisesta ytimestä...
noi vanhat lait on tietty joo olemassa.. nainenhan se on aina se pahan alku ja juuri, ja mies omistaa vaimonsa ja muuta paskaa. mutta kulttuurit ylipäätään on aika patriarkaalisia maanosasta ja uskonnosta riippumatta.