Lauantaina tuli lentuan järvellä seilattua veljen kanssa ja eikös sitä nuotiopaikalle pitänyt pistäytyä. Ah ihanuutta kun tajuttiin että vesi on laskenut matalaksi ettei veneellä pääsekkään rantaan kiinni vaan vene jää pohjasta kiinni. No rantaan on päästävä ja kummallakaan ei ole kumisaappaita, hip heijaa kengät pois ja veteen kylmään ihanuutee. Voidaan sanoa että nuotio tuli on yksi nopeiten sytytettyjä kautta aikojen.
Ilman muuta, kunhan ensin saadaan se vene jostain, ja vapaa viikonloppu. Omasta veneestäni luovuin perheen myötä, se kun ei ollut kovin perheystävällinen, ja aikaa on niin rajallisesti avokin yrittäjyyden myötä että kalliiksi tulisi tuo harrastus. Koko pienen ikäni ennen perhettä tosin seilasin ja vielä aion kunhan lapset hiukan kasvaa, ja minulla on enemmän rahaa. Se on muuten niin että horisontti on ainoa asia mikä myrskyssä on suorassa, miehet, veneet ja kamerat kallistelee. Ja kamerassa on suositeltavaa olla roiskevesitiiviys. Hitto kun en silloin purjehdusaikoina ollut vielä niin kiinnostunut kuvaamisesta, olisi saanut kovaa matskua jos vain osaisi kuvata.
Eipä silti, ei sitä enää perheellisenä välttämättä uskaltaisikaan. Kyllä sitä nuorempana usein käväisi mielessä että nyt se perhana tuli vimonen reissu aina niistä vaan selvittiin ja jopa opittiin. Se on se meri melkoinen kouluttaja, opettaa pienelle ihmiselle nöyryyttä ja kärsivällisyyttä, jotka molemmat meikäläinen laskee mekoisiksi hyveiksi ihmisessä.
Kyllä se vanhan saaristolaiskakaran silmakulman saa aina kostumaan kun on kunnos syysmyrskyt. Se on ihan omallainen fiilis istua tuvassa kun ei voi muuta tehdä kun istua odottaa et ilma laantuu. Ja ei tätä ei voi kokea sisämaassa, turha tulla kenenkään muuta väittämään.
Tai olla yötä veneessä ja ihmetellä pitääkö ankkuri... Tuuli riuhtoo venettä sinne tänne ja vettä tulee tosiaan ku aisaa. Menneenä kesänä oli aika keli ku oltiin Gullkronassa... Meidän ankkuri oli niin tiukkaan juuttunu pohjaan, että hyvä kun irtosi. Naapuriveneen ankkuri ei pitäny vaikka se laitettiin uudestaan pohjaan. Oli jotenki kamalaa kattoa ku ne joutu lähtemään sitten siitä vierestä keskellä pimeintä yötä kauheessa tuulessa muualle :-(. Hrr....
http://kotisivu.dnainternet.net/dnamakah/kuvia/kartta.jpg Mäpä laitoin tohon kartan et ja punanen nuoli osottaa kohdan. Eli ihan tonne menee ihan kapia tie jonka varressa on mökkejä. Toiseksi viimeisin sellainen pieni erämaa mökki on meiän. Tosi nätillä paikalla. Toivottavasti se viereen tullut hieno mökki ei oo teiän, kun se musta pilaa hiukan tunnelmaa. Siel on ihan aito savusauna ja sähköjä ei tuu. Muutenhan toi on ympäriinsä suojeltua aluetta joka kiven koloa myöten. Niitä paalujahan on siellä täällä, osa jopa mun merkkaamia.
Katos kyllä me sittenki ollaan naapureita ;-). Meidän mökki on siinä missä menee talvella jäätie, niin siitä siis vasemmalla vähän matkan päässä on kolme mökkiä, se punainen on meidän. Aikalailla tuossa kohtaa mis lukee Timoniemi. Ja hei, meidän mökki on sentäs seissyt paikallaan kohta nelkyt vuotta joten se kyllä sopii maisemaan ;-) Kymmenen vuotta sitten meinasin ajaa tuolla Kiviperässä sulaan moottorikelkalla ku oli vähän hoono näkyvyys (pyrytti) vaikkei vauhtia ollu kuin 80 km/h. Ja oon löytäny tuolta rakkaasta Lentuasta kivenki, johon ei oltu osuttu veneellä yli 50 vuoteen ;-)
Kauan sitten meidät yllätti kaikkien säätiedotteinen vastainen yömyrsky Porkkalassa. Meidän matalaan Hai-veneeseen ei tuuli pahasti ottanut ja päästiin koneella suojaan, mutta kaverilla oli näitä uusia perhepullukoita, joissa on rungossakin tuulipintaa. Kyllähän se oli karmeaa katsottavaa kun ajautuivat vauhdilla rantakivikkoon, kaverin vaimokin oli kuudennella kuukaudella. Parilla moottoriveneellä saatiin porukat lopulta suojaan, mutta veneestä tuli korjauskelvoton. No, vauvaan ei tapahtuma vaikuttanut ainakaan kielteisesti, suoritti intinkin laivastossa. Ja faijansa purjehtii edelleen puoli vuotta vuodessa ;-) Juu, mukava fiilis jos kaikki on kunnossa ja rankasti stressaava jos kaikki ei ole hyvin. Merellä ja talvisilla tuntureilla voi täydellistä luonnon armoilla olemista kokea.
Jumalaan en usko, tai ainakaan siihen mitä kirkossa paasataan. Kirkosta olen eronnut. Muutenkin lähinnä huvittaa nämä pateettiset jumalanpelkoa levittävät saarnat. Ihminen ei aina ymmärrä kaikkea kokemaansa/näkemäänsä joten on aivan ymmärrettävää, että kirkosta haetaan apua/turvaa, mutta minulle se ei vain sovi. En saa mitää allergisia reaktioita kirkosta ja kirkon ansiota on se, että Suomessa voi tutkia sukua, kiitos siitä kirkolle. Voin käydä kirkoissa, ne on usein hienoja rakennuksia, yhden kirkon rakensi aikoinaan isoisäni isoisän isoisän isoisä vuonna 1752 Perniössä. Mutta mietä on moneen junaan ja jos joku haluaa uskoa Jumalaan ja kirkkoon, se hänelle suotakoon... Olen puhunut.
Pakko laittaa jatkoa kun "Oranssivyö " siihen palasi. Koko keskusteluhan alkoi mun lausumasta IhQu Jumalan armosta. Jonka jälkeen Emerik tulkitsi sen jumalanpilkaksi. Olen monen kanssa täällä samoilla linjoilla RDahl, Heli,Tareone 4x5. aika usein tämänkin asian kanssa törmätään totaaliseen ehdottomuuteen puolesta ja vastaan. Itse kuulun kirkkoon ja suhtaudun asiaan samoin kun Heli. Lapsilleni en paasaa en puolesta enkä vastaan. Omaa uskoani en sen enempää pui se on mun henk.koht asia. Uskonnon luukuttaminen eli nk.paasaaminen on minusta häirintää ja huonoa käytöstä. aivan kuin Jumalan pilkaajaksi leimaaminenkin. ..........noinkohan se lumipallo taas lähtis....