Vs: Puutarhajuttuja, ei karkkivärejä Viitosessa on makroilun taikaa. Kuva toimii myös abstraktisti, ei pelkkänä kukkakuvana.
Vs: Puutarhajuttuja, ei karkkivärejä Vitosesta tulee mieleen kellastunut herbaarionäyte 1900-luvun alusta. Muutkin mainioita!
Vs: Puutarhajuttuja, ei karkkivärejä Hienot salmiakin värit... Ykkönen on erikoisen surrealistinen kukka-esitys. Kutosen saarto-asetelmassa on kukkakuville harvinaista toimintaa. Yhteinen erityishyvyys: taustan hallinta; sen ja kukan yhteiselo. Vitonen on oikeastaan vähän eri sarjaa taustansa vuoksi, mikä vihjaa, että ei ollakaan "luonnossa".